Tämä on hyvä artikkeli.

Powerslave

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Powerslave
Iron Maiden
Studioalbumin Powerslave kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Compass Point Studios, Bahama helmikuu 1984 – kesäkuu 1984
 Julkaistu 3. syyskuuta 1984
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Martin Birch
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 50.48
 Levy-yhtiö EMI (Britannia)
Capitol (Yhdysvallat)
Listasijoitukset
  • Yhdistynyt kuningaskunta 2. (kesäkuu 1985)[1]
  • Norja 4. (lokakuu 1984)[2]
  • Suomi 4. (syyskuu 1984)[3]
  • Ruotsi 5. (9. syyskuuta 1984)[4]
  • Saksa 9. (1984)[5]
  • Sveitsi 10. (23. syyskuuta 1984)[6]
  • Itävalta 15. (15. lokakuuta 1984)[7]
  • Yhdysvallat 21. (1984)[8]
  • Espanja 96. (1. lokakuuta 2006)[9]
Iron Maidenin muut julkaisut
Piece of Mind
1983 		Powerslave
1984 		Live After Death
1985
Singlet albumilta Powerslave
  1. ”2 Minutes to Midnight”
    Julkaistu: 6. elokuuta 1984
  2. ”Aces High”
    Julkaistu: 22. lokakuuta 1984

Powerslave on heavy metal -yhtye Iron Maidenin viides studioalbumi. Se ilmestyi 1984 ja nousi Britannian albumilistan sijalle 2.[10] Iron Maiden lähti albumin promootiokiertueelle World Slavery Tourille ja oli ensimmäinen länsimainen yhtye, joka kiersi Itä-Euroopassa.

Albumin kappaleista "Aces High" ja "2 Minutes to Midnight" julkaistiin singlet. "2 Minutes to Midnight" julkaistiin 18. elokuuta 1984, ja se nousi Britannian singlelistalla sijalle 11. Kaksi kuukautta albumin julkaisun jälkeen 3. marraskuuta ilmestynyt single "Aces High" nousi niin ikään Britannian singlelistalle, sijalle 20.

Albumin kanteen on kuvattu muinaista Egyptiä, vaikka ainoastaan seitsemännen kappaleen sanoitukset pääpiirteissään viittaavat kyseiseen aikakauteen. Bruce Dickinson kertoi haastattelussa, että Powerslavella on voimaa ja energiaa kuin livealbumilla.[11]

Historia ja äänittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steve Harris vuonna 2006.

Powerslavea edelsi menestysalbumi Piece of Mind. Powerslave on yhtyeen ensimmäinen albumi, jota ei edeltänyt miehistönvaihdos. Levyllä soittaa siis sama kokoonpano kuin toukokuussa 1983 julkaistulla Piece of Mindilla. Pitkän World Piece Tour 83´ jälkeen yhtye piti hyvin ansaitun kuukauden loman jonka aikana akut ladattiin seuraavaa studioalbumia ja kiertuetta varten. Yhtye aloitti uuden materiaalin kirjoittamisen helmikuussa 1984. Albumi äänitettiin edeltäjänsä tavoin Bahaman Nassaussa Compass Point Studiosilla maalis-huhtikuun aikana. Yhtye teki toukokuussa miksaukset.[10][11] Albumin tuotti ja miksasi Martin Birch. Virallisena valokuvaajana toimi Ross Halfin.[12] Toisena kuvaajana oli Moshe Brakha. Steve Harris kirjoitti kappaleista neljä ja Bruce Dickinson neljä, joista kaksi yhteistyössä Adrian Smithin kanssa.

Kappaleiden taustoja ja sanoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

” Saatoin vääntää tuollaista kamaa koko päivän, mutta se ei aina sopinut [Iron] Maidenin fantasia-kauhu-linjaan. Alussa tarvitsin Brucen apua saadakseni biisit Maidenille sopiviksi. 'Two Minutes To Midnight' on täydellinen esimerkki siitä. Mulla oli sopiva riffi, ja Brucella sopivat sanat. ”

– Adrian Smith. kappaleesta "Two Minutes to Midnight"[13]

Kokonaisuudessaan albumin lähes kaikkia kappaleita yhdistää jollain tavalla historian eri tapahtumat.

Albumin avauskappale on Steve Harrisin säveltämä "Aces High", jonka aiheena on taistelu Britanniasta.[13] Kappale on kuulunut yhtyeen konserttiohjelmistoon julkaisemisestaan saakka.

Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin säveltämää sodanvastaista[14] "2 Minutes to Midnightia" on luonnehdittu "svengaavaksi".[13] Nimi "Kaksi minuuttia keskiyöhön" on viittaus kylmän sodan aikaiseen Tuomiopäivän kelloon, ja erityisesti vuonna 1953 tapahtuneisiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton tahoillaan suorittamiin vetypommien koelatauksiin.

"Losfer Words (Big 'Orra)" on Harrisin säveltämä instrumentaalikappale.[13]

Dickinsonin "Flash of the Blade" on miekkailuun perustuva kappale.[13] Harrisin säveltämä, niin ikään kaksintaisteluihin viittaava kuusiminuuttinen kappale "The Duellists" on "rämäpäinen".[13]

"Back in the Village" on Adrian Smithin ja Bruce Dickinsonin tekemä "uhoava teatraalinen" kappale[13], joka on löyhä jatko-osa The Number of the Beast -albumin "The Prisoner"-kappaleelle kierrättäen jälleen samannimisen televisiosarjan teemaa.

Dickinsonin säveltämä "Powerslave" on "omaelämäkerrallinen".[13] Kappale on albumin ainoa, jonka aiheena on Egypti.

Albumin viimeinen kappale on kolmetoista minuuttia pitkä Harrisin säveltämä "Rime of the Ancient Mariner". Kappale perustuu Samuel Taylor Coleridgen samannimiseen runoon.[15] Se oli pitkään Iron Maidenin uran pisin kappale, kunnes viisi minuuttia pidempi ”Empire of the Clouds” julkaistiin vuonna 2015 ilmestyneellä albumilla The Book of Souls.lähde? "Rime of the Ancient Mariner" perustuu Samuel Taylor Coleridgen 1700-luvulla kirjoittamaan runoon Vanhan merimiehen tarina. Kappale on monisäkeisen teoksen "mestarillinen kuvaus, josta tuli moniksi vuosiksi eteenpäin Iron Maidenin konserttien dramaattinen kulmakivi".[13]

Kansikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powerslaven kansikuva on useimmat Iron Maidenin levynkannet suunnitelleen Derek Riggsin maalaus. Sen teemana on muinainen Egypti aihetta käsittelevän nimikappaleen "Powerslaven" innoittamana, vaikka muut levyn kappaleet eivät mitenkään Egyptiin liitykään. Kannessa on kuvattuna valtava kultakärkinen pyramidi, jonka edustalla istuu hiekkakivisellä valtaistuimellaan sfinksi- ja Anubis-patsaiden ympäröimä yhtyeen maskottia Eddie the Headiä kuvaava faaraopatsas.[16] Kannen yksityiskohdista voidaan löytää myös viittauksia muualle populaarikulttuuriin. Indiana Jones -viittauksena pidetään albumin kannessa kohtaa pyramidin seinässä, jossa lukee "Indiana Jones was here 1941" (suom. Indiana Jones oli täällä vuonna 1941). Teksti on näkyvissä kannen vasemmassa reunassa alhaalla ensimmäisen leijonan takana. Sen vieressä on piirros Mikki Hiirestä.[17]

Julkaisu ja menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powerslaven virallinen julkaisupäivä oli 3. syyskuuta 1984. Albumi sijoittui Britannian myyntitilastoissa toiseksi,[10] Norjassa ja Suomessa neljänneksi,[2][3] Ruotsissa viidenneksi,[4] Saksassa yhdeksänneksi,[5] Sveitsissä kymmenenneksi,[6] Itävallassa sijalle 15,[7] Yhdysvalloissa sijalle 21[8] ja Espanjassa sijalle 96.[9] Albumin ensimmäinen single "2 Minutes to Midnight" sijoittui Britanniassa sijalle kaksitoista.[10] Seuraava single "Aces High" ei sijoittautunut yhtä hyvin. Se sijoittui sijalle kaksikymmentä.[1]

Albumin hyvä menestys ennakoi yhtyeen pisimmän kiertueen alkamista – World Slavery Tour kesti kolmetoista kuukautta. Yhtye soitti ensimmäisessä Rock in Rio -konsertissa Queenin kanssa 250 000 -henkisen yleisön edessä. Kiertue oli Bruce Dickinsonin mielestä yhtyeen paras kiertue mutta samalla myös rankin, sillä yhtyeen jäsenet olivat sen jälkeen uupuneita.[10] 24. lokakuuta 1984 julkaistiin videotallenne Behind the Iron Curtain, joka sisältää kaksi live-esitystä ja kaksi musiikkivideota Powerslave-albumilta.

Valtio Päivä Levymerkki Katalogi
Britannia 3. syyskuuta 1984 EMI EMS 1539
Yhdysvallat 3. syyskuuta 1984 Capitol Records C-106

Kulta- ja platinalevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Kultalevy Myyntimäärä
Kanada Kanada 2x platina[18] 200 000
 Saksa Kulta[19] 250 000
Yhdistynyt kuningaskunta Britannia Kulta[20] 100 000
 Yhdysvallat Platina[21] 1 000 000

Arvostelut ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allmusicin Greg Prato antoi albumille neljä tähteä viidestä ja sanoi, että "sävellykset tekivät albumista oikean heavy metal -saavutuksen".[14] Korroosio-sivuston arvostelija Aki Nuopponen sanoi, että "maittava teema, musiikilliset ansiot ja tuotannolliset vahvuudet ovat kuitenkin mahtavan soitannan ja vokalisoinnin voimin sitä luokkaa, ettei albumia voi kerta kaikkiaan vähätellä lainkaan".[12] RevelationZ-lehden arvostelussa sanottiin, että jokaisessa albumin kappaleissa on jotain. Arvostelussa sanottiin myös albumissa olleen hyvä kitara.[22] Steve Harrisin mielestä Powerslave on "todella vahva levy".[13]

Albumi pääsi sijalle yhdeksän Radio Rockin "100 kaikkien aikojen parasta rock -albumia" -äänestyksessä.[23] Myös Metal-Rules.com nimesi albumin kuudenneksi parhaaksi heavy metal -albumiksi.[24]

Kappaleista "2 Minutes to Midnight" ja "Flash of the Blade" tehtiin versiot vuonna 2008 tribuutti-CD:lle Maiden Heaven: A Tribute to Iron Maiden, jonka julkaisi Kerrang!.[25]

Albumin arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: World Slavery Tour

World Slavery Tour -kiertueella kulissina oli Powerslaven kansikuva kolmiulotteisena. Konsertin lopussa kannessa esiintyvä Eddie syöksi tulta.[16]

»Siitä [lava-show'sta] olisi saattanut tulla todella huono, sillä Egyptiä ja pyramideja on oikeastaan aika vaikea kuvata muistuttamatta Hawkwindia. Mutta lavasteet olivat tosi hienot. Lava oli suurenmoinen, ja lavashow oli uramme parhaimpia.»
(Steve Harris kommentoi lava-show'ta[16])

Bruce Dickinsonin mielestä World Slavery Tour oli yhtyeen paras show: "Se oli juuri oikeassa suhteessa kunnianhimoinen olematta kuitenkaan liian mahtipontinen ja pelkästään tekniikkaan rajoittautunut eikä se sisältänyt liikaa hydrauliikkaa ja ilmalla täytettäviä juttuja, kuten meidän myöhemmät lavarakennelmamme, joista kaikista olisi voinut vääntää Spinal Tap -tyylistä peruskamaa. World Slavery -kiertueella melkein kaikki – koko lavasysteemin esillepano valoja lukuun ottamatta – toteutettiin samalla tavoin kuin konserttisaleissa. Kaikki oli rakennettu laatikoista ja köysistä, ja kaksi tyyppiä oli vääntelemässä vipuja. Se oli todella yksinkertaista, aivan kuten näytelmässä. Sen olisi voinut pystyttää pieneen teatteriin tai suurelle areenalle ja se olisi aina näyttänyt yhtä suurenmoiselta".[16]

Itse kiertue starttasi 9. elokuuta 1984 Varsovasta Puolasta. Kiertueen alkuosa sijoittui Itä-Eurooppaan (muun muassa silloinen Jugoslavia, Unkari, Puola...) jatkuen Keski-Eurooppaan ja Englantiin. Sen jälkeen kiertue palasi lyhyeksi aikaa takaisin Keski-Eurooppaan ja sieltä Skandinaviaan. Marraskuun lopussa kiertue jatkui Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, missä yhtye kiersi lähestulkoon koko loppukiertueen lukuun ottamatta yhden keikan pikavisiittiä Brasiliassa sekä muutamia Australian ja Japanin keikkoja. Pitkä ja raskas World Slavery Tour 84/85 päättyi lopulta Kalifornian Irvine Meadowsiin 5. heinäkuuta 1985. Kiertueen ehdottomia kohokohtia olivat Long Beach Arenan neljä perättäistä keikkaa, joiden aikana yhtye äänitti ensimmäisen virallisen livealbuminsa "Live After Death" (muutama kappale, joka päätyi kyseiselle levylle, äänitettiin jo puoli vuotta aiemmin Hammersmith Odeonissa Lontoossa), New Yorkin Radio City Hallissa viitenä perättäisenä iltana soitetut keikat (keikkoja olisi ollut seitsemän, mutta kaksi viimeistä jouduttiin perumaan Brucen sairastumisen vuoksi), sekä 300 000 kuulijan edessä Rio de Janeirossa soitettu keikka. Raskaan kiertueen uuvuttama Bruce Dickinson oli vähällä erota yhtyeestä masennuksen ja uupumuksen vuoksi. Takki oli sekä henkisesti että fyysisesti tyhjä ja yhtye pitikin puolen vuoden tauon ennen paluutaan studioon äänittämään seuraavaa studioalbumia.

Kiertueen settilista tuki enimmäkseen (silloin) uutta Powerslavea, mutta jokaiselta aiemmalta levyltä soitettiin vähintään kaksi kappaletta. Powerslave-albumilta yhtye soitti kiertueen ensimmäisellä puoliskolla vuonna 1984 viisi kappaletta, mutta vuodenvaihteen jälkeen he pudottivat ohjelmistosta yhden uutukaisen (Losfer Words), ja soittivat vuonna 1985 neljää uutta kappaletta. Piece of Mind-albumilta kuultiin keikasta riippuen 3–4 ja The Number of The Beast:ilta 3–5 kappaletta. Killers:iltä soitettiin vain kaksi kappaletta (Wrathchild, Murders in the Rue Morgue) ja nekin soitettiin vain muutamilla keikoilla Euroopassa 1984 ja valikoiduilla Yhdysvaltain- keikoilla. Debyytiltä Iron Maiden kuultiin keikasta riippuen 2–4 kappaletta.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NroNimiSäv&sanKesto
1.Aces HighSteve Harris4.29
2.2 Minutes to MidnightBruce Dickinson, Adrian Smith6.00
3.Losfer Words (Big 'Orra) (instrumentaali) Harris4.13
4.Flash of the BladeDickinson4.03
5.The DuellistsHarris6.06
6.Back in the VillageDickinson, Smith5.03
7.PowerslaveDickinson7.12
8.Rime of the Ancient MarinerHarris13.42
50.48

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”2 Minutes to Midnight” (6. elokuuta 1984, EMI)
  1. 2 Minutes to Midnight – 6.04 (säv. Smith/Dickinson)
  2. Rainbow's Gold – 4.57 (säv. Slesser/Mountain)
  3. Mission From 'Arry – 6.04 (säv. Harris/McBrain)
”Aces High” (22. lokakuuta 1984, EMI)
  1. Aces High – 4.31 (säv. Harris)
  2. King of Twilight – 4.54 (säv. Nektar cover)
  3. The Number of the Beast – 4.57 (säv. Harris)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Discography - Iron Maiden everyHit.com. Viitattu 8.12.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 8.12.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 166. Otava, 2006. ISBN 9789511210535.
  4. ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) swedishcharts.com. Viitattu 18.12.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b Suchergebnis Charts-Surfer. Arkistoitu 29.10.2007. Viitattu 8.12.2008. (saksaksi)
  6. ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) hitparade.ch. Viitattu 8.12.2008. (saksaksi)
  7. ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) austriancharts.at. Viitattu 8.12.2008. (saksaksi)
  8. ↑ a b Artist Chart History - Iron Maiden Billboard. Viitattu 8.12.2008. (englanniksi)
  9. ↑ a b Iron Maiden - Powerslave (Album) spanishcharts.com. Viitattu 8.12.2008. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Wall s. 381-382
  11. ↑ a b Powerslave Interviews The Iron Maiden Commentary. Arkistoitu 16.5.2008. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Aki Nuopponen: Iron Maiden - Powerslave 13.7.2005. Korroosio. Viitattu 9.12.2008. [vanhentunut linkki]
  13. ↑ a b c d e f g h i j Wall s. 382-384
  14. ↑ a b c Greg Prato: Powerslave Review Allmusic. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  15. ↑ Jacklyn Bond, Henrik Laine: 101 Heavy Metal albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 108. Suomentanut Johanna Virtanen. , 2010. ISBN 9789522201805.
  16. ↑ a b c d Wall s. 384-385
  17. ↑ Powerslave The Iron Maiden Commentary. Arkistoitu 25.5.2008. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  18. ↑ Gold & Platinum Certification Canadian Recording Industry Association. Arkistoitu 7.4.2012. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  19. ↑ Gold/Platin-Datenbank Bundesverband Musikinindustrie. Viitattu 30.12.2008. (saksaksi)
  20. ↑ Certified Awards BPI. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  21. ↑ Search Results RIAA. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  22. ↑ Ulrick: Iron Maiden - Powerslave 11.7.2002. RevelationZ Magazine. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  23. ↑ Radio Rock listaa 100 kaikkien aikojen parasta rock -albumia Radio Rock. Viitattu 9.12.2008. [vanhentunut linkki]
  24. ↑ The Top 100 Heavy Metal Albums Metal-Rules.com. Arkistoitu 30.11.2017. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  25. ↑ Dan: Maiden Heaven track listing revealed! 25.6.2008. Kerrang!. Viitattu 9.12.2008. (englanniksi)
  26. ↑ Iron Maiden - Powerslave (9,5/10) - Great Britain - 1984 The Metal Observer. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Christopher Thelen: Powerslave 6.6.1999. Daily Vault album reviews. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iron Maiden
Studioalbumit
Livealbumit
EP:t
Kokoelmat
Boksit
Singlet
Videotallenteet
Katso myös
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Powerslave&oldid=21307139”