No Prayer for the Dying

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
No Prayer for the Dying
Iron Maiden
Studioalbumin No Prayer for the Dying kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Barnyard Studiosilla Essexissä, Englannissa ja The Rolling Stonesin Mobile Studiolla kesä-syyskuussa 1990.
 Julkaistu 1. lokakuuta 1990
 Tuottaja(t) Martin Birch
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 44.25
 Levy-yhtiö Yhdysvaltain lippu Epic Records
EMI Records
Muut kannet
No prayer for the dying.jpg
Vuoden 1998 remasteroitu versio
Listasijoitukset
  • Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 2. (lokakuu 1990)[1]
  • Suomen lippu 3. (lokakuu 1990)[2]
  • Norjan lippu 4. (lokakuu 1990)[3]
  • Ruotsin lippu 6. (10. lokakuuta 1990)[4]
  • Saksan lippu 7. (1990)[5]
  • Sveitsin lippu 11. (14. lokakuuta 1990)[6]
  • Yhdysvaltain lippu 17. (1990)[7]
  • Itävallan lippu 19. (28. lokakuuta 1990)[8]
Iron Maidenin muut julkaisut
Seventh Son of a Seventh Son
1988
No Prayer for the Dying
1990
Fear of the Dark
1992
Singlet albumilta No Prayer for the Dying
  1. "Holy Smoke"
    Julkaistu: 10. syyskuuta 1990
  2. "Bring Your Daughter... to the Slaughter"
    Julkaistu: 24. joulukuuta 1990

No Prayer for the Dying on brittiläisen heavy metal-yhtye Iron Maidenin kahdeksas studioalbumi. Albumi julkaistiin 1. lokakuuta 1990 ja sen on tuottanut Martin Birch.

No Prayer for the Dyingilla Iron Maiden teki täyskäännöksen musiikillisessa suuntauksessaan vieden sitä paljon yksinkertaisempaan ja rockimpaan suuntaan kuin kahdella edellisellä albumillaan. No Prayer for the Dying on myös yhtyeen ensimmäinen albumi, jolla soittaa yhtyeen nykyinen kitaristi Janick Gers, joka korvasi yhtyeen jättäneen Adrian Smithin.

Albumin kappaleista "Holy Smoke" ja "Bring Your Daughter... to the Slaughter" julkaistiin singlet.

Historia, äänittäminen ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

No Prayer for the Dying oli yhtyeen ensimmäinen studioalbumi, jolla uusi kitaristi Janick Gers soitti.

Yhtyeen kaksi edellistä studioalbumia, vuoden 1986 Somewhere in Time ja vuoden 1988 Seventh Son of a Seventh Son olivat lähennelleet progressiivista rockmusiikkia ja sisältäneet myös koskettimia ja syntetisaattoreita.[9]. No Prayer for the Dyingin oli määrä palauttaa yhtye musiikillisesti takaisin juurille suoraviivaisella tyylillä.[10] Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Adrian Smith oli jättänyt yhtyeen edellisen studioalbumin jälkeen, sillä hän ei ollut pitänyt kappalemateriaalin muuttumisesta yksinkertaisempaan suuntaan.[11] Smithin korvaajaksi hankittiin muun muassa yhtyeen laulaja Bruce Dickinsonin soolotuotannolla vaikuttanut Janick Gers. Smith tosin palasi yhtyeeseen vuonna 1999. Koska yhtye halusi tuottaa albumista “musiikillisesti roisimman”, yhtye päätyi nauhoittamaan albumin bassokitaristi Steve Harrisin Essexissä sijainneen kodin ladossa.[12] Yhtyeen suunnitelmana oli viettää kolme kuukautta Harrisin kartanossa ja kirjoittaa materiaali valmiiksi rauhassa, mutta muutamien viikkojen kuluttua yhtye hankki käyttöönsä The Rolling Stonesin omistaman liikuteltavan studion ja aloitti nauhoitukset.[13]. Bruce Dickinson on myöhemmin sanonut, että “albumia ei olisi pitänyt nauhoittaa ladossa kyseisillä menetelmillä, sillä se pilasi albumin äänimaailman”.[14]

Albumi poikkesi edeltäjistään myös sanoituksellisesti. Yhtyeen edellisten albumien sanoitukset käsittelivät lähinnä kirjallisuuteen perustuvia myyttejä ja fantasioita, mutta No Prayer for the Dyingin materiaalissa sanoitusten aihepiireihin lukeutuivat muun muassa uskonnolliset ja sosiaaliset aiheet. Esimerkiksi albumin kakkosraita "Holy Smoke" käsittelee televisiosaarnaajien tekopyhyyttä ja ahneutta, kun taas neljäs raita "Public Enema Number One" käsittelee yhteiskunnan sosiaalisia huolenaiheita.[15]. Lisäksi kappaleella "Run Silent, Run Deep" on lainattu Led Zeppelin-yhtyeen kappaletta "Kashmir".[16]. "Tailgunner" sijoittuu toisen maailmansodan ilmataisteluun Britanniasta ja on Iron Maidenin toinen kappale samasta aiheesta vuoden 1984 "Aces High":n jälkeen. Myös Hiroshimaan atomipommin kuljettanut Enola Gay mainitaan kappaleessa. Albumin viimeinen raita, "Mother Russia" kertoo nimensä mukaan Venäjästä.

Levy-yhtiön vaihdoksen johdosta Epic Records vastasi albumin levittämisestä Yhdysvalloissa, ja EMI vastasi albumin levittämisestä Yhdysvaltain ulkopuolella. Vaikka No Prayer for the Dying saavutti useassa maassa korkean listasijoituksen, sijoittuen esimerkiksi yhtyeen kotimaassa Britanniassa toiseksi[17], albumi on toistaiseksi viimeisin yhtyeen studioalbumi, joka on saavuttanut kultalevystatuksen Yhdysvalloissa.[18] Vaikka albumi ei ollut yhtä ylistetty teos kuin edeltäjänsä, pysyi yhtyeen singlemenestys silti vankalla pohjalla: Dickinsonin soolotuotannosta poimittu "Bring Your Daughter... to the Slaughter" nousi listaykköseksi pysyen kärjessä kolmen viikon ajan[19], ja "Holy Smoke" sijoittui Englannissa kolmanneksi vuoden 1990 loppuvaiheilla.[20] Tähän päivään mentäessä "Bring Your Daughter… to the Slaughter" on edelleen yhtyeen ainoa listaykköseksi Britanniassa sijoittunut singlejulkaisu.[21]

Albumia seurannut maailmankiertue No Prayer on the Road kattoi yhteensä 106 esiintymistä ympäri maailmaa, ja kiertue poikkesi myös Suomessa yhtyeen esiintyessä Helsingissä vuonna 1990.

Albumin vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi ei ollut arvioiltaan positiivinen menestys. Allmusicin arviossa sitä pidettiin “musiikillisesti löyhänä albumina, jolta puuttui selvä hittikappale”.[25] Sputnikmusicin arviossa albumia pidettiin “latteana teoksena, joka ei avaudu kuulijalle tai lähde kunnolla käyntiin”.[26]

Suomalaisessa Soundi-lehdessä myöhemmin Iron Maidenin koko tuotannon kattavissa analyyseissa albumi on saanut niin ikään pääasiassa negatiivisenpuoleisia arvosanoja. Vuoden 2000 arviossa albumia pidettiin “pahana kangistumisena, sillä levylle oli ensimmäisen kerran eksynyt mitäänsanomattomuuksia lukuun ottamatta "Tailgunneria" ja "Bring Your Daughter… to the Slaugheria"”.[27] Myös vuonna 2008 Soundin Ville Sorvali mainitsi albumin olevan “yksi yhtyeen pitkän uran pahimpia notkahduksia ponnettomalla ja lattealla musiikillaan, poikkeuksena "Bring Your Daughter… to the Slaughter"”.[28]

Albumin kansikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

No Prayer for the Dying on ensimmäinen Iron Maidenin albumin kansitaide, joka ei sisällä viittauksia vuoden 1983 Piece of Mind-albumin jälkeisten tuotosten kansikuviin. Albumi ei seuraa kyseisen albumin aloittamaa sarjaa, jonka aikana yhtyeen maskotti Eddie the Head on kokenut esimerkiksi lobotomian ja esiintynyt kyborgina.[29]

Albumin kansikuvasta on olemassa kaksi eri versiota. Vuonna 1990 julkaistussa alkuperäisessä kansitaiteessa Eddie nousee haudastaan kuristaen haudankaivajan. Koska yhtyeen manageri Rod Smallwood ei pitänyt haudankaivajan esiintymisestä kannessa, hän pyysi kannen maalannutta Derek Riggsiä tekemään uuden kansikuvan vuoden 1998 albumin uudelleenmasteroitua versiota varten. Kyseisessä kansikuvaversiossa haudankaivaja ei esiinny, ja kansikuvassa on vain haudastaan nouseva Eddie. Tosin alkuperäinen kansikuva painettiin uudelleenjulkaistun version levyyn.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Nimi Tekijä(t) Kesto
1. Tailgunner   Bruce Dickinson, Steve Harris 4:15
2. Holy Smoke   Dickinson, Harris 3:49
3. No Prayer for the Dying   Harris 4:23
4. Public Enema Number One   Dickinson, Dave Murray 4:13
5. Fates Warning   Harris, Murray 4:12
6. The Assassin   Harris 4:35
7. Run Silent Run Deep   Dickinson, Harris 4:34
8. Hooks in You   Dickinson, Adrian Smith 4:08
9. Bring Your Daughter... to the Slaughter   Dickinson 4:45
10. Mother Russia   Harris 5:31
44:25

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holy Smoke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holy Smoke 3:50  (10. syyskuuta 1990, EMI)
  1. Holy Smoke – 03:50 (säv. Dickinson)
  2. All In Your Mind – 04:31 (säv. Bromham)
  3. Kill Me Ce Soir – 06:17 (säv. Kooymans/Hay/John Fenton)

Bring Your Daughter... to the Slaughter[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bring Your Daughter... to the Slaughter 3:50  (24. joulukuuta 1991, EMI)
  1. Bring Your Daughter...to the Slaughter – 04:45 (säv. Dickinson)
  2. I'm a Mover – 03:21 (säv. Fraser/Rodgers)
  3. Communication Breakdown – 02:41 (säv. Page/Jones/Bonham)

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lista Paras
sijoitus
Itävallan albumilista 19[30]
Saksan albumilista 7[31]
Japanin albumilista 16[32]
Norjan albumilista 4[33]
Ruotsin albumilista 6[34]
Sveitsin albumilista 11[35]
Britannian albumilista 2[36]
Yhdysvaltain Billboard 200 17[37]
Suomen albumilista 3[2]

Kultalevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Kultalevy Määrä
Kanada 1x platinaa 100.000
Englanti 1x kultaa 100.000
Yhdysvallat 1x kultaa 500.000

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Discography - Iron Maiden everyHit.com. Viitattu 31.12.2008. (englanniksi)
  2. a b Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 166. Otava, 2006. ISBN 9789511210535.
  3. Iron Maiden - No Prayer for the Dying (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 31.12.2008. (englanniksi)
  4. Iron Maiden - No Prayer for the Dying (Album) swedishcharts.com. Viitattu 31.12.2008. (englanniksi)
  5. Suchergebnis Charts-Surfer. Viitattu 31.12.2008. (saksaksi)
  6. Iron Maiden - No Prayer for the Dying (Album) hitparade.ch. Viitattu 31.12.2008. (saksaksi)
  7. Artist Chart History - Iron Maiden Billboard. Viitattu 31.12.2008. (englanniksi)
  8. Iron Maiden - No Prayer for the Dying (Album) austriancharts.at. Viitattu 31.12.2008. (saksaksi)
  9. Sorvali, Ville: Seventh Son of a Seventh Son. Soundi, 2008, s. 69.
  10. Juntunen, Juho: Meteliä ja menestystä. Soundi, 2008, s. 65.
  11. Juntunen, Juho: Iron Maiden pähkinänkuoressa. Soundi, 2008, s. 57-61.
  12. Juntunen, Juho: Meteliä ja menestystä. Soundi, 2008, s. 65.
  13. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 425. Johnny Kniga, 2004.
  14. The Wicked Man. Classic Rock, 2000, nro 15, s. 36-43.
  15. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 283. Johnny Kniga, 2004.
  16. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 430-431. Johnny Kniga, 2004.
  17. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 286. Johnny Kniga, 2004.
  18. No Prayer for the Dying Allmusic. (englanniksi)
  19. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 430-431. Johnny Kniga, 2004.
  20. Iron Maiden: No Prayer for the Dying. Iron Maidenin “No Prayer for the Dyingin” kansivihko, 1990, 1998, s. 1.
  21. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 286. Johnny Kniga, 2004.
  22. Sorvali, Ville: No Prayer for the Dying. Soundi, 2008, s. 69.
  23. No Prayer for the Dying Allmusic. (englanniksi)
  24. Iron Maiden No Prayer For The Dying Sputnikmusic. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  25. No Prayer for the Dying Allmusic. (englanniksi)
  26. No Prayer for the Dying Sputnikmusic. (englanniksi)
  27. Mattila, Antti: No Prayer for the Dying. Soundi, 2000, s. 43.
  28. Sorvali, Ville: No Prayer for the Dying. Soundi, 2008, s. 69.
  29. Eddie - The mascot of Iron Maiden H2G2. Viitattu 10.7.2012. (englanniksi)
  30. Iron Maiden Awards Allmusic. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  31. No Prayer for the Dying - Germany Charts.de. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  32. No Prayer for the Dying - Japan Oricon. Viitattu 10.6.2012. (japaniksi)
  33. No Prayer for the Dying - Norway Norwegiancharts.com. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  34. No Prayer for the Dying - Sweden Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  35. No Prayer for the Dying = Switzerland Swisscharts.com. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  36. 1990-10-13 Top 40 Official UK Albums Archive Official charts. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  37. Iron Maiden Awards Allmusic. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)