Zabava Putjatišna

Sergei Solomko (1855−1928): Zabava Putjatišna

Zabava Putjatišna (ven. Забава Путятишна, myös Putjatitšna/ Путятична, Putjatisna/ Путятисна tai Potjatitšnoin tytär / дочь Потятичной) sekä toisinaan etunimellä Ljubava/ Любавa) on slaavilaiseen kansanperinteeseen kuuluvassa Kiovan Rusiin sijoittuvassa bylinarunoudessa esiintyvä sankari. Hän on versiosta riippuen joko Kiovan ruhtinaan Vladimir Punaisen Auringon tytär tai sisarentytär.

Zabava Putjatišna on pääroolissa runoelmissa "Dobrynja ja lohikäärme" sekä ”Solovei Budimirovitš” ja mukana myös tarinassa pajari Stavr Godinovitšista. Slaavilainen nimi Zabava tarkoittaa sanatarkasti "iloa", "hauskaa", jopa ”harhautusta” ja myös "huvia".

Tarinassa "Dobrynja ja lohikäärme"

Bylina kuuluu levinneimpien venäläisten kertomarunojen joukkoon ja siitä on yli 60 tunnettua taltiointia. Runoelmassa ihastunut lohikäärme unohtaa antamansa lupauksen ja lentää Kiovan kohdalle, vie Zabavan ja piilottaa hänet tyyssijaansa, iljettävään pesäkoloonsa Sorotšinski-vuorille. Sieltä sankari (eli bogatyr) Dobrynja Nikititš pelastaa Zabavan.

Runon historia

Taistelukohdat lohikäärmeiden kanssa ovat kansantarujen vanhinta ainesta. Olioista suurimman tappamisesta saa suurinta kunniaa. Venäläisen bylinarunoelman juonirakenteita tutkineen strukturalisti Vladimir Proppin mukaan ”runo kuuluu näin ollen sankareiden kamppailuista petojen kanssa kertovien luokkaan eikä ala Zabava-neidon ryöstöllä. Tiedossa on kaksi heikkolaatuista taltiointia, joissa neidon sieppaus aloittaa laulun. Toisen loppusäkeistö on katkonainen, koska laulajan muisti petti. Toinen, Karjalassa Uikujärvellä vanhauskoiselta vanhukselta kerätty kertoo Dobrynjan sijasta Dunaista. Dunai pelastaa tsaarin sukulaistytön käärmeen vankeudesta ja menee naimisiin hänen kanssaan”.

Pohjois-Venäjän kertomarunoutta tutkineen M. G. Halanskin mukaan nimi vakiintui Dobrynjaksi historiallisten tapahtumien perusteella, jotka liittyivät kristillisen kasteen saamiseen Novgorodissa. Vaikutusta oli etenkin vuonna 1859 kalastajavanhukselta talteen saadun ”Perjuna -käärmeestä” kertovalla novgorodilaisella perimätiedolla, jonka mukaan Venäjän maan vihollisena pidettävä käärme pääsi Novgorodiin juuri Vladimirin mennessä kasteelle ja jolloin pitkäkestoiset kamppailut lohikäärmeen kanssa voivat olla allegoottisia kuvauksia pakanallisuuden torjunnasta. Dobrynja valikoitui sankariksi myös siksi, että tarinassa hän tekee juuri sitä, minkä hänen äitinsä kielsi tekemästä: hän ui Putšai (myös Potšai) -joessa. Joen nimi viittaa muinaiskirkkoslaavin sanaan ”nukkua pois” ("potsit"/”почить” tai ”почити”) ja todennäköisesti tarkoittaa kuolemaa, mutta yhtä hyvin kysymys voi olla kiovalaisten kastamisesta Potchaina-joen suussa. Joidenkin lähteiden mukaan se, että sankari kohtaa ja taistelee hirviön kanssa ja voittaessaan vapauttaa venäläiset vangit "kirotun käärmeen" (zmeja prokljataja) luolasta, kuvaa venäläisten vapauttamista sotavankeudesta nomadeilta.

Propp ei pidä yksistään Zabavan pelastamista kansan luoman taistelijaurhon varsinaisena sankaritekona. Hänen mukaan juoneen kuuluu, ettei Dobrynja avioidu vapauttamansa neidon kanssa, vaikka jotkut yksityiskohdat loppusäkeissä viittaavat hääjuhlien viettoon. Siperialaisessa taltioinnissa ruhtinas Vladimir ehdottaa Dobrynjalle avioliittoa Zabavan kanssa, joka osoittautuu kuitenkin urhon ”kristityksi siskoksi” ja lohikäärmeen voittaja joutuu kieltäytymään. Joissakin tarinoissa Dobrynjan kanssa hevosen selässä sylikkäin istuva Zabava itse tarjoutuu sankarille vaimoksi, mutta aloite kariutuu mahtimiehen luokkatietoisuuteen. Keskustelu voi esiintyä myös muodossa, jossa Zabava ei tarjoudu pelkästään palkinnoksi uroteosta, vaan tunnustaa rakkautensa. Samoin on versioita, joissa Dobrynja joutuu luopumaan avioaikeistaan sen vuoksi, että kosiskelun on jo kauan sitten aloittanut bogatyr Djuk Stepanovitš.

Tarinassa "Solovei Budimirovitš"

Tarina kertoo Zabava Putjatišnan naimisiinmenosta Solovei Budimirovitšin kanssa, joka on uljas matkailija, kanteletta muistuttavan guslin soittaja ja rikas kauppias. Bylinasta on kuitenkin 28 taltiointia, joista joitakin on kiovalaisia Leonid Maykovin, novgorodilaisia Vsevolod Millerin ja moskovalaisia Mikhail Khalanskyn mukaan. Solovei Budimirovitšia on kuvattu intialaisena puolijumalana (Stasov), normanilaisena merirosvona (Buslaev), italialaisena mestarirakentajana (L. Maykov). Solovei merkitsee satakieltä.

Yleensä eepos ei kuvaa onnellisia avioliittoja, koska kosinnan onnellinen päättyminen ja avioliitto ovat ominaisia saduille. Tässä suhteessa Solovei Budimirovitšin tarina voi olla poikkeus ja sen kuuluminen sankarilliseen eepokseen hyvin kiistanalainen. Tässä vastoin perinteitä, joiden mukaan sulhanen lähtee etsimään morsianta, Soloveista kertova bylina ei ala sankarin lähdöstä, vaan hänen saapumisestaan Kiovaan. Laiva purjehtii Kiovaan meriteitse tai pitkin kanavoitua jokea. Aluksia on joskus kolmekymmentä, kolme tai kolmekymmentäkolme, mutta yksi niistä on aina parempi kuin muut. Se ei ole aivan tavallinen alus ja se kuvataan yksityiskohtaisesti. Tämän muinaiskiovalaista tyyliä rikkaan kauppiaan laivan kuvaukset erilaisilla muunnelmilla ovat saatavilla kaikissa merkinnöissä, mutta täydellisin ja taiteellisesti elävin kuvaus aluksesta on Kirša Danilovin kokoelmassa.

Solovei Budimirovitš matkustaa pitkin kauppareittiä ja sankari itse on rikkaan kauppiaisvieraan ominaisuudessa. Hän tulee kaukaa, eeppien tarinankertäjien tiedoissa olevista kaukaisista maista mm. Vedenetsiasta, ei niinkään kuin kauppias vaan kuin sulhanen. Kansanrunouden sulhanen usein tulee kaukaa, vaikka hän olisikin lähin naapuri, ja etäisyysfiktio säilytetään koko hääseremoniassa. Solovein saapumishetki Kiovaan on erittäin juhlallinen ja hänellä on sekä družina että äiti mukanaan. Äitiä tarvitaan häähahmona koitoksen aikana, koska naimakauppaa ei tehdä nuorten, vaan heidän vanhempiensa välillä. Solovei runsaine lahjoineen menee suoraan aluksestaan Vladimirin palatsiin, jossa hän ei missään tapauksessa ilmaise tavoitteitaan, vaan pyytää lupaa rakentaa linna.

Joidenkin lähteiden mukaan V. Proppin kirjoittaneen häärunouden yhtymistaipumuksesta satujuttuihin, vaikka nimensä mukaisesti bylinoiden uskotaan kuvaavan menneisyydessä todella tapahtuneen ja venäläiset runonlaulajat pitivät niitä isien jättämäksi pyhäksi perinnöksi, josta ei saa jättää mitään pois. Tämän eeppisen laulun pääjuonena voi pitää sitä, kun Solovei torjuu kaikki Vladimirin armollisuudet ja vaatii vain yhtä asiaa: hän haluaa Vladimirin sisarentyttären puutarhaan rakentaa kultakuppisen palatsin tai tornin. Odotetaan, että hän tapaa Zabavan mitä suurimmalla kunnialla ja että neidon kanssa pidetyn tapaamisen jälkeen Solovei lähettää äitinsä Vladimirin luo. Toisin kuin saduissa, joissa palatsi rakennetaan maagisten esineiden, henkien tai taikatalisomien avulla, tässä palatsin rakentaa ryhmä sankarin epätavallisen taitavia työmiehiä ja käsityöläisiä.

Häälaulujen yleinen teema on puutarha, joten tarinassa Zabava astuu aamulla omaan kirsikkapähkinätarhaansa tai tulee sitä ihailemaan ikkunan viereen eikä hän usko omia silmiään. Puutarhaan on noussut kultakaareinen torni tai linna (joissakin tarinoissa kolme palatsia), jossa on kolme tornia tai salia. Ensimmäisessä kassakaapit ovat täynnä kultaa, toisessa huoneessa Solovein äiti rukoilemassa ja kolmannessa istuu itse Solovei sointuvasti soittamassa gusliaan. Bylinassa lupapyyntöä tai linnan rakentamista voi pitää allegoraalisena kokeena tai koettelemuksena ja Zabavan saapuminen Solovein torniin edustaa sankarin korkeinta voitonhetkeä. Voisi olettaa, että Solovei tämän kunniakkaan tapaamisen jälkeen lähettäisi äitinsä tekemään naimakauppoja, mutta tämä tarina jää vaille tätä riipaisevaa käännettä. Zabava ehtii jo itse ehdottamaan kihlausta:

”Ah, nuori Solovei Budimirovitšin-poika!

Oletko naimisissa vai naimattomana?

Ota minut vaimoksesi! ”

Sellainen itsetietoisuus esiintyy eri ilmaisuilla melkein kaikissa tallenteissa, joten ”täällä tyttöä ei hävetä, sillä (itseä) Soloveille naimisiin tarjoaa.” Sulhasen komeuden lumous, hänen varallisuus ja linnojen koreus saavat Zabavan tunnistamaan sen oikean sulhasen ja unohtamaan muinaisvenäläisten häärituaalien mukaiset sovinnaisuudet ja säädyllisyydet tai eepoksen kerronta tähdentää sisäistäneensä uuden, naisvaltaisemman hierarkian.

Solovei ymmärtää, mikä saa Zabavan maalaismaisuudessaan järkeilemään ja yksinkertaisuudessaan ihailemaan ylkänsä hyveitä. Danilovin kirjoittamassa versiossa Solovei-sulhanen jossain vaiheessa torumalla nuhtelee Zabavaa kihloihin tarjoutumisestaan, pilkkaa hieman neitoa maalaisuudestaan ja sanoo tässä:

"Jaa-ha, sanoivat, että se Zabava on viekas-viisas,

Meille kerrottiin Zabava on hyvin urhea,

Mutta Zabavan sijastaan en tyhmempää löytänyt. ”

kerää tavaransa ja lähtee käymään kotimaassaan, josta joutuu palaamaan tyhjätaskuisen keikarin Davyd Popovin takia. Takaisin paikan päälle valehäihin ehtinyt Solovei kilvoittelee tämän kosijan kanssa. Runossa juhlallisuuksiin keskittymisen lisäksi ylistetään Solovei-sulhasen rikkautta, hänen tuomiaan lahjoja, yhdessä yössä rakennuttamiaan koreita palatseja ja onnistunutta kosintaa, joten Davyd Popovin epäsovelias pyrkimys näitä häitä ei enää varjosta. Yleensä eri versioissa avioliitto solmitaan ilman esteitä, Zabava nousee aviomiehensä mustaan laivaan ja purjehtii Solovein kauniiseen kotimaahan, muinaisvenäläisen Hvalynskoje-meren taa.

Runon historia

Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera 03b: Solovei Budimirovich vuodelta 1877.

Bylina kuuluu niiden runolaulujen joukkoon, jotka tapahtumapaikan perusteella ovat kiovalaisia, mutta joissa on pohjoiseen alkuperään viittaavia merkkejä. Tarinasta on 28 tunnettua taltiointia. Tallennuksista vanhin kuuluu Kirša Daniloville ja on hänen kokoelmansa ensimmäinen. Sen pääsäe ”vysata li, vysata podnebesnaja ….” (ru:’’Высота ли, высота поднебесная…’’) lauletaan N. Rimski-Korsakovin oopperassa ”Sadko”. Runolaulu on myytteihin ja riitteihin liittyvä juhlalaulu ja kuuluu juoneltaan venäläisiin häälauluihin, joissa (usein vihreä) puutarha on yleinen teema ja sen antimiin liittyvä sanasto venäläisen lyyrisen laulun kieltä. Siinä sulhanen saapuu jostain meren tuolla puolen ja liitto solmitaan molemmanpuolisesta rakkaudesta.

Erään arvostelun mukaan 1800–1900 -lukujen taitteessa Arkangeli–Belomorskin alueella taltioidut Solovei Budimirovitš -tarinat eivät kuuluneet alueen laulajien aktiivisemmassa käytössä olevaan ohjelmistoon, mikä saattaa olla syynä niiden virheellisiin sanoituksiin. Mm. Mezenissa tallennettu kertomus loppuu epäloogisesti, vaikka se pitää sisällään perinteisiä, kokonaan puuttuvia tai uudella tavalla käsiteltyjä arkangel-belomorskilaisia muistiinpanoja. Tarina sijoittuu Kiovaan ja keskittyy lähinnä palatsien rakennustöihin. Solovei kieltäytyy majoittumasta ruhtinasta linnaan, koska hän on epäseurallinen. Solovein palatseja verrataan liekehtiviin kynttilöihin ja puhkeaviin kukkiin, mitä ei esiinny muissa taltioinneissa. Runoa ei luokitella häälauluksi, koska siinä mainitaan ainoastaan tapahtumien lopputulos.

Yhdessä yössä rakennetut linnat, jossa mukana ovat ”aurinko, kuu ja tähdet”, antavat aihetta pitää kertomusta tarinana maailmankaikkeuden synnystä. Vuonna 1925 ehdotettiin, että Solovein matkaa voi verrata Norjan kuninkaan Harald Ankaran tekemään Kiovan-matkaan, jossa hän matkusti 12 laivalla ikivanhaa viikinkireittiä pitkin ja kosi Jaroslav Viisaan tytärtä Elisabetia.

Paikannimistö

Erään kertomuksen mukaan satumaisen rikas vieras Solovei Budimirovitš saapuu Kiovaan 12 (tai 30) mustalla laivalla Ledenets-kaupungista, Vedenetskoi (tai Venedestkoi tai Veneditsy) maasta. Kaupungin on veikattu tarkoittavan mm. Veliki Ustjugin edeltäjää tai kylää, joka sijaitsee siitä 200 km lounaiseen Lomkka ja Totma -kaupunkien hallintopiirissä, Suhona-joen haaran Ledengan äyräällä.

Toisaalta paikannimi voi tarkoittaa Ledengskia, joka sijaitsee Vetlugan altaassa, Ustjugista 200 km etelään. Teoksessaan ”Gleden – Ledeng” S. Rogatšev epäilee Gle’denin olevan peräisin yleisnimeltä kuulostavasta paikannimestä Le’deng. Ledenets voi olla myös Venetsian muinaisvenäjänkielinen nimi tai se on lyhennys eteläruotsalaisesta Lidköpingistä, jonka halkaisee Lidan-joki. Tarinassa mainitaan oikeita paikkoja kuten "Varangian meri" eli Suomenlahti, jossa nimi voi viittaa johonkin laajempaankin kuin Suomenlahti. Sininen meri on tarkoittanut Itämerta, tai sen osaa Suomenlahtea, jota hallitsivat slaaviheimoista myös obortiiteiksi kutsutut varinit, (saksalaisittain vagrit, venäläisittäin varjagit). Sinisen meren takia Ledenetsin on oletettu tarkoittavan mäkilinna Lindanisea eli muinaista Tallinnaa. Tällöin Kodolskin saari tarkoittaisi joko Kotlin saarta tai Gotlantia, joista Solovej mahdollisesti ohi purjehtii, etenkin tullessa jokoBarentsin tai Karanmeren rannikolta, johon hänen ”mursun syöksyhampaasta” tehty nojatuolinsa viittaa. Vihertävän Lukomorjen takana on kuitenkin kuvitteellinen maa aarniometsineen.

Omaisuus ja naimakaupat

Ääretön omaisuus on innoittanut joitakin tutkijoita samaistamaan Solovei Budimirovitšin Solovei-rosvoon tai kaukaisen matkan ansiosta aateliseen Filon Kmitaan, kun taas mahdollisuus rakentaa kolme linnaa vahvistaa käsitystä Soloveista melkein yhtä vahvana sankarina kuin Ilja Muromets.

Kertomarunoudessa vähänkin merkittävä naisen valta on korostuneesti osa maskuliinista omaisuutta, jota käsitellään naimakaupoin. Oma-aloitteiseen vaimon etsintään ei ole varsinaisesti tarvetta, vaan naimattomat miehet löytävät morsiamensa mm. isän, esimerkiksi Sadkon, ehdotuksesta. Proppin mielestä siinä missä tsaarittaren kanssa avioliittoon päättyvät häälaulut yleensä muistuttavat iltasatuja, on Solovei Budimirovitšin tapauksella jopa koominen perusvire, jota värittää Zabavan itse vaimoksi tarjoutumisen aiheuttamana lievä ristiriitaisuus.

Isännimen alkuperä

Joidenkin lähteiden mukaan Zabava Putjatišnan isännimi juontuu tunnetusta pajarisuvun jälkeläisestä, Putjata Vyšatitšista, joka mainitaan aikakirjoissa vuonna 1097 (ven. kalenterin vuosi 6605) Vyšatitš oli Kiovan ensimmäinen tysjatski (eräs sotapäällikön arvo), joka oli ruhtinas Svjatopolk toisen sotapäällikkö eli voivodi. Putjatan virkaannimittämis- tai syntymäpäivästä ei ole täyttä selvyyttä, mutta hänen nimensä mainitaan toistuvasti usean historiallisen tapahtuman yhteydessä. Hän osallistui esimerkiksi vuonna 1106 turkkilaissukuisia polovetseja vastaan käytyyn taisteluun yhdessä veljensä Jan Vyšatitšin kanssa. Putjatan 15 vuotta kestänyt ura tysjatskina päättyi Svjatopolkin kuollessa vuonna 1113, jolloin uuden hallitsijan löytämistä edeltävien levottomuuksien aikana kapinoivat kaupunkilaiset ryöstivät hänen talonsa. Sen jälkeen hänen elämästään ei löydy merkintöjä.

Joidenkin lähteiden mukaan taas pajari Jan Vyšatitš toimi vuodesta 1089 Kiovassa tuhannen vapaaehtoisen sotilaan ensimmäisenä päällikkönä, minkä jälkeen virkaan astui hänen veljensä Putjata. Vielä varhaisemmilta vuosilta 988 (6496) tai 991 (6499) on säilynyt sanonta Novgorodin dramaattisista kastetapahtumista: ”Dobrynja kastoi novgorodilaiset tulella, Putjata miekallaan”, jossa Putjata on sotapäällikkönä Vladimir Suuren palveluksessa ja Dobrynja sytyttää kaupunkilaisten talot tuleen pelastaakseen taistelussa alakynteen jääneen Putjatan.

Säveltäjä Mihail Ivanov (1849–1927) on säveltänyt oopperan Zabava Putjatišna.

Katso myös

• Vasilisa Mikulišna
• Vasilisa Mikulišna (Василиса Микулишна) Roman Davydov, Neuvostoliitto, 1975. v., (venäjäksi)

Lähteet

• Solovej Budimirovitš (Соловей Будимирович), Venäjän kansanperinne, Yandeks Direkt, (venäjäksi)
• Solovej Budimirovitš. Venäläisiä bylinoja ( ru: Соловей Будимирович. Русские былины) (venäjäksi)
• Solovej Budimirovitš (Соловей Будимирович) (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)

Viitteet

Slaavilainen mytologia ja kansanperinne

Pääjumalat	Perun Veles Jarilo Morana Svarog Dažbog Svantovit Triglav Zorja
Muita jumalia	Belobog Tšernobog Hors Lado Mokoš Porenut Porewit Radegast Rod Rugievit Stribog
Legendojen sankarit	Bogatyr Aljoša Popovitš Dobrynja Nikititš Ilja Muromets Lech, Čech ja Rus Libuše Marko Kraljević Nastasja Korolevitšna Nastasja Mikulišna Polenitsa Sadko Vasilisa Mikulišna
Taruolennot	Alkonost Baba Jaga Baš Tšelik Tulilintu Koštšei Kuolematon Simargl Sirin Solovei-Razboinik Zmei
Henget ja paholaiset	Bannik Domovoi Drekavac Karzełek Kikimora Lešii Liho Polevoi Rusalka Vila Vampyyrit Vodjanoi
Hallitsijat ja muut	Kalin-tsaari Ruhtinas Vladimir Krasno(e) Solnyško Zabava Putjatišna