Adrian Smith

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Arkkitehti Adrian Smithistä on eri artikkeli.
Adrian Smith
Adrian Smith 1.jpg
Smith esiintymässä Iron Maidenin Somewhere Back in Time World Tour -kiertueella vuonna 2008.
Syntynyt 27. helmikuuta 1957 (ikä 58)
Kotipaikka Hackney, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena 1972–
Tyylilajit Heavy metal, progressiivinen rock, hard rock
Laulukieli englanti
Ammatit Muusikko
Soittimet Kitara
Sähkökitarat Jackson Adrian Smith San Dimas
Gibson Les Paul
Gibson SG
Fender Stratocaster
Yhtyeet Urchin, Iron Maiden, The Entire Population of Hackney, ASAP, Psycho Motel, Primal Rock Rebellion
Levy-yhtiöt EMI, Spinefarm Records
MusicBrainz

Adrian Frederick Smith (s. 27. helmikuuta 1957 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko, joka tunnetaan parhaiten metallimusiikkia esittävän Iron Maiden -yhtyeen pitkäaikaisena kitaristina ja lauluntekijänä. Smith syntyi Lontoon Hackneyssa ja varttui Camdenissa.

Ollessaan viisitoistavuotias Smith kiinnostui rockmusiikista ja ystävystyi Dave Murrayn kanssa, jonka innoittamana hän aloitti kitaransoiton. Smith lopetti koulunkäynnin kuusitoistavuotiaana ja soitti 1970-luvun ajan Dave Murrayn kanssa perustamassaan yhtyeessä Urchin. Vuonna 1980 hän liittyi Murrayn rinnalle Iron Maidenin toiseksi kitaristiksi korvaten yhtyeestä eronneen Dennis Strattonin. Vuonna 1989 Smith julkaisi perustamansa ASAP -yhtyeen kanssa yhden albumin, ja vuonna 1990 hän erosi Iron Maidenista musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. 1990-luvulla Smith levytti ja julkaisi kaksi albumia perustamansa Psycho Motel -kokoonpanon kanssa ja soitti myös Iron Maidenin laulaja Bruce Dickinsonin sooloalbumeilla, kunnes teki vuonna 1999 paluun Iron Maidenin kitaristiksi.

Vuodesta 2011 lähtien Smith on soittanut myös perustamassaan kokoonpanossa Primal Rock Rebellion, joka julkaisi esikoisalbuminsa vuonna 2012.

Smithillä on vaimonsa Natalien kanssa lapset Natasha, Brittany ja Dylan.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja varhaiset yhtyeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adrian Smith syntyi Lontoon Hackneyssa 27. helmikuuta 1957.[1] Hän syntyi perheensä kolmesta lapsesta nuorimmaksi; Smithillä on veli Patrick ja sisko Kathleen.[1] Lapsena Smith oli intohimoinen jalkapallofani ja Manchester Unitedin kannattaja,[1] mutta kiinnostus jalkapalloa kohtaan himmeni hänen tutustuttuaan rockmusiikkiin viisitoistavuotiaana.[1] Hänen ensimmäinen omistamansa rock-albuminsa oli Deep Purplen Machine Head.[2] Viisitoistavuotiaana Smith myös ystävystyi samalla seudulla asuneen Dave Murrayn kanssa[2] ja kiinnostui kitaransoitosta pantuaan merkille, kuinka paljon kitaristina tunnettu Murray sai huomiota tyttöjen keskuudessa.[2]

Smith aloitti kitaransoiton harjoittelun veljensä Patrickin vanhalla akustisella kitaralla, kunnes osti myöhemmin Dave Murrayn vanhan sähkökitaran viiden punnan hintaan.[3] Hänen esikuviaan olivat Johnny Winter ja Pat Travers, ja Smith on kertonut ottaneensa soittotyyliinsä enemmän vaikutteita blues rockista kuin metallimusiikista.[4] Smith ja Murray perustivat vuonna 1972 ensimmäisen yhtyeensä Stone Free, jossa Murray oli kitaristina ja Smith laulajana. Heidän yhteinen tuttavansa Dave McCloughlin soitti yhtyeessä bongorumpuja.[5]

Stone Free muotoutui eri vaiheiden kautta uudeksi Evil Ways -nimiseksi kokoonpanoksi. Dave Murray erosi yhtyeestä vuonna 1974 liittyäkseen vakavampaan kokoonpanoon, ja yhtyeen nimeksi vaihtui Urchin. Urchin levytti ja julkaisi vuonna 1977 kaksi singleä, ”Black Leather Fantasy” ja ”She’s a Roller”.

Vuonna 1979 Smithille tarjottiin kitaristin paikkaa Iron Maidenista, jossa Murray oli kitaristina. Yhtye oli juuri tekemässä levytyssopimusta EMI -yhtiön kanssa. Smith kieltäytyi tarjouksesta, koska hän halusi panostaa yhä Urchiniin. Hän on myöhemmin kuitenkin kertonut katuneensa päätöstä hylätä tarjous, sillä Urchin hajosi jo vuonna 1980.[6]

Ensimmäinen ajanjakso Iron Maidenissa (1980–1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 Smith sai uuden tilaisuuden liittyä Iron Maidenin kitaristiksi, sillä yhtyeen esikoisalbumilla Iron Maiden soittanut Dennis Stratton oli eronnut yhtyeestä. Smith sai paikan koe-esiintymisen jälkeen, ja hän esiintyi ensimmäisen kerran Iron Maidenin kitaristina Saksan televisiossa esitetyssä ohjelmassa. Tätä seurasi kiertue Britanniassa, jonka jälkeen vuorossa oli seuraavan albumin Killers äänittäminen. Albumi julkaistiin vuoden 1981 helmikuussa, ja se nousi Britannian albumilistan 12. sijalle. Killers jäi laulaja Paul Di’Annon viimeiseksi Iron Maidenissa, sillä päihdeongelmien kanssa paininut laulaja erotettiin yhtyeestä myöhemmin syksyllä. Uudeksi laulajaksi pestattiin Bruce Dickinson, jonka liittymisen myötä Smith rohkaistui kokeilemaan myös säveltämistä.[7]

Vuoden 1982 albumille The Number of the Beast Smith oli kirjoittamassa kappaleita ”The Prisoner”, ”22 Acacia Avenue” ja ”Gangland”. Seuraavaa albumia Piece of Mind varten Smith aloitti ensimmäisen kerran säveltämisen yhdessä Bruce Dickinsonin kanssa, ja albumille päätyivät lopulta kaksikon kirjoittamat ”Sun and Steel” sekä klassikkokappaleeksi muodostunut singleFlight of Icarus”. Lisäksi Smith ja Dickinson kirjoittivat Steve Harrisin kanssa albumille kappaleen ”Die with Your Boots On”. Vuonna 1984 julkaistulle Powerslave -albumille Smith sävelsi Dickinsonin kanssa kappaleen ”Back in the Village” ja singlen ”2 Minutes to Midnight”, josta muodostui hyvän listamenestyksen siivittämänä yksi Iron Maidenin uran suosituimmista kappaleista.

1980-luvun kahdella viimeisellä Iron Maiden -albumilla Somewhere in Time (1986) ja Seventh Son of a Seventh Son Smithin sävellykset muuttuivat aiempaa kokeellisemmiksi yhtyeen musiikillisen kunnianhimon kasvaessa, ja hänen roolinsa lauluntekijänä kasvoi. Syntetisaattoreilla höystetylle Somewhere in Timelle Smith kirjoitti itsenäisesti kappaleet ”Wasted Years”, ”Sea of Madness” ja ”Stranger in a Strange Land”. Hän myös lauloi ”Wasted Years” -singlen b-puolella julkaistun kappaleen ”Reach Out” ja, ”Stranger in a Strange Land” -singlen b-puolilla kuullut kappaleet ”That Girl” ja ”Juanita”.

Smith erosi Iron Maidenista kesken No Prayer for the Dying -albumin valmistelun koska ei pitänyt suunnasta, johon yhtye oli matkalla muuttaessaan tyyliään aiempaa suoraviivaisempaan ilmaisuun. Smithin tilalle yhtyeen toiseksi kitaristiksi pestattiin Janick Gers. No Prayer for the Dyingille päätyi kuitenkin vielä Smithin ja laulaja Bruce Dickinsonin kirjoittama kappale "Hooks in You".

Adrian Smith and Project ja Psycho Motel (1989–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith esiintymässä Beast On The Road -kiertueella vuonna 1982.

Kun Iron Maiden vietti vuonna 1989 taukoa Seventh Tour of a Seventh Tour -kiertueen jälkeen, Smith päätti kokeilla levyttämistä sooloartistina uudessa kokoonpanossa. Hän perusti taakseen uuden yhtyeen ASAP eli Adrian Smith and Project,[8] jossa vaikuttivat kitaristit Andy Barnett ja Dave Colwell, basisti Robin Clayton, kosketinsoittaja Richard Young ja rumpali Zak Starkey. Smith oli soittanut Barnettin, Colwellin ja Youngin kanssa jo aiemmin 1980-luvulla The Entire Population of Hackney -kokoonpanossa, ja olisi alun perin halunnut myös Nicko McBrainin uuden projektinsa rumpaliksi. Adrian Smith and Project -kokoonpanon ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt albumi Silver and Gold julkaistiin vuonna 1989.[9] Albumin menestyminen oli varsin heikkoa julkaisua seuranneesta klubikiertueesta huolimatta.[10]

Erottuaan Iron Maidenista vuonna 1990 Smith jättäytyi hetkellisesti kokonaan pois musiikin parista. Hän perusti vaimonsa Natalien kanssa perheen, ja jätti väliaikaisesti myös kitaransoiton. Vuoden 1990 jälkeen Smith soitti ensimmäisen kerran kitaraa vasta vuonna 1992, kun hän nousi Iron Maidenin kanssa lavalle Monsters of Rock -festivaalilla esittämään kappaleen ”Running Free”.[11] Kyseinen konsertti taltioitiin livealbumiksi ja konserttivideoksi Live at Donington.

Vuonna 1992 Smith vaikuttui yhdysvaltalaisen King’s X -yhtyeen musiikista ja sen innoittamana perusti uuden kokoonpanon The Untouchables,[12] johon kuuluivat basisti Jamie Stewart, kitaristi Huwey Lucas, rumpali Bob Richards ja kosketinsoittaja-kitaristi Carl Dufresne. The Untouchables muuttui miehistönvaihdosten seurauksena uudeksi yhtyeeksi Psycho Motel, jossa vaikuttivat Smithin rinnalla laulaja Hans-Olav Solli, basisti Gary Leideman ja rumpali Mike Sturgis. Psycho Motel julkaisi ensimmäisen albuminsa State of Mind Japanissa vuonna 1995 ja Euroopassa vuonna 1996, jonka jälkeen yhtye esiintyi Britanniassa Iron Maidenin lämmittelijänä The X Factour -kiertueella.[13] Toisella albumilla Welcome to the World (1997) Psycho Motelin laulajaksi oli vaihtunut Andy Makin. Yhtye lopetti aktiivisen toimintansa pian albumin julkaisemisen jälkeen.

Vuonna 1996 Smith vieraili kitaristina Helloween -yhtyeessä tunnetuksi tulleen laulaja Michael Kisken albumilla Instant Clarity soittaen kappaleissa ”The Calling”, ”New Horizons” ja ”Hunted”. Lisäksi hän toimi kitaristina myös Iron Maidenista vuonna 1993 eronneen Bruce Dickinsonin albumeilla Accident of Birth (1997) ja The Chemical Wedding (1998). Vuonna 1998 Smith osallistui myös Alice Cooper -tribuuttialbumin Humanary Stew: A Tribute to Alice Cooper levyttämiseen vierailemalla kappaleessa ”The Black Widow”.

Paluu Iron Maideniin (1999–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith esiintymässä Ottawassa vuonna 2010.

Vuonna 1999 sekä Smith että Bruce Dickinson tekivät paluun Iron Maideniin. Yhtye kasvoi nyt kolmen kitaristin kokoonpanoksi, sillä myös Smithin vuonna 1990 yhtyeessä korvannut Janick Gers jatkoi yhtyeen kitaristina. Smithin ja Dickinsonin paluun myötä Iron Maiden teki vuonna 1999 The Ed Hunter Tour -kiertueen, joka pohjautui yhtyeen julkaisemaan Ed Hunter -videopeliin ja kokoelma-albumiin. Vuoden 1999 kesällä yhtye alkoi tuottaja Kevin Shirleyn kanssa työstämään myös seuraavaa albumiaan Brave New World, joka julkaistiin vuoden 2000 toukokuussa. Albumin avauskappaleen ja singlelohkaisun ”The Wicker Man” ohella Smith osallistui Brave New Worldin kappalemateriaalin säveltämiseen myös kappaleella ”The Fallen Angel”.

Brave New Worldia seuranneen Brave New World Tour -kiertueen aikana Iron Maiden konsertoi muun muassa Brasiliassa Rock in Rio -festivaalin pääesiintyjänä. Yhtyeen konserttia seurasi 250 000 hengen yleisö, ja esiintyminen taltioitiin livealbumiksi ja konserttivideoksi Rock in Rio. Kiertueen päättymisen jälkeen yhtye julkaisi vuonna 2002 kokoelma-albumin Edward the Great sekä keräilyboksin Eddie's Archive.

Vuoden 2003 albumille Dance of Death Smith sävelsi Steve Harrisin kanssa avauskappaleen ja singlelohkaisun ”Wildest Dreams”. Lisäksi hän osallistui albumilla neljän muun kappaleen säveltämiseen. Dance of Deathille Smithin ja Harrisin säveltämä, kahdeksan ja puoli minuuttia kestävä ”Paschendale” oli kestonsa osalta poikkeus hänen aiempiin Iron Maiden -sävellyksiinsä nähden. Myös Dance of Deathia seuranneille Iron Maiden -albumeille A Matter of Life and Death (2006) ja The Final Frontier (2010) Smith on säveltänyt tavanomaisesta tyylistään poiketen varsin pitkäkestoisia kappaleita

Vuonna 2011 Smith ja SikTh -yhtyeessä tunnetuksi tullut laulaja Mikee Goodman perustivat yhteisen yhtyeprojektin Primal Rock Rebellion.[14][15] Vuonna 2011 he äänittivät rumpali Dan Foordin kanssa ensimmäisen yhteisen albuminsa Awoken Broken, joka julkaistiin vuoden 2012 helmikuussa Spinefarm Records -levymerkillä.[16]

Iron Maiden julkaisee uransa kuudennentoista studioalbumin The Book of Souls vuoden 2015 syyskuussa. Smith on osallistunut albumilla viiden kappaleen säveltämiseen, mukaan lukien albumin ensimmäinen singlelohkaisu ”Speed of Light”.

Smith on sanonut, että hänen kykynsä kitaristina ovat kehittyneet merkittävästi hänen myöhemmällä urallaan Iron Maidenissa. Hän on kertonut oppineensa 1990-luvulla Roy Z:lta paljon uusia asioita plektran tekniikkaan liittyen,[4] ja on todennut tulleensa tuolloin aiempaa kurinalaisemmaksi kitaristiksi.[4] Palattuaan Iron Maideniin Smith on myös jatkanut erilaisia kokeilujaan kitaran virittämisen kanssa, ja soittanut konserteissa kappaleet ”Run to the Hills”, ”Wrathchild”, ”The Trooper” ja ”Hallowed Be Thy Namedrop D -virityksellä tavallisen virityksen sijaan.[4]

Soittovälineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakituisena kitaranaan Iron Maidenin konserteissa esiintyessään Smith käyttää Jackson Guitarsin valmistamaa Jackson Adrian Smith San Dimas -nimikkomalliaan. Jackson Guitars valmistaa San Dimas -mallin ohella myös toista Smithin nimikkokitaraa, Jackson Adrian Smith SDX:ää.[17][18] Smith on ollut Jackson Guitarsin kanssa virallisessa sopimuksessa vuoden 2007 elokuusta lähtien. Useiden Jacksonin valmistamien kitaroiden ohella Smith on uransa aikana soittanut myös Dean Guitarsin malleilla, Fender Stratocastereilla sekä Gibsonin Les Paul-,[19] Explorer- ja SG -malleilla.[19] Smithin vuosien saatossa suosimia kitaroita ovat olleet myös muun muassa Ibanez Destroyer,[19], Hamer Scarab,[19] sekä Lado Guitarsin valmistamat kitarat.[19] Parhaaksi kitarakseen Smith on nimennyt 17-vuotiaana 235 punnalla ostamansa Gibson Les Paul Goldtopin,[20] jota hän käyttää yhä.[21]

Efektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urchin
  • ”Black Leather Fantasy” (1977, single)
  • ”She's a Roller” (1977, single)
  • Urchin (2004)
Iron Maiden
Adrian Smith and Project
Psycho Motel
Bruce Dickinson
Primal Rock Rebellion
Vierailevana esiintyjänä
  • Earthshaker – Earthshaker (1983, kappaleessa ”Dark Angels (Animals)”)
  • Hear ’n AidStars (1985, kappaleessa ”Stars”)
  • Iron MaidenLive at Donington (1992, kappaleessa ”Running Free”)
  • Michael KiskeInstant Clarity (1996, kappaleissa ”The Calling”, ”New Horizons” ja ”Hunted”)
  • Eri esittäjiä – Humanary Stew: A Tribute to Alice Cooper (1998, kappaleessa ”The Black Widow”)
  • Dave Colwell – Guitars, Beers & Tears (2010, kappaleissa ”Reach Out” ja ”Make Up Your Mind”)
  • Kym Mazelle – Destiny (2010, kappaleessa ”My Shoes”)
  • The Royal Philharmonic Orchestra Plays the Music of Rush (2012, kappaleessa ”Red Barchetta”)
  • Celtic Pride – Light Up The Sky (2012, kappaleessa ”The Patriot”)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wall s. 164
  2. a b c Wall s. 165
  3. Wall s. 166
  4. a b c d McIver, Joel (1 December 2010). "Iron Maiden: Adrian Smith". Total Guitar (208): 40–42. 
  5. Wall s. 41
  6. Wall s. 169
  7. Wall s. 341
  8. James, Darren (2005). "Stranger in a Strange Land". Metal Hammer presents: Iron Maiden 30 Years of Metal Mayhem. 
  9. Wall s. 273
  10. Wall s. 274
  11. Wall s. 326
  12. Ling, Dave (2005). "Adrian Smith". Metal Hammer Presents: Iron Maiden – 30 Years of Metal Mayhem. 
  13. The X Factour The Iron Maiden Commentary. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
  14. Bezer, Terry: Iron Maiden & Sikth Members For 'Supergroup' metalhammer.co.uk. 23.11.2010. Metal Hammer. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
  15. Iron Maiden's Adrian Smith Unleashes First Single with Primal Rock Rebellion Loudwire. 2.1.2012. Viitattu 21.8.2015.
  16. Hartmann, Graham: Iron Maiden's Adrian Smith Talks Side Project Primal Rock Rebellion loudwire.com. 10.1.2012. Loudwire. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
  17. Bradley, Simon: Jackson Adrian Smith San Dimas DK musicradar.com. 24.6.2009. MusicRadar. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
  18. Hewitt, Hayden: Jackson Adrian Smith SDX musicradar.com. 24.6.2009. MusicRadar. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
  19. a b c d e Heatley, Michael (2005). "Hardware". Metal Hammer presents: Iron Maiden 30 Years of Metal Mayhem. 
  20. 1970s Gibson Les Paul Goldtop – Adrian Smith Premier Guitar. marraskuu 2010. Viitattu 21.8.2015.
  21. [ A Matter of Life and Death -erikoispainoksen dokumentti] EMI
  22. a b c d "Adrian Smith Rig Diagrammed" (1.12.2006). Guitar World. 
  23. a b Adrian Smith's MIDI Foot Controller Premier Guitar. marraskuu 2010. Viitattu 21.8.2015.
  24. Adrian Smith's Rack Premier Guitar. marraskuu 2010. Viitattu 21.8.2015.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adrian Smith.
Tämä kitaristiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.