Spinal Tap
| Spinal Tap | |
|---|---|
 |
|
 Spinal Tap keikalla Live Earth -tapahtumassa |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1964–1982, 1992– |
| Tyylilaji | hard rock, heavy metal psykedeelinen rock (varhainen) poprock (varhainen) huumorimusiikki |
| Kotipaikka |  Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
|
| Levy-yhtiö | Megaphone, Polymer (MCA Records)
|
Spinal Tap, tyyliteltynä Spin̈al Tap, on fiktiivinen parodinen brittiläinen heavy metal -yhtye. Se luotiin vuonna 1979 television sketsiohjelmaan, ja todellisen keikkailun ja levytyksen se aloitti elokuvan Hei me rokataan! (1984) suosion seurauksena.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Spinal Tap teki ensiesiintymisensä ABC:n sketsiohjelmassa The TV Show vuonna 1979. Kolmiminuuttisessa sketsissä parodioitiin The Midnight Special -musiikkiohjelmaa. Yhtyeen kolmen pääjäsenen näyttelijät kehittivät hahmot sketsin kuvauksen aikana. Sketsissä näyttelijä Rob Reinerin esittämä Wolfman Jack esittelee yhtyeen, joka tekee lavalla parodisen heavy metal -esityksen. Videossa näkyy myös otteita pokeripelistä ja oikeudenkäynnistä.[1]
Yhtyeen pääjäsenet ovat Nigel Tufnel (näyttelijä Christopher Guest), David St. Hubbins (Michael McKean) ja Derek Smalls (Harry Shearer). Englanninkielinen termi spinal tap tarkoittaa selkäydinpunktiota, hyvin kivuliasta lääketieteellistä toimenpidettä.
Hei me rokataan! (1984) ja yhtyeen fiktiivinen historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laajemmin Spinal Tap tuli tunnetuksi vuonna 1984 ilmestyneestä pseudodokumentista Hei me rokataan!. Elokuvassa kerrotaan Spinal Tapin fiktiivinen historia. Yhtyeen perustivat lapsuudenystävät Nigel Tufnel ja David St. Hubbins vuonna 1964 nimellä The Originals, joka vaihdetiin muotoon The New Originals. Sen jälkeen nimeksi vaihdettiin The Thamesmen, ja yhtye sai hittisinglen kappaleellaan ”Give Me Some Money”. Kun basistiksi tuli Derek Smalls vuonna 1966, yhtye otti nimekseen Spinal Tap ja aloitti psykedeelisen kautensa, saaden hitin kappaleellaan ”(Listen to the) Flower People”. Yhtye kärsi jo tuolloin rumpaliensa äkkikuolemista.[2]
Spinal Tap siirtyi psykedeelisestä rockista hard rockiin 1960-luvun lopulla. Hei me rokataan! kertoo vuoden 1982 epäonnisesta Smell the Glove -kiertueesta, jolloin yhtye oli jo ohittanut suosionsa huipun. Yhtye hajoaa kiertueen aikana, mutta palaa yhteen Japanissa, jossa se on vielä suosittu.[2]
Elokuvan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka yhtye perustettiinkin fiktiivisenä, se aloitti Hei me rokataan! -elokuvan suosion myötä oikean keikkailun ja levytysuran.
Yhtye esiintyi vuonna 2007 Wembleyllä Live Earth -tapahtuman yhteydessä. Tyylilleen uskollisena kitaristi Tufnel tervehti yleisöä huudahtamalla ”Hello, Wimbledon!”.
Kesäkuussa 2009 Spinal Tap teki uutta Back From The Dead -albumiaan sekä This Is Spinal Tap -elokuvan 25-vuotisjuhlaversiota markkinoidakseen kahden keikan mittaisen maailmankiertueen. Ensimmäinen keikoista järjestettiin Lontoossa Wembley Areenalla ja jälkimmäinen Glastonburyn musiikkifestivaaleilla.
Spinal Tap esiintyi myös televisiosarja Simpsoneiden kolmannen tuotantokauden jaksossa ”Oton seikkailut” (The Otto Show), sillä Shearer ääninäyttelee Simpsoneissa.
Spinal Tapin toinen elokuva, Spinal Tap II: The End Continues, julkaistiin syyskuussa 2025. Yhtyeen jäseniä esittävät samat näyttelijät kuin ensimmäisessäkin elokuvassa. Yhtyeen jäähyväiskeikasta kertovassa elokuvassa vierailevat esimerkiksi Elton John ja Paul McCartney.[3]
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- David St. Hubbins (Michael McKean)
- Nigel Tufnel (Christopher Guest)
- Derek Smalls (Harry Shearer)
Spinal Tapissa on ollut myös lukuisia entisiä (fiktiivisiä) jäseniä: muun muassa 32 rumpalia, jotka ovat kaikki kuolleet hämärissä olosuhteissa.
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fiktiiviset albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Spinal Tap Sings ”(Listen to the) Flower People” and Other Favourites (1967)
- We Are All Flower People (1968)
- Silent But Deadly (1969)
- Brainhammer (1970)
- Nerve Damage (1971)
- Blood To Let (1972)
- Intravenus De Milo (1974)
- The Sun Never Sweats (1975)
- Jap Habit (1975)
- Bent for the Rent (1976)
- Tap Dancing (1976)
- Rock 'n Roll Creation (1977)
- Shark Sandwich (1980)
- Smell the Glove (1982)
Todelliset albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- This Is Spinal Tap (1984)
- Break Like the Wind (1992)
- Back From the Dead (2009)
- The End Continues (2025)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fiktiiviset singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gimme Some Money (1965)
- (Listen to the) Flower People (1967)
- We Are All Flower People (1968)
- Breakfast of Evil (1969)
- Silent But Deadly (1969)
- Big Bottom (1970)
- Swallow My Love (1970)
- Nerve Damage (1971)
- Blood to Let (1972)
- Tonight I'm Gonna Rock You Tonight (1974)
- Stonehenge (1975)
- Nice 'n Sticky (1975)
- Heavy Duty (1976)
- Bent for the Rent (1976)
- Tap Dancing (1976)
- Rock 'n Roll Creation (1977)
- Sex Farm (1980)
- No Place Like Nowhere (1980)
- Hell Hole (1982)
Todelliset singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christmas with the Devil (1984)
- Hell Hole (1984)
- Bitch School (1992)
- The Majesty of Rock (1992)
- Back from the Dead (2000)
- Warmer Than Hell (2007)
- Saucy Jack (MP3-julkaisu yhtyeen kotisivuilla, 2009)
- Sex Farm (2009)
- Must Crush Barbie (2023)
- Stonehenge (2025)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Martin Schneider: ‘Rock ‘n’ Roll Nightmare’: The origin of Spinal Tap Dangerous Minds. 7.11.2013. Viitattu 1.9.2025.
- 1 2 Tyler Sage: Spinal Tap Lineup Changes: A Complete Guide Ultimate Classic Rock. 1.4.2021. Viitattu 1.9.2025.
- ↑ Niko Ikonen: Spinal Tapin jatkot ovat täällä – ensimmäinen traileri on nyt pihalla Episodi. 25.7.2025. Viitattu 1.9.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Epävirallinen fanisivusto (englanniksi)
- Laaja diskografia (sekä todelliset että kuvitteelliset albumit) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)