Tämä on lupaava artikkeli.

Speed King

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

”Speed King”
Deep Purple
Kappaleen ”Speed King” kansikuva
Harvinainen hollantilainen single vuodelta 1970.
Kappaleen tiedot
 Albumilta Deep Purple in Rock
 Julkaistu kesäkuu 1970
 Tyylilaji heavy metal, hard rock
 Kesto 05.49 (albumiversio)
04.14 (singleversio)
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Harvest Records
Yhdysvallat Warner Bros.
Muut kannet

Belgiassa 1970 julkaistun ”Black Night” -singlen kansikuva. ”Speed King” oli singlen B-puolena.
Deep Purple in Rockin muut kappaleet

”Speed King”
1.
”Bloodsucker”
2.

Speed King on brittiläisen hard rock -yhtye Deep Purplen kappale, joka kirjoitettiin vuonna 1969 ja julkaistiin seuraavana vuonna yhtyeen neljännellä albumilla Deep Purple in Rock. Se oli ensimmäinen kappale, jonka yhtyeen toinen ja tunnetuin kokoonpano (Mark II) teki yhdessä, ja siten myös ensimmäinen, jonka tekemiseen uudet jäsenet Ian Gillan ja Roger Glover osallistuivat. Kappale on merkitty koko yhtyeen kirjoittamaksi.

Tyylillisesti ”Speed King” edustaa nopeatempoista, blues-pohjaista raskasta rockia. Sen esikuvana oli Jimi HendrixinFire”. Sanoituksissa taas on runsaasti viittauksia vanhoihin rock and roll -kappaleisiin. Kappale on ajoittain toiminut Deep Purplen konserttien avauskappaleena.

Lyhyempi demoäänitys ”Speed Kingistä” tunnetaan pianoversiona (”piano version”). Joissain maissa se oli ”Black Night” -singlen B-puolena. Alankomaissa ja Saksassa se julkaistiin keväällä 1970 omana singlenään, jonka B-puolena oli ”Into the Fire”.

Kappaleen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deep Purplen toinen kokoonpano, niin sanottu Mark II, syntyi basisti Roger Gloverin ja laulaja Ian Gillanin liityttyä yhtyeeseen kesällä 1969.[1] ”Speed King” oli ensimmäinen kokoonpanon kirjoittama kappale.[2]

”Speed King” syntyi uuden kokoonpanon harjoitellessa ensimmäisiä kertoja lontoolaisella nuorisotalolla.[2] Kitaristi Ritchie Blackmore ilmoitti yhtyeen tarvitsevan The Jimi Hendrix Experiencen ”Firen” kaltaisen vauhdikkaan konserttien aloituskappaleen.[3] Glover keksikin sopivan riffin nopeasti, minkä jälkeen yhtye kehitteli kappaleen valmiiksi ”jammailemalla”.[4] Ian Gillan on kertonut olleensa vaikuttunut uuden yhtyeensä äänekkäästä ja aggressiivisesta soittotavasta, mutta olleensa jännittynyt ja pelänneensä ulkopuoliseksi jäämistä.[2] Koska hänellä ei ollut aiempaa kokemusta jammailusta,[5] hän päätyi laulamaan pätkiä vanhojen rock and roll -hittien sanoituksista sitä mukaa, kuin ne tulivat hänen mieleensä. Gillan otti säkeitä lähes sellaisenaan muun muassa Little Richardin, Elvis Presleyn ja Lonnie Doneganin esittämistä kappaleista.[2] Valmis kappale on merkitty koko yhtyeen kirjoittamaksi.[6]

Mark II aloitti konsertoinnin kesällä 1969.[7] ”Speed King” toimi keikkojen avauskappaleena; syyskuuhun mennessä valikoimaan tuli mukaan myös toinen uusi kappale ”Child in Time”.[8] Molemmat olivat selvästi yhtyeen ensimmäisen kokoonpanon tuotantoa heavy metal -tyylisempiä.[7] Varhaisissa esityksissä ”Speed King” tunnettiin nimellä ”Ricochet”.[8] Myöhemmin sen nimeksi tuli ”Kneel and Pray”, ja sen sanoitus kertoi suuseksistä.[9][8] Helmikuussa 1970 Deep Purple esiintyi BBC:n uudessa ohjelmassa In Concert, jolloin ”Speed King” ja ”Child in Time” saivat ensimmäisen kerran näkyvyyttä suuren yleisön keskuudessa.[10]

Deep Purple aloitti neljännen albuminsa äänitykset vuoden 1969 syyskuussa ja sai ne valmiiksi huhtikuussa 1970.[4] Yhtye äänitti ensimmäisen version ”Speed Kingistä” IBC-studiolla Lontoossa lokakuun 14. ja 21. päivien välillä.[11] Siinä kosketinsoittaja Jon Lord soitti yleensä käyttämiensä Hammond-urkujen sijaan pianoa, ja sitä käytettiin joissain maissa ”Black Night” -singlen B-puolena.[11][12] Alankomaissa ja Saksassa pianoversio julkaistiin omana singlenään, jonka B-puolena oli ”Into the Fire” In Rock -albumilta.[12]

Tammikuun lopulla yhtye äänitti IBC:llä kappaleesta uuden version,[4] josta tuli kesäkuussa 1970 julkaistun Deep Purple in Rockin avauskappale.[13][6] Varhaisempi demoversio julkaistiin CD-muodossa vuonna 1995 In Rockin 25-vuotisjuhlajulkaisun bonuskappaleena nimellä ”Speed King (piano version)”. Juhlajulkaisussa on mukana myös Roger Gloverin remix kappaleen albumiversiosta.[14]

Kuvaus kappaleesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet
Näyte Deep Purple in Rockilla julkaistun version ensimmäisestä säkeistöstä.
Varhainen demoversio, joka julkaistiin singlenä. Ääninäytteessä viimeinen kertosäe.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

»Just a few roots, replanted. (suom. Jokunen juuri, uudelleen istutettuna.
(Deep Purple in Rockin sisäkansissa oleva kuvaus kappaleesta.)

Deep Purple in Rockilla julkaistu ”Speed Kingin” studioversio alkaa kakofonisella särökitaraintrolla,[15] jota seuraa rauhallisempi urkusoolo.[16] Itse kappale perustuu nopeatempoiseen riffiin[17] sekä aggressiiviseen laulu- ja kitaratyöskentelyyn.[16] Kappaleessa on myös pitkä improvisaatio-osuus, jonka aikana Blackmore ja Lord soittavat vuorotellen jazz-henkisiä kitara- ja urkusooloja. AllMusic-sivuston Joe Viglionen mukaan soolo-osuuden lopussa kuultava melodia muistuttaa huomattavasti Cannibal & the Headhuntersin ja Wilson Pickettin versioita ”Land of a Thousand Dances” -kappaleesta. Lopun rääkäisyjä Viglione pitää The Crazy World of Arthur Brown -vaikutteisina.[18]

Koska ”Speed Kingin” sanoitukset koostuvat lähinnä viittauksista aiempiin rock and roll -hitteihin, niillä ei ole erityistä merkitystä. Kappaleen nimessäkin esiintyvän sanan ”speed” (suom. vauhti) on usein arveltu tarkoittavan amfetamiinia, mutta Gillanin mukaan se viittaa siihen, että hänellä oli vaikeuksia improvisoida sanoituksia riittävän nopeasti.[2]

Konserttiesityksissä ”Speed Kingin” improvisaatio-osuus oli huomattavasti studioversiota pidempi. Soolojen lisäksi mukana oli myös kitaran ja laulun välistä vuoropuhelua.[19] Esimerkiksi Stockholm 1970 -livealbumilla kappaleen kesto on selvästi yli 10 minuuttia. Improvisaatio-osuuden aikana Gillan kertoo yleisölle kertosäkeessä mainitun ”vauhtikuninkaan” tarkoittavan henkilöä, joka ”osaa laulaa yli 100 mailia tunnissa” (”speed king is someone who can sing one hundred miles an hour.”).[20]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Disc and Music Echossa julkaistussa Deep Purple in Rockin aikalaisarviossa ”Speed Kingiä” kuvataan ”hurjaksi” kappaleeksi, joka heijastelee monille tuolloisille yhtyeille ominaista pyrkimystä palata rock & rollin juurille. Toinen aikalaisarvio huomautti, että jos ”Speed King” kierrättääkin hyväksi havaittuja 12 tahdin blues -sanoituksenpätkiä, ”eivät ne koskaan ennen ole kuulostaneet tältä”.[21]

Joe Viglionen mukaan ”Speed King” on sekoitus uutta ja vanhaa, mikä näkyy rock & roll -klassikoista lainatuissa elementeissä. Kappaleessa Deep Purple hylkää ensimmäisten albumiensa progressiivisuuden; toisin kuin yhtyeen varhainen hitti ”Hush”, ”Speed King” ei pysy koossa vaan tukeutuu Blackmoren kekseliäisyyteen. Se antaa kuitenkin jo viitteitä myöhemmästä tyylistä, jossa yhtyeen tavaramerkiksi muodostunut hard rock yhdistyy harkittuun kokonaisuuteen. Puutteistaan huolimatta ”Speed King” on Viglionen mukaan mainio kappale ja yhtyeen esitys vaikuttava.[18]

Muita versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Japanilainen heavy metal -yhtye Loudness on esittänyt ”Speed Kingiä” konserteissaan, ja yhtyeen versio on myös julkaistu vuoden 1995 Loud ’n’ Raw -livealbumilla.[22]
  • Brittiläinen black metal -yhtye Venom levytti ”Speed Kingistä” oman versionsa vuoden 1991 Temples of Ice -albumilleen.[23]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot
Tuotanto
  • Andy Knight – äänittäminen
  • Blackmore, Gillan, Glover, Lord & Paice – tuotanto ja miksaus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bloom, Jerry: Musta ritari Ritchie Blackmore. (Black Knight. Ritchie Blackmore, 2006.) Suomentanut Yasir Gaily. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0142-8.
  • Charlesworth, Chris: Deep Purple. The Illustrated Biography. Kirjassa ei ole sivunumeroita, joten tässä artikkelissa viitataan pelkästään lukuun. London: Omnibus Press, 1983. ISBN 0-7119-0174-0. (englanniksi)
  • Heino, Heikki: Deep Purple. Vuodet 1967–2006. 2. muutettu painos teoksesta Deep Purple. Syvän purppuran vuodet 1967–2004. Tampere: POP-lehti, 2006. ISBN 952-5546-21-7.
  • Robinson, Simon: Deep Purple in Rock (25th Anniversary Edition). Vuoden 1970 albumin CD-uusintapainoksen kansilehtinen, 24 sivua. EMI Records, 1995. (englanniksi)
  • Thompson, Dave: Smoke on the Water. Deep Purplen tarina. Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-743-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heino 2006, s. 30.
  2. a b c d e Gillan, Ian: Wordography: Speed King gillan.com. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut). Viitattu 28.12.2017. (englanniksi)
  3. Heino 2006, s. 42.
  4. a b c Charlesworth (Deep Purple Mark II, Part 1 – The Rise [June 1969 to December 1971]).
  5. Wilcox, John A.: A Few Words With...Ian Gillan ProgSheet. Viitattu 28.12.2017. (englanniksi)
  6. a b ”Speed King” (Deep Purple in Rock). Deep Purple, Harvest, 1970.
  7. a b Heino 2006, s. 34–35.
  8. a b c Bloom 2009, s. 166.
  9. Thompson 1995, s. 95.
  10. Bloom 2009, s. 169.
  11. a b Robinson 1995, s. 11–14.
  12. a b The Deep Purple (Vinyl) Singles Bar thehighwaystar.com. Viitattu 28.12.2017. (englanniksi)
  13. Bloom 2009, s. 173–174.
  14. ”Speed King (piano version)” ja ”Speed King (Roger Glover remix)” (Deep Purple in Rock anniversary edition). Deep Purple, EMI, 1995.
  15. Rivadavia, Eduardo: Deep Purple in Rock AllMusic. Viitattu 28.12.2017. (englanniksi)
  16. a b van der Lee, Matthijs: Deep Purple – Deep Purple In Rock (album review) Sputnikmusic. 10.8.2009. Viitattu 28.12.2017. (englanniksi)
  17. Starostin, George: Deep Purple in Rock starling.rinet.ru. Viitattu 28.12.2017. (englanniksi)
  18. a b Viglione, Joe: Speed King – Deep Purple AllMusic. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  19. Starostin, George: Scandinavian Nights starling.rinet.ru. Viitattu 28.12.2017. (englanniksi)
  20. ”Speed King” (The Official Deep Purple (Overseas) Live Series: Stockholm 1970). Deep Purple, Ear Music, 2014.
  21. Robinson 1995, s. 20.
  22. Loud ’n’ Raw – Loudness AllMusic. Viitattu 2.2.2018. (englanniksi)
  23. ”Speed King” (Temples of Ice). Venom, Under One Flag, 1991.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]