Machine Head (albumi)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Machine Head
Deep Purple
Studioalbumin Machine Head kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  6. – 21. joulukuuta 1971 Montreux'ssa, Sveitsissä
 Julkaistu maaliskuussa 1972
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Deep Purple
 Tyylilaji hard rock, heavy metal, blues rock
 Kesto 37.25
 Levy-yhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Purple Records
Yhdysvaltain lippu Warner Bros. Records
Muut kannet
Machinehead2003.jpg
25th Anniversary 2CD Edition
Listasijoitukset

Suomen lippu 1. (11 viikkoa, huhtikuu 1972)[1]
Ranskan lippu 1. (5 viikkoa, 1972)[2]
Australian lippu 1. (2 viikkoa, 17.6.1972)[3]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 1. (huhtikuu 1972)[4]
Saksan lippu 1. (toukokuu 1972)[5]
Tanskan lippu 1. (1972)[6]

Norjan lippu 3. (huhtikuu 1972)[7]
Itävallan lippu 4. (15. tammikuuta 1973)[8]
Yhdysvaltain lippu 7. (1973)[9]
Ruotsin lippu 59. (13. elokuuta 2004)[10]

Deep Purplen muut studioalbumit
Fireball
1971
Machine Head
1972
Who Do We Think We Are
1973
Singlet albumilta Machine Head
  1. Never Before
    Julkaistu: 18. maaliskuuta 1973
  2. Smoke on the Water
    Julkaistu: toukokuu 1973

Machine Head on Deep Purplen maaliskuussa 1972 julkaistu kuudes studioalbumi ja kolmas "Mark II" -kokoonpanolla. Hieman kokeellisemman Fireball-albumin jälkeen yhtye palasi suoraviivaisempaan, heavy metal -vaikutteiseen musiikkiin.

Yhtyeen oli määrä äänittää levy Sveitsissä Montreux'n kasinolla, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Frank Zappan ja The Mothers of Inventionin konsertti päättyi rajuun tulipaloon kyseisellä kasinolla. Albumi äänitettiin lopulta Montreux'n tyhjänä olleessa Grand Hotellissa. Tapahtumat inspiroivat yhtyeen ylivoimaisesti tunnetuimman kappaleen ”Smoke on the Waterin”. Machine Headin kappaleista myös ”Highway Star”, ”Lazy” ja ”Space Truckin'” ovat hyvin tunnettuja ja edelleen yhtyeen konserttien vakionumeroita.

Machine Head nousi listaykköseksi muun muassa Britanniassa, Australiassa ja Saksan liittotasavallassa. Suurin menestys albumi oli kuitenkin Suomessa, jossa albumi oli listaykkönen 11 viikkoa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 julkaistu Fireball oli menestynyt kaupallisesti hyvin, mutta se oli jakanut kriitikot ja yleisön. Ian Gillania lukuun ottamatta yhtye itsekään ei ollut täysin tyytyväinen albumiin, joka oli yhtyeelle tavanomaista hidastempoisempi[11] ja kokeellisempi. Yhtye halusikin palata suoraviivaisempaan ilmaisuun seuraavalla levyllään. Kahta edellistä albumia tehdessään Deep Purple oli keikkaillut aktiivisesti äänitysten aikana, mutta nyt yhtye yksimielisesti päätti olla lähtemättä kiertueelle uuden albuminsa teon aikana.[12]

Albumin työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britanniassa tehtyjen albumien rankan verotuksen vuoksi albumi päätettiin äänittää Montreux'ssä, Sveitsissä. Yhtye oli soittanut useasti kaupungin Casinolla ja piti paikan akustiikasta. Deep Purplen jäsenet olivat huomanneet suuren eron studio- ja -konserttiäänitysten akustiikan välillä ja pyrkivät tästä syystä luomaan mahdollisimman luonnollisen äänimaailman äänittämällä albumi keikkaa muistuttavissa olosuhteissa.[12] Suunnitelmana oli julkaista kahden levyn albumi, ensimmäisen levyn ollessa lavalla ilman yleisöä tehty studioäänitys ja toisen tavanomainen konserttitaltiointi.[13] Äänitys oli tarkoitus hoitaa Rolling Stones Mobile Studio -studiorekan laitteistolla.[14] Levyn tuotti Martin Birch, Jeremy "Bear" Geen avustuksella. Studioteknikkona toimi Nick Watterton.[15]

Lokakuussa 1971 hepatiittiin sairastuneen Gillanin parannuttua yhtye matkusti Sveitsiin loppuvuodesta.[16] Yhtye saapui Montreux'hön 4. joulukuuta 1971. Koska yhtye tuli paikalle melko myöhään, tavaroiden purkamista lykättiin seuraavaan päivään.[14] Sen sijaan yhtye meni promoottori Claude Nobsin kutsusta seuraamaan kasinolla ollutta Frank Zappa and the Mothers of Inventionin konserttia, joka oli Nobsin järjestämän Montreux Festivalin viimeinen esiintyjä. Casinon oli tämän jälkeen määrä sulkeutua lopputalveksi ja Deep Purplen äänitysten alkaa.[17]

Koska konserttipaikalla oli yleisöä paljon enemmän kuin mikä olisi ollut luvallista, ja kasinon ulkopuolella oli vielä paljon lisää sisäänpyrkijöitä, järjestäjät olivat teljenneet uloskäynnit ketjuilla. Kesken Mothersin kosketinsoittaja Don Prestonin sooloa joku yleisöstä ampui valoraketin päin rakennuksen puukattoa. Syttyi tulipalo ja yleisö joutui paniikkiin. Ovien telkeämisen vuoksi väkijoukko rikkoi lavalla olleilla vahvistimilla ikkunat ja pakeni sitä kautta. Onnekkaasti rakennuksessa oli isot ikkunat, eikä kukaan kuollut.[17]

Deep Purple alkoi etsiä uutta äänityspaikkaa ja Nobs auttoi etsinnöissä. Parin päivän kuluttua[18] yhtye asettui vanhaan Le Pavilion -konserttisaliin[19] aivan Montreux'n keskustassa. Yhtye joutui kuitenkin lähtemään konserttisalista heti ensimmäisenä iltana[18] paikallisten valitettua melusta. Roudarit pidättelivät yhtyettä häätämään tulleita poliiseja ulkopuolella samalla kun yhtye viimeisteli pohjat ensimmäiseen ja ainoaan Le Pavilionissa äänitettyyn kappaleeseen, joka myöhemmin sai nimen "Smoke on the Water".[19]

Rolling Stones Mobile Studio.

Lopulta Deep Purple vuokrasi halvalla[20] Montreux'n Grand Hotelin, joka oli suljettu talven ajaksi[19] ja sijaitsi muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.[18] Rakennus ei soveltunut erityisen hyvin äänittämiseen, ja vuoraamattomat ja äänieristämättömät seinät saivat soitinten äänet kaikumaan seinistä,[19] mitä yritettiin pehmusteiden avulla vähentää.[18]

Lopulta yhtyeen palkkaaman kirvesmiehen rakentamien tilapäisten väliseinien avulla käytävien risteykseen saatiin aikaan sopiva T:n muotoinen äänitystila.[18] Rummut pantiin T:hen itseensä, kitara ja urut yhteen ja basso toiseen päähän. Äänityslaitteiden lisäksi studiossa oli mm. patjoja täynnä ollut kaappi. "Studion" ja äänitysrekan välillä liikkuakseen joutui kulkemaan useiden huoneiden läpi, käymään välillä ulkona pakkasessa ja sen jälkeen vielä uudelleen usean huoneen läpi. Helpottaakseen yhteydenpitoa tuottaja Martin Birch rakensi suljetun TV-yhteyden rekan ja äänitystilan välille, mutta äänentoisto oli tällä tavoin hänen mukaansa "hirvittävä".[20]

Kun äänityksen lopulta lähtivät käyntiin, ne kuitenkin sujuivat varsin nopeasti, koska suuri osa kappalemateriaalista oli ollut valmiina jo ennen äänitysten aloittamista. Äänityksiä edeltäneen Gillanin pitkäaikaisen sairausloman ansiosta yhtyeellä oli ollut pari kuukautta aikaa tehdä uusia kappaleita,[21] minkä lisäksi "Highway Star" ja "Lazy" olivat olleet valmiita jo pidemmän aikaa ja niitä oli esitetty keikoillakin.[19] Suuri osa kappalemateriaalista syntyi studiossa jammailun pohjalta, minkä vuoksi kappaleet merkittiin aina koko yhtyeen tekemiksi. Tämä alkoi herättää ristiriitoja, sillä Blackmore ja Glover, jotka keksivät pääosan riffeistä ja tekivät suurimman osan sävellystyöstä, olisivat halunneet enemmän tunnustusta ja huomiota tekemästään työstä.[20] Blackmore kertoikin myöhemmin että kappaleista kuusi oli hänen tekemiään ja kaksi Gloverin – Machine Headin seitsemän kappaleen lisäksi Blackmore laski mukaan ilmeisesti myös samoissa sessioissa äänitetyn "When a Blind Man Cries'n".[22] Gillan kirjoitti sanoitukset Gloverin avustuksella,[20] yleensä vasta kun kappaleen pohjat oli jo äänitetty.[23]

Machine Headin äänitykset saatiin valmiiksi 21. joulukuuta.[15] Tämän jälkeen albumi miksattiin De Lane Lea -studiolla Lontoossa. Äänitysten kustannuksiksi arvioitiin 8 000 puntaa, josta 5 000 kului Rolling Stones Mobile Studion vuokraan.[22]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Highway Star – 6.08
  2. Maybe I'm a Leo – 4.52
  3. Pictures of Home – 5.08
  4. Never Before – 4.00

B-puoli

  1. Smoke on the Water – 5.42
  2. Lazy – 7.24
  3. Space Truckin' – 4.35

1997 "25th Anniversary 2CD Edition" -versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD 1: Remixes

  1. Highway Star – 6.39 (remix)
  2. Maybe I'm a Leo – 5.26 (säv. remix, hieman erilainen kitarasoolo)
  3. Pictures of Home – 5.22 (remix, alkuperäinen rumpuintro)
  4. Never Before – 3.59 (remix)
  5. Smoke on the Water – 6.18 (remix, erilainen kitarasoolo, hieman erilaiset sanat)
  6. Lazy – 7.33 (remix, hieman erilaiset sanat)
  7. Space Truckin' – 4.52 (remix)
  8. When a Blind Man Cries – 3.33 (remix)

CD 2: Remastered

  1. Highway Star – 6.08
  2. Maybe I'm a Leo – 4.52
  3. Pictures of Home – 5.08
  4. Never Before – 4.00
  5. Smoke on the Water – 5.42
  6. Lazy – 7.24
  7. Space Truckin' – 4.35
  8. When a Blind Man Cries – 3.32
  9. Maybe I'm a Leo – 4.59 (quadrofoninen miksaus)
  10. Lazy – 6.55 (quadrofoninen miksaus)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bloom, Jerry: Musta ritari Ritchie Blackmore. Suom. Yasir Gaily. Helsinki: Like Kustannus, 2009. ISBN 978-952-01-0142-8.
  • Charlesworth, Chris: Deep Purple: The Illustrated Biography. Kirjassa ei ole sivunumeroita, joten tässä artikkelissa viitataan pelkästään lukuun. Omnibus Press, 1983. ISBN 0-7119-0174-0. (englanniksi)
  • Heino, Heikki: Deep Purple - vuodet 1967–2006. 2. muutettu painos teoksesta Deep Purple - Syvän purppuran vuodet 1967-2004. Tampere: POP-lehti, 2006. ISBN 952-5546-21-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 126, Otava 2006
  2. Les Albums (CD) de 1972 par InfoDisc infodisc.fr. Viitattu 14. maaliskuuta 2009. (ranskaksi)
  3. Go-Set Australian Charts ~ 1973 poparchives.com. Viitattu 14. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  4. http://www.everyhit.com/
  5. http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  6. books.google.fr/books?id=-ycEAAAAMBAJ&pg=RA1-PA52&dq="machine+head"+"denmark"&hl=fr&sa=X&ei=HLp2Up7BAo_asgb35oHYBw&ved=0CGAQ6wEwBg#v=onepage&q=%22machine%20head%22%20%22denmark%22&f=false
  7. http://norwegiancharts.com/showitem.asp?interpret=Deep+Purple&titel=Machine+Head&cat=a
  8. http://austriancharts.at/showitem.asp?interpret=Deep+Purple&titel=Machine+Head&cat=a
  9. http://wm02.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:difyxqe5ld6e~T5
  10. http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=Deep+Purple&titel=Machine+Head&cat=a
  11. Bloom, s. 186-187.
  12. a b Bloom, s. 191.
  13. Heino, s. 49-50.
  14. a b Heino, s. 49.
  15. a b The Deep Purple Discography: Machine Head The Highway Star (thehighwaystar.com). Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
  16. Bloom, s. 189, 191.
  17. a b Bloom, s. 192.
  18. a b c d e Heino, s. 50.
  19. a b c d e Bloom, s. 193.
  20. a b c d Charlesworth (Deep Purple Mark II, Part 1 – The Rise [June 1969 to December 1971], kappaleen viimeinen sivu).
  21. Bloom, s. 194.
  22. a b Heino, s. 51.
  23. Heino, s. 53.
Tämä musiikkialbumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.