Che Guevara
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi. Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
Ernesto Rafael Guevara de la Serna (14. kesäkuuta 1928 - 9. lokakuuta 1967), tunnetaan yleisesti nimellä Che Guevara, oli argentiinalaissyntyinen marxistinen vallankumouksellinen ja kuubalainen sissijohtaja. "Che!" on argentiinalaisen tai Río de la Platan alueen maissa puhutun espanjan huudahdus, joka tarkoittaa suunnilleen "hei, sinä siellä". Río de la Platan maiden ulkopuolella argentiinalaisia kutsutaan siksi lempinimellä "che".
Guevara oli Fidel Castron 26. heinäkuuta -liikkeen jäsen. Liike otti vallan diktaattori Fulgencio Batistalta 1959. Vallankumouksen jälkeen Che Guevarasta tuli valtahierarkiassa toinen heti Castron jälkeen Kuuban uudessa hallinnossa. Hän toimi lyhyen aikaa kansallispankin johtajana sekä teollisuusministerinä, mutta siirtyi takaisin vallankumoukselliseen toimintaan. Hän yritti tuloksetta käynnistää vallankumouksia useissa maissa, erityisesti Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Boliviassa. Jälkimmäisessä maassa toimiessaan pienen sissiryhmän johdossa hän jäi Bolivian armeijan yksikön vangiksi 8. lokakuuta 1967, jonka neuvonantajina toimivat yhdysvaltalaiset vihreät baretit (green berets, erikoisjoukkoyksikkö). Bolivialaiset teloittivat hänet seuraavana päivänä.
Elämä
Varhaisnuoruus
Guevara syntyi 14. kesäkuuta 1928 Argentiinan Rosariossa ensimmäisenä lapsena keskiluokkaiseen espanjalais-irlantilais-sukuiseen argentiinalaisperheeseen. Hänen isänsä oli Ernesto Guevara Lynch ja äitinsä Celia de la Serna y Llosa. Perheeseen siunaantui yhteensä viisi lasta. Vanhemmat, varsinkin äiti, olivat hyvin epäsovinnaisia ja muuttivat usein, mikä lienee vaikuttanut Erneston maailmankatsomukseen. Isä myötäili Espanjan tasavaltalaisia. Isän suku Guevara oli herttuallinen aatelissuku Espanjasta. Äidin suku oli ollut aiemmin hyvinkin varakasta, eräänlaista maa-aatelia, mutta köyhtynyt sittemmin. Myötäjäisrahoilla he ostivat Rosariosta maatilan, josta oli tarkoitus tulla uuden nousun siemen. Isän liiketoimet kuitenkin tapasivat epäonnistua hänelle ominaisen päättämättömyyden takia. Tästä juonsi Erneston myöhemmin osoittama lievä halveksunta ihmisiä kohtaan, jotka vain puhuivat, mutta eivät koskaan muuttaneet sanojaan teoiksi.
Ernesto sairastui kaksivuotiaana krooniseen astmaan, joka vaivasi häntä koko loppuiän. Nuoresta pitäen Guevara luki paljon historiaa, filosofiaa ja runoutta ja haaveili maailmanmatkoista. Hänen suosikkinsa oli Pablo Neruda. 1949 hän teki pitkän polkupyörämatkan Argentiinassa. Vuonna 1951 Guevara lähti kahdeksan kuukautta kestäneelle kiertomatkalle kotikaupungistaan Córdobasta 1939-mallisella 500-kuutioisella Norton-moottoripyörällä kulkien Keski- ja Etelä-Amerikan halki ystävänsä Alberto Granadon kanssa. Hän matkusti aina Venezuelan Caracasiin asti – moottoripyörän hajottua lentokoneella, jalan, veneellä ja lautalla. Matkalla hän piti tapojensa mukaisesti päiväkirjaa, joka myöhemmin julkaistiin nimellä "Moottoripyöräpäiväkirja". Vuonna 2004 Guevaran ja Granadon päiväkirjojen perusteella valmistui myös samanniminen elokuva.
Matkailun ja lukemisen ohella valokuvaus oli hänelle rakas harrastus. Kamerallaan hän ikuisti ihailemiaan intiaanikulttuurin muistomerkkejä. Matkallaan hän teki havaintoja maanosan köyhyydestä ja tämä sai hänet kiinnostumaan syvemmin marxilaisista ajatuksista.
Guatemala
Valmistuttuaan Buenos Airesin yliopiston lääketieteellisestä koulusta 1953, hän matkusti Guatemalaan, missä populistinen johtaja Jacobo Arbenz Guzmán oli juuri valittu presidentiksi. Guevara tapasi Guatemalassa useita Fidel Castron seuraajia, jotka olivat maanpaossa Batistan hallintoa. Poliittisten pakolaisten joukosta Che löysi ensimmäisen vaimonsakin, perulaisen Hilda Gadean, joka synnytti Chelle esikoistyttären.
Kun CIA rahoitti Arbenzin hallinnon kaatamisen ja Yhdysvallat pommitti Guatemalan pääkaupunkia 18. kesäkuuta 1954, Guevaran viha USA:ta kohtaan heräsi ja hän tarjoutui taistelemaan. Arbenz kehotti kuitenkin kannattajiansa poistumaan maasta, ja Che Guevara haki hetkellisesti turvapaikkaa Argentiinan suurlähetystöstä. Joulukuussa 1953 25-vuotias Guevara oli Costa Ricassa, jossa hän näki United Fruit Companyn omistukset, ja kirjoitti tädilleen San Josésta vannoen näkevänsä kapitalistiset mustekalat tuhottuina. Nämä tapahtumat olivat selvä vedenjakaja Guevaran uralla kohti vallankumousta. Hän näki aseellisen vastarinnan ainoaksi keinoksi vapauttaa Etelä-Amerikka Yhdysvaltojen vaikutusvallasta.
Meksiko
Muutettuaan Meksikoon, hän uudisti ystävyytensä Castron liittolaisiin. Kun Fidel Castro siirtyi maanpakoon Meksikoon vapauduttuaan poliittisesta vankeudesta Kuubasta, hän tapasi Guevaran. Guevara näki Castrossa kauan etsimänsä johtohahmon, jota seuraamalla hän voisi toteuttaa oppejaan käytännössä. Che Guevara liittyikin heti Castron 26. heinäkuuta -liikkeeseen, jonka tavoitteena oli syöstä Batista vallasta.
Castro oli vuokrannut syrjäisen maatilan Guadalajarasta sissiarmeijansa koulutuspaikaksi. Tällä maatilalla Guevara sai ensimmäisen kerran muodollista sotilaskoulutusta, sillä hänet oli Argentiinassa vapautettu asevelvollisuudesta astman takia. Sissien kouluttajana toimi Espanjan sisällissodan veteraani Alberto Bayo. Jo tässä vaiheessa Che osoitti olevansa vallankumouksen mallioppilas. Hän kuitenkin liittyi Castron vallankumouksellisiin sissijoukkoihin aluksi ensisijaisesti lääkärinä, joka oli hänen kutsumuksensa tässä vaiheessa. Che oli unelmoinut lääkärikoulutuksensa alusta asti jonakin päivänä voivansa käyttää taitojaan kansan olojen parantamiseksi ja kehitti kirjoituksissaan idean "vallankumouksellisesta lääkäristä".
Maatilalla harjoiteltiin aseiden käsittelyä ja sissielämän taitoja, sekä annettiin ideologista koulutusta. Kuri oli erittäin kova, mikä oli Chelle mieluista. Jo tässä vaiheessa pidettiin pikaoikeudenkäyntejä joukoissa olevan soluttautujan paljastamiseksi ja kurin ilmentymänä. Huhutaan, että ainakin kaksi ruumista olisi haudattu alueelle. Koulutuskeskus paljastui kuitenkin varotoimista huolimatta ja asiasta tehtiin poliisitutkinta. Paikalta takavarikoitiin paljon aseita ja johtohahmot pidätettiin joksikin aikaa. Tämä aikaisti Castron maihinnousua Kuubaan, koska käytännössä Meksikon hallitus karkotti vallankumoukselliset joukot alueeltaan.
Kuuba
Castro, Guevara ja 80 muuta vallankumouksellista lähtivät matkaan Tuxpánista, Meksikosta "Granma"-nimisellä jahdilla marraskuussa 1956. Vallankumoukselliset nousivat maihin soisella alueella lähellä Niqueroa, kaakkois-Kuubassa, joutuen heti Batistan joukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Vain 12 heistä selvisi. Granman rippeet kokosivat voimansa ja pakenivat Sierra Maestran vuoristoon, josta aloittivat sissisodan, joka oli tuleva muuttamaan historiaa. Guevara, joukon lääkäri, vaihtoi taistelun tuoksinassa lääkärintarvikkeita täynnä olleen reppunsa ammuslaatikkoon – hetki joka hänen itsensä mukaan merkitsi siirtymistä lääkäristä taistelijaksi. Tulevien kuukausien aikana hän nousi korkeimpaan arvoon, vallankumouksellisen armeijan Comandanteksi, majuriksi. Lokakuussa 1958 hän määräsi sissien koordinaattorin Enrique Oltuskin ryöstämään pankkeja taistelun rahoittamiseksi. Hänen johtamansa Santa Claran valtaus myöhään 1958, ja panssarijunan raiteilta suistaminen oli viimeinen tappio Batistalle, joka joutui pakenemaan maasta 1. tammikuuta 1959.
Che sissijohtajana
Johtajana Che Guevara oli armoton ja yksioikoinen, jopa pedantti, mutta yleisesti ottaen oikeudenmukainen. Hän uskoi esimerkin voimaan. Che puolusteli toimintaansa sillä, että hän vaati itseltään vielä enemmän kuin alaisiltaan. Hänen vastustajansa ovat kyseenalaistaneet tämän ja syyttäneet häntä taistelun johtamisesta selustasta. Monet silminnäkijät ovat kuitenkin todistaneet, että hän otti osaa taisteluihin miestensä rinnalla haavoittuen.
Vihollisen kanssa yhteistyössä olevat, niskuroijat, karkurit ja vakoojat saivat suurella todennäköisyydellä teloitustuomion. Guevara teloitti omin käsin sissien liikkeistä kertoneen maatyöläisen Eutimio Guerran, ja kuvaa tapahtunutta yksityiskohtaisesti päiväkirjassaan. Yhdessä vaiheessa hän suunnitteli huonon ruuan takia nälkälakossa olevien sissitoverien ampumista, mutta Castro tuli väliin ja rauhoitti häntä. Eräs sissi, joka kyseenalaisti Che Guevaran auktoriteetin, määrättiin taisteluun ilman asetta.
Alussa Castro sai lepytellä Chen kapinoivia miehiä, mutta taisteluiden edetessä nämä oppivat luottamaan johtajaansa, joka oli lunastanut paikkansa rohkeudellaan ja vaatimattomuudellaan. Monet hänen joukoissaan taistelleista hylkäsivät siviilielämänsä ja seurasivat Chetä aina Afrikkaan ja Boliviaan asti, kuten Harry Villegas Tamayo ("Pombo"). Luultavasti Chen ulkomaisella taustalla oli osuutensa miesten muodostaessa hänestä mielipidettään. Castro oli hänen täydellinen vastakohtansa tässä suhteessa - Fidel oli tottunut elämään makeasti tilaten viinejä ruokapöytäänsä ja pesettäen pyykkinsä palvelusväellä jopa kenttäoloissa.
Autoritaarisista piirteistä huolimatta on huomattava, että Guevaran sota-aikana teloituttamista monia hän syytti rikoksista, jotka sota-aikana lähes poikkeuksetta johtivat kuolemantuomioon – karkuruus, petturuus ja sellaiset rikokset kuin raiskaus, kidutus ja murhaaminen ovat etenkin sen ajan latinalaisen Amerikan sodissa useimmiten olleet kuolemalla rangaistavia tekoja. Sissijoukon säännöt olivat ankarat ja teloituksia tehtiin myös pienemmistä syistä, sissiaikana Guevara teloitti mm. erään joukkioonsa kuuluneen pojan siitä, että tämä oli ryöstänyt ruokaa nälkäänsä. Teloitetuksi määrätyille ei annettu mahdollisuutta oikeudenkäyntiin eikä sota-oikeuteen.
Kontrastina Che Guevaran armottomuuteen väitetään olleen, että kun hänen joukkonsa ottivat vangiksi vihollisen sotilaita, jotka eivät olleet tiedettävästi syyllistyneet rikoksiin, heiltä otettiin ainoastaan aseet ja varusteet pois ja vapautettiin.
Vallankumous voittaa
Taistelu päättyi tammikuussa 1959 yleislakkoon ja kansannousuun, joka pakotti diktaattori Batistan maasta ja kapinalliset marssivat Havannaan. He perivät vararikkoon ajautuneen maan, jolla oli vain 500 000 dollaria varoja ja 1,3 miljardia ulkomaista velkaa. Castro matkusti New Yorkiin vakuuttamaan hyvää tahtoaan ja houkuttelemaan maahan sijoittajia. Hän vetosi kansaan, ja ihmiset maksoivat veronsa jopa vuoden etukäteen, ja kuudessa kuukaudessa kerättiin 232 miljoonaa dollaria. Batistan mukanaan viemät 500 ja 1000 Kuuban dollarin setelit mitätöitiin.
Vallankumouksen troikka
Che oli nyt noussut jo vallankumouksellisten kärkikolmikkoon. Guevara oli Raúl Castron ohella se vallankumousjohtajista, joka selkeimmin veti Kuubaa kommunismia kohti. Kevään 1959 maareformin suunnittelu vei vallankumousta yhä enemmän vasemmalle, etäännytti Castroa tukeneita liberaaleja ja johti ristiriitaan Yhdysvaltain kanssa. Chen asema vallassa ei ollut selvä, Castro lähetti hänet kolmeksi kuukaudeksi Kuuban edustajana kiertämään sitoutumattomia maita, samaan aikaan kun vallankumouksellisten liberaalien ja tulevien kommunistien välit katkesivat. Näihin aikoihin hän erosi Hildasta, jota ei ollut tavannut sitten Granman lähdön, ja nai Aleida Marchin, joka oli kuulunut hänen sissitaistelijoihinsa.
Oikeudenkäynnit ja puhdistukset
Vuonna 1959 Che Guevara nimitettiin La Cabañan linnakkeen vankilan ylimmäksi syyttäjäksi. Kautenaan komentajana vuosina 1959–1963, hän toimi puheenjohtajana arviolta 500 poliittisen vangin oikeudenkäynneissä, joissa tuomio määrättiin normaalin prosessin ulkopuolella. Muutamat La Cabañassa vankina olleet, kuten esimerkiksi runoilija ja ihmisoikeusaktivisti Armando Valladares väittävät, että Guevara näytti olevan erityisen kiinnostunut joidenkin vankien kuulustelusta, kiduttamisesta ja teloittamisesta. Hän aloitti epäviralliset oikeudenkäynnit, joissa myöhemmin vangittiin toisinajattelijoita, "poikkeavia", homoseksuaaleja, Jehovan todistajia ja pakanauskontojen harjoittajia. Fidelin veljeen, Raúliin, verrattuna Che oli kuitenkin maltillinen. Guevara ideoi ja käynnisti Kuuban keskitysleirit.
Kesäkuussa 1959 Castro perui lupauksensa vapaista vaaleista ja liberaalien vallankumouksellisten välit Castroon ja kommunisteihin alkoivat heiketä. Hallinto läheni vähitellen kommunisteja, ja Castro hylkäsi ajatuksen vuoden 1940 liberaalimman perustuslain palauttamisesta, tuomareiden riippumattomuus poistettiin, riippumattomat sanomalehdet vaiennettiin, opiskelija-aktivisteja vangittiin, demokraattisesti valitun Kuuban työläisten keskusjärjestön pääsihteerin, David Salvadorin, rinnalle asetettiin epädemokraattisesti kaksi kommunistia ja myöhemmin hänet vangittiin, ym. Lopulta osa liberaaleista vallankumouksellisista erosi viroistaan protestina (mm. presidentti Manuel Urrutia heinäkuussa 1959), osa pakotettiin eroamaan ja ei-kommunisteja alettiin vainota.
Puheissaan Guevara vetosi koko maailman "vallankumouksellisiin" ja vaati "pitkää ja julmaa" verenvuodatusta kautta maailman. Testamentissaan hän ylisti "ytimekästä vihaa, joka tekee ihmisestä tehokkaan, väkivaltaisen, valikoivan ja kylmän tappokoneen". Tämä ei ole estänyt pasifisteja kantamasta hänen kuvallaan varustettuja paitoja – tuosta hautajaisissa otetusta kuvasta onkin tullut toisille vallankumouksen, toisille verenvuodatuksen symboli.
Maareformi
Maaomaisuuden jakaminen, josta suurin osa oli yhdysvaltalaisten yritysten käsissä, katkaisi välit Yhdysvaltoihin. Yli 990 eekkerin maaomaisuudet jaettiin maatyöläisille, suurin osa jaettavista maista oli yhdysvaltalaisten yhtiöiden. Maaomaisuus korvattiin 4½ % korolla valtion 20 vuoden obligaatioilla, mutta suurmaaomistajia tämä ei tyydyttänyt. Vuonna 1960 kolme yhdysvaltalaista jalostamoa kieltäytyi käsittelemästä Neuvostoliitosta tullutta öljylastia, jolloin ne asetettiin valtion valvontaan. USA vastasi leikkaamalla Kuuban sokerin tuontikiintiöitä, jolloin Neuvostoliitto tarjoutui ostamaan sen. Sitten Kuuban hallitus kansallisti sähkölaitoksen, puhelinlaitoksen, jalostamot ja sokeritehtaat, jolloin USA asetti Kuuban kauppasaartoon, ja valmistautui syrjäyttämään hallinnon. CIA:n tukema joukko yritti maihinnousua huhtikuussa 1961 Sikojenlahdella (Che oli välikohtauksen aikana muualla), mutta se ei saanut kaipaamaansa kansan tukea ja murskattiin nopeasti.
Che keskuspankin johtajana
Che Guevara asui Havannassa perheineen vaatimattomasti, aluksi linnakkeessa, myöhemmin vanhassa huvilassa Havannan keskustan tuntumassa, eikä nostanut täyttä asemalleen kuulunutta palkkaa. Joskus hänen pyrkimyksensä esikuvallisuuteen sai naurettaviakin piirteitä: hänen isänsä käydessä katsomassa poikaansa Kuubassa, Che vannotti tätä itse maksamaan valtion antaman jeepin polttoainekulut. Maanuudistuksen jälkeen Che johti Kuuban keskuspankkia. Ensi töikseen hän perui pankin Havannan pääkonttorin suureellisen pilvenpiirtäjähankkeen. Arkkitehti tiedusteli Cheltä lupaa tilata rakennusta varten trooppisen myrskyn kestävät ikkunalasit Saksasta, koska rakennuspaikka oli meren rannalla, johon Che vastasi ilkikurisesti: "Kuubassa on paljon muutakin, jonka myrskytuulet saavat viedä mennessään." Arkkitehti joutui myöhemmin jättämään Kuuban Chen kehoituksesta. Jo aloitetun rakennuksen perustuksille rakennettiin sittemmin Hermaños Ameijeirasin sairaala. Guevaran tapa kirjoittaa seteleihin mutkattomasti vain "Che"[1] ärsytti tavattomasti vanhoillisia. Huolimatta kokeneiden ekonomistien puutteesta, hän sai viimein vallankumouksen jälkeisen valuuttapaon pysäytettyä ulkomaisten lainojen ja devalvaation avulla.
Che teollisuusministerinä
Lokakuussa 1960, USA:n julistaessa kauppasaarron, vienti pysähtyi ja valuuttavaranto kävi neljän kuukauden päässä ehtymisestä. Lääkkeet ja kulutustavarat loppuivat. Che matkusti Tšekkoslovakiaan, Neuvostoliittoon ja Kiinaan, jotka tarjosivat avokätisesti lainaa, ja tarjoutuivat ostamaan Kuuban sokeria. Vietnam ja Itä-Saksa tarjosivat myös apua. Chen palatessa koko sokerisato oli myyty. 1961 hänet nimitettiin teollisuusministeriksi. Kuubaa oli alettava teollistamaan, maidolle, lihalle, kengille ja hammastahnalle asetettiin säännöstely. Itä-Euroopasta ostettujen koneiden asennus ei aina sujunut kuten piti; Che totesi katkerana, että Kuubassa tuotettu Coca-Cola maistui yskänlääkkeeltä. Vaikeuksista huolimatta elintaso oli 1961 60 % korkeampi kuin 1959.
Kuuban ohjuskriisi
Ennen Kuuban ohjuskriisiä Guevara oli kuubalaisen delegaation jäsen, joka vieraili Moskovassa varhain 1962. Mukana oli myös Raúl Castro, Fidel Castron veli ja kovan linjan kommunisti. Delegaatio suositteli neuvostoliittolaisille ydinohjusten sijoittamista Kuubaan. Che Guevara uskoi, että neuvosto-ohjukset suojelisivat Kuubaa Yhdysvaltain mahdolliselta suoralta maihinnousulta. Joidenkin väitteiden mukaan Guevara olisi sanonut, että mikäli ohjukset olisivat olleet kuubalaisten vallassa ohjuskriisin aikaan, niillä olisi tehty ensi-isku Yhdysvaltoihin, mutta on vaikea sanoa olisiko Fidel Castro ollut valmis tähän. Joka tapauksessa matka Neuvostoliittoon ja Hruštšovin takinkääntö etäännyttivät häntä neuvosto-ideologiasta, ja saivat hänet lähentymään Kiinaa ja kolmansia maita. Jotkut syyttivätkin häntä maolaiseksi ja revisionistiksi.
Paluu sissijohtajaksi
Vallankumouksen muista johtajista poiketen Che Guevara päätti jättää valta-asemansa Kuubassa palatakseen vallankumouksellisille taistelukentille, mikä lopulta johti hänen kuolemaansa. Vaikuttimena henkilökohtaiseen osallistumiseen lienee ollut Kuuban tukemien kapinahankkeiden vesittyminen latinalaisessa Amerikassa (mm. Panamassa ja Dominikaanisessa tasavallassa). Myös käytännön arkirutiinit ja valtion talousvaikeudet kävivät liikkuvaiselle Chelle kestämättömiksi. Myöhään 1964 hän piti puheen YK:ssa New Yorkissa. Palattuaan Latinalaisen Amerikan ja Afrikan kautta, jossa hän tapasi mm. Egyptin Nasserin ja Algerian Ben Bellan, hän päätti matkustaa Kongoon avustamaan sissiliikettä taistelussa länsivaltojen ja Etelä-Afrikan tasavallan tukemaa Mobutua vastaan. Hän jätti taakseen julkisen kirjeen, jossa ilmoitti luopuvansa uuden kotimaansa kansalaisuudesta ja lähtevänsä tapaamaan kohtaloaan uusilla taistelukentillä.
Kongo
Guevara taivutteli Castron tukemaan häntä salaisessa yrityksessään vaikuttaa Afrikkaan. Hän halusi toimia yhteistyössä Simba-liikkeen (tunnetaan myös nimellä lumumbistit) entisessä Belgian Kongossa (myöhemmin Zaire ja nykyään Kongon demokraattinen tasavalta). Tavoite oli kukistaa maan hallinto ja sitten asettaa kommunistit valtaan. Hän havaitsi kuitenkin pian, että yksi onnistunut vallankumous ei johtanut väistämättä toiseen onnistuneeseen vallankumoukseen.
Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen neuvonantajat työskentelivät Kongon armeijan kanssa ja tarkkailtuaan Guevaran viestiliikennettä ja onnistuivat täten väijyttämään kapinalliset ja kuubalaiset aina heidän yrittäessään hyökätä. Samaan tapaan myös kapinallisten huoltolinjoja häirittiin. Guevaralla oli myös erimielisyyksiä Simba-liikkeen johdon kanssa, eikä vallanjako miellyttänyt oikein kumpaakaan osapuolta. Hänen suunnittelemansa sotilasoperaatiot epäonnistuivat surkeasti. Viimein myöhään samana vuonna, sairaana ja nöyryytettynä Guevara lähti Kongosta mukanaan pieneksi huvennut kuubalaisjoukko.
Bolivia
Toivuttuaan pitkään ensin Tansaniassa, sitten Prahassa ja Kuubassa, Guevara matkusti väärennetyllä passilla Boliviaan marraskuussa 1966. Hänen suunnitelmansa oli järjestää vallankumous, kaataa Bolivian yhdysvaltalaismielinen sotilashallitus ja nostaa valtaan kommunistinen hallinto. Bolivian oli tarkoitus olla ensimmäinen dominonappula Chen kaavailemassa vallankumousten sarjassa kohti yhdistynyttä latinojen ja intiaanien Etelä-Amerikkaa. Pala viidakkoista maata Nancahuazússa, jonka paikalliset kommunistit ostivat, toimi harjoitusmaastona. Tiettävästi tämä harjoittelu oli itse asiassa Guevaralle ja hänen joukoilleen vaarallisempaa kuin myöhemmät taistelut. Sissiarmeijan rakentaminen lähti huonosti käyntiin. Väitetään myös, että kun Bolivian presidentti René Barrientos kuuli Che Guevaran olevan maassa, hän ilmaisi toiveensa nähdä Guevaran pää La Pazin keskustassa seipään nokassa. Bolivian armeija komennettiin sissijahtiin.
Guevaran toive vallankumouksen nostamisesta Boliviassa vaikuttaa kaatuneen pahasti muutamiin väärinkäsityksiin ja virheellisiin laskelmiin. Yksikään maatyöläinen ei halunnut liittyä hänen sissijoukkoonsa. Lisäksi hän oletti, että joutuisi taistelemaan ainoastaan kansallista sortohallitusta vastaan. Sen lisäksi Boliviassa vaikuttivat kuitenkin myös amerikkalaiset. Kun Yhdysvaltojen hallitus sai tietää Guevaran olevan Boliviassa, CIA:n agentteja lähetettiin auttamaan paikallisia ystävällismielisiä kapinan vastaisissa toimissa. Kun Guevara oli olettanut taistelevansa huonosti koulutettua ja varustettua kansallista armeijaa vastaan, hän saikin vastaansa Yhdysvaltain erikoisjoukkojen kouluttamia armeijan sotilaita ja uunituoreita eliittijoukkoja. Che oletti myös, että Bolivian toisinajattelijat tukisivat häntä. Myös Castro oli kertonut, että Bolivian kommunistinen puolue auttaisi sissejä. He eivät kuitenkaan auttaneet.
Guevara ja hänen liittolaisensa huomasivat, että heidän sissiliikkeensä oli vaikeuksissa taistellessaan Bolivian yhdysvaltalaisten kouluttamia joukkoja vastaan vailla paikallisten kapinallisten tukea. Lisäksi CIA auttoi anti-castrolaisia kuubalaisia maanpakolaisia pystyttämään kuulustelutaloja niille bolivialaisille, joiden epäiltiin tukevan Che Guevaran sissiliikettä. Usein näissä taloissa harjoitettiin kidutusta.
Kuolema
Bolivian armeija sai tiedon Che Guevaran sijainnista eräältä sissijoukon karkurilta. 8. lokakuuta 1967 sissien leiri piiritettiin ja Che Guevara vangittiin hänen johtaessaan partiota lähellä La Higueraa. Hän antautui haavoituttuaan jalkoihin ja luodin rikottua hänen aseensa. Paikalla olleiden sotilaiden mukaan heidän lähestyessään Guevaraa hän huusi "Älkää ampuko! Olen Che Guevara ja olen arvokkaampi teille elävänä kuin kuolleena." Bolivian presidentti Barrientos määräsi Guevaran välittömästi teloitettavaksi, kun kuuli hänen vangitsemisestaan. Sissijohtaja teloitettiin epämuodollisesti – hänet vietiin vanhaan koulurakennukseen ja sidottiin käsistä lankkuun. Väitetään, että hän oli sanonut teloittajalleen "Ammu, pelkuri, tapat vain ihmisen.". Che Guevara teloitettiin 9. lokakuuta hieman yhden jälkeen iltapäivällä ampumalla – joidenkin väitteiden mukaan sydämeen, joidenkin väitteiden mukaan useita kertoja keskivartalon alueelle. Ilmeisesti tunnistamisen helpottamiseksi, ja jotta kuolema näyttäisi tulleen taistelukentällä, häntä oli kielletty ampumasta kasvojen alueelle.
CIA-agentti ja Sikojenlahden maihinnousun veteraani Felix Rodriguez kuuli sissijohtajan vangitsemisesta ja välitti tiedon CIA:lle. Hän on useasti väittänyt ampuneensa Chen omin käsin. Tämän ei yleensä katsota olevan totta. Teloituksen jälkeen Rodriguez otti Guevaran Rolex-rannekellon, ja näytti sitä ylpeänä useissa haastatteluissa tulevina vuosina.
Guevaran ruumis lennätettiin helikopterilla läheiseen Villagranden kaupunkiin ja asetettiin sairaalan pesuhuoneeseen joksikin aikaa esille yleisön nähtäväksi. Hänet haudattiin merkitsemättömään hautaan muiden tovereidensa joukkoon CIA:n amputoitua hänen kätensä tunnistamista varten. Paikallisten keskuudessa tämä synnytti legendan pyhimyksestä San Ernesto de La Higuera ja El Cristo de Vallegrande.
Teloittajat ottivat Che Guevaran päiväkirjan haltuunsa. Kirja kertoi tarinan Bolivian sissisodasta. Se kuvaa synkin yksityiskohdin ryhmää, joka joutui aloittamaan toimintansa liian aikaisin Bolivian armeijan takia, jakautui kahteen ryhmään ja lopulta epäonnistui. Guevaran ja Bolivian kommunistisen puolueen erimielisyydet johtivat siihen, että Guevaralla oli suunniteltua vähemmän sotilaita käytössään. Päiväkirjasta ilmenee myös, että hänen oli vaikea värvätä lisää joukkoja paikallisesta väestöstä, pääasiassa siksi, että sissit olivat opetelleet ketsuan kieltä paikallisen kielen sijaan. Lisäksi hän yritti värvätä sissejä uudisraivaajista - ihmisryhmästä, joka kaikkein vähimmin oli innostunut kommunismista. Guevaran sissejä luultiin myös huumekauppiaiksi. Guevara tuli entistä sairaammaksi sissisodan lähetessä odottamatonta loppuaan. Hän sairasti astmaa ja ryhmän viimeiset hyökkäykset tehtiinkin, jotta saataisiin siihen lääkettä.
Vain kolme selviytyi siitä 27:n sissin ryhmästä, jotka lähtivät yritykseen 1. helmikuuta 1967. He ylittivät Andit ja päätyivät Chileen, jossa Salvador Allende tarjosi heille turvapaikan ja auttoi heitä palaamaan Kuubaan.
Kuubassa Fidel sai varmuuden toverinsa kuolemasta 15. lokakuuta. Havannassa julistettiin kolmen päivän suruaika Chen muistoksi.
Sankarikultti
Vuonna 1997 Guevaran maalliset jäännökset löydettiin merkitsemättömästä haudasta, tunnistettiin DNA-kokeella ja palautettiin Kuubaan, jossa häntä pidetään sankarillisena vallankumousjohtajana. Tehtaiden pillit ja autojen torvet soivat minuutin koko Kuubassa kunnianosoituksena. Presidentti Fidel Castro ylisti Guevaraa sanoen, ettei hän koskaan kuole ja Guevara elää edelleen esimerkkinä ja innoituksena kaikille niille, jotka taistelevat oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Castro kutsui lisäksi Guevaraa profeetaksi, josta tuli symboli maailman kaikille köyhille. Hautajaisiin osallistui satojatuhansia kuubalaisia. Jotkut, yleensä oikeistolaiset, väittävät hänen sankarikulttinsa johtuvan enemmänkin häneen myöhemmin liitetystä ylistyksestä kuin varsinaisesti hänen todellisista teoistaan.
Guevaran kirja Sissisota nähtiin aikanaan perustavanlaatuisena ohjeena epätasaisten sotien käynnissä. Chen kuoleman jälkeen monien mielestä hänen taktiikkansa osoittautui kuitenkin viime kädessä tehottomaksi, koska Kuubassa toteutettu vallankumous ei ollut suoraan sovellettavissa muihin maihin. Guevara uskoi, että pieni joukko sissejä hyökätessään rajusti hallitusta vastaan saisi väestön vallankumouksellisuuden lisääntymään niin, ettei olisi tarpeellista rakentaa suuria organisaatioita edistämään asteittaista siirtymistä aseelliseen vallankumouksellisuuteen. Chen opit eivät kuitenkaan ole jääneet aivan hedelmättömiksi: vuonna 1979 Nicaraguan sandinisti-sissit syöksivät vallasta vihatun diktaattori Somozan parikymmenvuotisen sissisodan tuloksena.
Tuhannet idealistiset nuoret Latinalaisessa Amerikassa päättivät seurata Che Guevaran esimerkkiä. Hänestä tuli vuoden 1968 opiskelijalevottomuuksissa vallankumouksen ikoni ja nuorten poliittisten ajatusten ruumiillistuma länsimaisessa kulttuurissa. Dramaattinen Alberto Kordan ottama valokuva nousi yhdeksi vuosisadan tunnistetuimmista kuvista, ja muotokuvaa yksinkertaistettiin ja tuotteistettiin voimakkaasti – kuvan levitessä T-paitoihin, julisteisiin ja muihin vastaaviin esineisiin. Chen kasvokuvassa kankaalle painettuna voidaan nähdä yhtymäkohtia kristilliseen mytologiaan (mandylion)[2].
Chen suomeksi julkaistut teokset
- Vallankumoussota Kuubassa, Otava 2005, ISBN 951-1-20830-6
- Moottoripyöräpäiväkirja, WSOY 2001, ISBN 952-459-047-6
- Tien päällä taas, WSOY 2003, ISBN 951-0-27909-9
Chen lapset
Hilda Gadean kanssa (avioituivat 8.8. 1955, erosivat 22.5. 1959):
- Hilda Beatriz Guevara Gadea, (15.2. 1956 Mexico City - 21.8. 1995 Havanna, Kuuba)
Aleida Marchin kanssa (avioituivat 2.6.1959):
- Aleida Guevara March (17.11. 1960 Havanna, Kuuba)
- Camilo Guevara March (20.5. 1962 Havanna, Kuuba)
- Celia Guevara March (14.6. 1963 Havanna, Kuuba)
- Ernesto Guevara March (24.2. 1965 Havanna, Kuuba)
Lidia Rosa Lópezin kanssa (avioliiton ulkopuolella): Omar Pérez (19.3. 1964 Havanna, Kuuba)
Triviaa
- Castron kapinallisjoukoissa oli mukana myös Chen nimikaima, toinen Ernesto Guevara. Tässä on myös yksi syy sille, miksi Che nimenomaan tuli tunnetuksi lempinimellään.
- Guevaran aatelissuvun vaakuna on nelijakoinen, kentät 1 ja 4: kultaisessa kentässä kolme kärpännahkareunuksista punaista palkkia; kentät 2 ja 3: punaisessa kilvessä viisi hopearahaa. Lähde: Dicionario de Heraldica, Editorial Libsa, Espanja 2002, sivu 117. Suku on tunnetaan Navarrassa 1100-luvulla.
- Chen mielijuoma oli maté (yerba maté), eräänlainen etelä-amerikkalainen tee.
- Che kehitti vahvan riippuvuuden sissisota-aikoinaan kuubalaisiin sikareihin perustaen jopa sikaritehtaita valloitetuille alueille.
- Che on ikuistettu Kuuban kolmen peson seteliin [3]. Muita vallankumoussankareita seteleissä on Chen hyvä ystävä Camilo Cienfuegos.
- Che näyttäytyy lyhyesti Alfred Hitchcockin elokuvassa Topaz (1969 Universal Studios).
- Chen vanhin tytär Hilda teki itsemurhan 1995 Havannassa
Vastustajien näkemyksiä Guevarasta
Che Guevaraa on sanottu esikuvaksi sopimattomaksi, koska hän teloitti ihmisiä mielellään omakätisesti, vaati kaikkialle julmaa ja pitkää verenvuodatusta ja halusi tehdä ihmisistä vihaavia tappokoneita. Hän myös ihaili Josif Stalinia sekä ideoi Kuuban keskitysleirit. Kommunisti Guevaran on arveltu vaikuttaneen siihen, että vallankumouksen jälkeisinä vuosina sosialistit päästiin valtaan, liberaalit vangittiin tai savustettiin viroistaan ja lupaukset demokratiasta ja liberaalista perustuslaista rikottiin, joskin päävastuun tästä on katsottu olleen Fidel Castrolla ja hänen veljellään Raulilla.
Lähteet
- Jon Lee Anderson: Che - vallankumouksellinen elämä, Otava 1998, ISBN 951-1-15422-2
- Kommunismin musta kirja
Katso myös
Aiheesta muualla
![[1]](http://www.banknotes.com/CU88.JPG){kind=link}
![[3]](http://www.banknotes.com/CU107.JPG){kind=link}
- Ernesto 'Che' Guevara -- vapauden, demokratian ja rauhan leppymätön vihollinen
- Che, Guía y Ejemplo: Photos, Songs(mp3) and Videos
- Che Guevara -aineistoa Marxist Internet Archivessa
- Laulu "Hasta Siempre, Comandante Che Guevara", Carlos Puebla 1965
- Kuvaus siitä, kun Guevara teloittaa pojan vankilassa (engl.)
- Humberto Fontovan haastattelu Guevarasta (engl., kriittinen)