Tämä on lupaava artikkeli.

Arabian Lawrence

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. joulukuuta 2012 kello 01.10 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Sen esikuvana olleesta brittiupseerista katso T. E. Lawrence.
Arabian Lawrence
Lawrence of Arabia
DVD:n kansi
DVD:n kansi
Ohjaaja David Lean
Käsikirjoittaja Robert Bolt
Michael Wilson
Tuottaja Sam Spiegel
Säveltäjä Maurice Jarre
Kuvaaja Freddie Young
Leikkaaja Anne V. Coates
Tuotantosuunnittelija John Box
Pukusuunnittelija Phyllis Dalton
Pääosat Peter O’Toole
Omar Sharif
Alec Guinness
Anthony Quinn
Jack Hawkins
José Ferrer
Anthony Quayle
Claude Rains
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
 Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Levittäjä Columbia Pictures
Netflix
Ensi-ilta Yhdistynyt kuningaskunta 12. joulukuuta 1962
Yhdysvallat 16. joulukuuta 1962
Suomi 13. syyskuuta 1963
Kesto 216 min.
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 15 000 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Arabian Lawrence (engl. Lawrence of Arabia) on David Leanin ohjaama vuonna 1962 ensi-iltansa saanut brittiläinen elokuva. Elokuvan tuotti Sam Spiegel ja käsikirjoituksesta vastasivat Robert Bolt ja Michael Wilson. Elokuvan pääosassa näyttelee brittiläinen Peter O’Toole. Elokuvamusiikin sävelsi Maurice Jarre ja kuvauksesta vastasi Freddie Young, jotka palkittiin molemmat Oscareilla, samoin kuin Lean ja Spiegel. Elokuva voitti yhteensä seitsemän Oscar-palkintoa, mukaan lukien palkinto parhaasta elokuvasta. Elokuva voitti lisäksi neljä BAFTAa, kuusi Golden Globea ja useita muita palkintoja. Elokuva oli katsoja- ja kriitikkomenestys ja sijoittuu korkealle useissa listauksissa kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista.

Elokuva pohjautuu tositapahtumiin ja käsittelee ensimmäiseen maailmansotaan liittynyttä Osmanien valtakuntaa vastaan käytyä arabikapinaa ja etenkin nuoren brittiupseerin T.E. Lawrencen osuutta sen tapahtumissa. Elokuvan teemoihin kuuluu Lawrencen henkinen kamppailu sodan väkivaltaisuuden, oman identiteettinsä ja brittien ja arabiheimojen välille jakaantuneen uskollisuutensa kanssa.

Juoni

Elokuva esitetään kahdessa osassa, joiden välissä on väliaika.[1]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa vuodesta 1935, kun Lawrence menehtyy moottoripyöräonnettomuudessa. Muistotilaisuuden jälkeen kerronta siirtyy Arabikapinan alkuvaiheeseen, jolloin nuori Lawrence toimii Britannian armeijan luutnanttina Kairossa. Lawrence on joutunut kenraali Murrayn silmätikuksi epäsovinnaisen käytöksensä vuoksi ja hänet lähetetään Murrayn nihkeästä innostuksesta huolimatta ottamaan selvää turkkilaisia vastaan kapinaa käyvästä prinssi Faisalista. Lawrence voittaa Faisalin luottamuksen ja ryhtyy Sherif Alin kanssa johtamaan tämän joukkoja sodassa turkkilaisia vastaan. He onnistuvat suostuttelemaan turkkilaisten palkkalistoilla olevan Howeitat-heimon päällikön Auda ibu Tayin kääntymään turkkilaisia vastaan. Lawrence onnistuu valtaamaan strategisesti tärkeän Akaban kaupungin ja ryhtyy käymään sissisotaa turkkilaisia vastaan. Lawrencen joukot ehtivät lopulta valtaamaan Damaskoksen kaupungin ennen kenraali Allenbyn johtamia brittijoukkoja. Lawrence kuitenkin epäonnistuu yrityksessään luoda kaupunkiin arabihallinto ja joutuu luovuttamaan sen brittien haltuun. Lawrence ylennetään tämän jälkeen pian everstiksi ja kotiutetaan.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooliluettelo

 Peter O’Toole … T. E. Lawrence  
 Alec Guinness … Faisal  
 Anthony Quinn … Auda ibu Tayi  
 Jack Hawkins … kenraali Allenby  
 Omar Sharif … Sherif Ali  
 José Ferrer … turkkilainen Bey  
 Anthony Quayle … Brighton  
 Claude Rains … Dryden  
 Arthur Kennedy … Bentley  
 Donald Wolfit … kenraali Murray  
 I. S. Johar … Gasim  
 Gamil Ratib … Majid  
 Michel Ray … Farraj  
 John Dimech … Daud  
 Zia Mohyeddin … Tafas  

Elokuvassa on joitain cameo-rooleja. Esimerkiksi käsikirjoittaja Robert Bolt nähdään lyhyessä cameo-roolissa, kun hän katselee piippunsa kanssa Lawrencea paheksuvan näköisesti upseerien baarissa Kairossa.[3] Ohjaaja David Leanin ääni kuullaan, kun moottoripyöräkuski huutaa Lawrencelle Suezin kanavan yli ja kysyy "Kuka olet?".[4]

Tuotanto

T.E. Lawrence 1917.

Esituotanto

Varhaisimmat T. E. Lawrencen Seven Pillars of Wisdom -kirjaan pohjautuvat elokuvaprojektit eivät toteutuneet.[5] Oikeudet Lawrencen kirjaan omistanut Alexander Korda oli luvannut Lawrencelle, joka oli huolestunut elokuvaan liittyvästä julkisuudesta, olla tekemättä kirjasta elokuvaa tämän elinaikana.[6] Lawrencen kuoltua 1935 Korda omisti edelleen oikeudet teokseen ja aloitti elokuvaprojektin uudestaan. Hän harkitsi Lawrencen rooliin brittiläistä näyttelijää Leslie Howardia, jonka kanssa oli tehnyt yhteistyötä myös aiemmin. Elokuvaprojekti jäi kuitenkin lopulta kesken, sillä rahoituksen löytäminen oli hankalaa ja elokuvaan suhtauduttiin Britannian hallinnossa poliittisesti herkkänä aikana kielteisesti. Lopulta yhdysvaltalainen elokuvatuottaja Sam Spiegel osti Kordalta kirjan elokuvaoikeudet.[5]

Spiegel aloitti palkkaamalla yhdysvaltalaisen Michael Wilsonin uudelleenkirjoittamaan Miles Mallesonin Kordalle tekemän käsikirjoituksen. Spiegel ei kuitenkaan ollut siihen tyytyväinen, vaan palkkasi brittiläisen Robert Boltin uudelleenkirjoittamaan sen. Spiegel harkitsi Lawrencen rooliin tunnettua yhdysvaltalaisnäyttelijää Marlon Brandoa, ja sai taivuteltua Columbia Picturesin rahoittamaan elokuvan. Spiegel sai pidettyä Columbia Picturesin mukana projektissa vielä senkin jälkeen, kun Brando ja brittinäyttelijä Albert Finney kieltäytyivät. Lopulta Spiegel sai Columbia Picturesin hyväksymään päärooliin suhteellisen tuntemattoman brittinäyttelijän Peter O’Toolen ja ohjaajaksi brittiläisen David Leanin,[5] jonka kanssa hän oli tehnyt aiemmin yhteistyötä elokuvassa Kwai-joen silta (1957).[7] Spiegel tuotti elokuvan Horizon Pictures -yhtiönsä kautta.[8]

Kuvaukset

Maisemaa Wadi Rumin aavikolla Jordaniassa.
Espanjan Sevillassa sijatseva Plaza de España toimi yhtenä elokuvan kuvauspaikoista.

Elokuvan kuvaukset aloitettiin Jordaniassa 15. toukokuuta 1961 Jebel el Tubeiqin aavikkoseudulla. Kuvausolosuhteet olivat vaativat: kameroita jouduttiin suojaamaan auringolta kosteilla pyyhkeillä sekä rantavarjoilla ja filmejä säilytettiin pakasteautossa kuumuuden vuoksi. Jordanian kuningas Hussein teki yhteistyötä tuotannon kanssa, sillä uskoi elokuvan tehostavan alueen matkailua. Teknisten rajoitusten vuoksi ohjaaja Lean ei voinut katsoa kuvaamiansa otoksia paikan päällä, vaan kuvamateriaali lähetettiin Lontooseen tarkasteltavaksi. Kuvaukset päätettiin Jordaniassa 18. syyskuuta kuvausten venyessä ja budjetin alkaessa ylittyä.[9]

Jordanian jälkeen kuvaukset olivat noin kuuden viikon tauolla, jonka jälkeen niitä jatkettiin 18. joulukuuta Espanjassa. Sisätiloissa tapahtuvia kohtauksia kuvattiin paljon Sevillassa, jonka maurilaisvaikutteisia rakennuksia käytettiin kuvauksissa hyväksi. Sevillan jälkeen kuvaukset siirrettiin Almeríaan, jossa kuvattiin muun muassa hyökkäys Akabaan sekä rautatiekohtaukset. Akaba-kohtauksen kuvausten aikana syntyi vakava vaaratilanne, kun O’Toole tippui kamelinsa selästä perässä tulevan ratsujoukon tielle. Kameli kuitenkin esti O’Toolea tulemasta tallotuksi seisomalla tämän yläpuolella suojana. Kuvaukset päätettiin Espanjassa 4. heinäkuuta 1962 ja siirrettiin Marokkoon.[9]

Kuvauskalusto kuljetettiin rahtilaivalla Casablancaan, josta se vietiin rekoilla kuvauspaikalle Ouarzazaten kaupunkiin. Kuvaukset jatkuivat 18. heinäkuuta samanlaisissa aavikko-olosuhteissa kuin Jordaniassa. Kuvauksiin osallistuivat paikallisen armeijan sotilaat, joita tarvittiin Tafasin verilöylyn lavastamiseen. Sotilaat olivat tyytymättömiä kuvausolosuhteisiin ja rupesivat ammuskelemaan ilmaan palkkojen ollessa myöhässä. Selvisi, että sotilaiden palkkoja oli lähetetty yksityistilille Pariisiin. Kuvaukset päättyivät Marokossa elokuun puolessa välissä ja tuotantoryhmä palasi Lontooseen. Syyskuussa kuvattiin vielä Englantiin sijoittuvat kohtaukset, mukaan lukien St Paulin katedraalin muistotilaisuus.[9] Joitain otoksia kuvattiin Imperial Sand Dunes -alueella Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.[10]

Jälkituotanto

Spiegel oli sopinut elokuvan ensi-iltapäivät Britanniassa ja Yhdysvalloissa jo kuvausten aikana, joten elokuvan jälkituotantoon jäi ainoastaan neljä kuukautta aikaa. Lean ja leikkaaja Anne V. Coates olivat jo vuoden 1961 kuvaustauon aikana katsoneet Jordaniassa kuvatun materiaalin, ja Lean oli jättänyt Coatesille alustavat ohjeet sen leikkaamisesta. Lean ja Coates aloittivat leikkaamisen elokuvan loppupuolelta, jonka filmiä ei oltu vielä leikattu. Saatuaan valmiiksi elokuvan loppupuolen he siirtyivät käsittelemään elokuvan alkupuolta. Elokuva saatiin lopulta viimeisteltyä juuri ajoissa ensi-iltaa varten. Lopullinen versio oli 222 minuuttia pitkä. Columbia Pictures pelkäsi yleisön pitkästyvän näin pitkän elokuvan aikana ja painosti Spiegeliä lyhentämään sitä. Spiegel kuitenkin puolusti elokuvan leikkausta ja studio antoi toistaiseksi periksi.[11]

William Walton ja Arnold Malcom, joista jälkimmäinen sävelsi musiikin Kwai-joen siltaan, kieltäytyivät säveltämisestä nähtyään elokuvan raakaversion. Spiegelille tuli seuraavaksi mieleen yhdysvaltalainen säveltäjä Richard Rodgers, joka oli muun muassa säveltänyt itämaista musiikkia elokuvaan Kuningas ja minä (1956). Spiegel muisti myös nuoren ranskalaisen säveltäjän Maurice Jarren, joka oli juuri säveltänyt musiikkia ranskalaiseen elokuvaan Kohtalokas sunnuntai (1962), jossa tällä oli sijoituksia. Spiegel päätti antaa Richard Rodgersin säveltää elokuvan musiikin ja Maurice Jarren orkestroida sen. Spiegel sai syyskuussa postissa Rodgersin säveltämät teemat, jotka Spiegel, Lean ja Jarre kuuntelivat. Rodgersin sävellykset eivät kuitenkaan kuuntelijoiden mielestä sopineet elokuvan kontekstiin, mutta Jarren soittama teema teki Leaniin vaikutuksen.[11]

Jarrelle jäi ainoastaan kuusi viikkoa aikaa säveltää kahden tunnin edestä musiikkia elokuvaan.[12] Tiukan aikataulun vuoksi Jarre joutui antamaan orkestroinnin Gerard Schurmannille, joka oli orkestroinut Ernest Goldin sävellyksen Otto Premingerin ohjaamaan Exodukseen (1960). Spiegel, joka halusi elokuvan tuotantoon maineikkaita nimiä, valitsi kapellimestariksi brittiläisen kapellimestarin Adrian Boultin. Boultilla ei kuitenkaan ollut kokemusta elokuvamusiikista, joten Jarre korvasi hänet kapellimestarina.[11] Jarre sai sävellyksestään parhaan musiikin Oscar-palkinnon[13] ja elokuvan musiikki on päässyt muun muassa sijalle 3. Yhdysvaltain elokuvainstituutin vuonna 2005 julkaisemassa AFI:n 100-vuotissarjan 25 hienointa elokuvasävelmää -listauksessa.[14]

Julkaisu

Teatterijulkaisu

Elokuvan ensi-ilta Odeon Leicester Square -elokuvateatterissa Lontoossa 12. joulukuuta 1962 oli kuninkaallinen ensi-ilta,[15] jossa olivat läsnä kuningatar Elisabet II perheineen.[16] Yhdysvalloissa elokuvan ensi-ilta oli 16. joulukuuta 1962[8] ja Suomessa 13. syyskuuta 1963.[17] Elokuva on tuottanut Yhdysvalloissa 44,8 miljoonaa dollaria[18] ja maailmanlaajuisesti noin 70 miljoonaa dollaria.[19]

Elokuvan alkuperäinen vuonna 1962 julkaistu versio oli 222 minuuttia pitkä. Vuonna 1963 yleiseen levitykseen laskettu versio oli 202 minuuttia pitkä ja 1971 teattereissa julkaistiin 187-minuuttinen versio. Elokuvateollisuudessa kiertäneiden huhujen mukaan lyhennykset tehtiin Spiegelin aloitteesta ilman Leanin suostumusta. Coatesin mukaan sekä 1963 että 1970 tehdyt lyhennykset tehtiin yhteistyössä Leanin kanssa, ja että Lean jopa ehdotti niitä. Spiegel ei kuitenkaan ollut Leanille täysin rehellinen elokuvan eri versioista. Kun Lean lyhensi elokuvaa vuoden 1972 televisiojulkaisua varten, hän vaati, että teattereissa 1971 uudelleenjulkaistava elokuva olisi vuoden 1963 202-minuuttinen versio. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan teattereissa julkaistiin televisiojulkaisua varten lyhennetty 187-minuuttinen versio.[20]

Entisöinnit ja VHS-, DVD-, Blue-ray- sekä uudet teatterijulkaisut

Elokuvasta julkaistiin vuonna 1989 alkuperäisessä 70 millimetrin formaatissa oleva entisöity ohjaajan versio.[20] Yhdysvaltalainen The Film Preserve -yhtiön pääjohtaja Robert A. Harris[21] sai Columbia Picturesilta luvan entisöidä elokuva alkuperäiseen pituuteen. Studion säilyttämät filmit olivat kuitenkin huonokuntoisia ja värit haalistuneet.[20] Lisäksi elokuvan ääniraita oli vaurioitunut.[22] Osa ääniraidasta saatiin ylimääräisestä kuvamateriaalista. Noin kahdeksasta minuutista puuttui äänet kokonaan, jotka jouduttiin äänittämään uudelleen ääniammattilaisten ja vanhojen näyttelijöiden avustuksella.[23] Lean leikkasi entisöidystä versiosta joitakin kohtia pois, jotka hänen mielestään hidastivat elokuvan tahtia ja elokuvan kokonaispituudeksi tuli 217 minuuttia. Suurin osa lisäyksistä oli pääasiassa kohtauksien osia kokonaan uusien kohtauksien sijaan, Janet Maslinin mukaan ikään kuin lauseita virkkeissä kokonaisten virkkeiden sijaan. Entisöidyn version ensi-ilta oli 4. helmikuuta 1989.[20]

Arabian Lawrence julkaistiin VHS-versiona vuonna 1990[20] ja DVD:lle ensimmäistä kertaa 2001.[21] 2012 Sony Pictures julkaisi elokuvan 50-vuotisjuhlavuonna entisöidyn 4K-version,[21] joka julkaistiin teattereissa lokakuussa ja Blue-raylle marraskuussa.[24]

Vastaanotto

Peter O'Toole näyttelee elokuvassa T.E. Lawrencea.

Elokuvaa kritisoitiin arabimaissa sen tavasta kuvata arabikulttuuria, jonka vuoksi se kiellettiin useissa arabimaissa, mukaan lukien Jordaniassa, joka oli yksi kuvausmaista. Egyptissä, näyttelijä Omar Sharifin kotimaassa, elokuva julkaistiin ja se menestyi hyvin.[25]

Arvioita

T. E. Lawrencen veli A. W. Lawrence tyrmistyi elokuvasta ja kritisoi sitä myöhemmin The Observer-lehden julkaisemassa artikkelissa. Hän syytti elokuvaa yrityksestä kertoa tarina psykologisesta näkökulmasta, joka on teennäinen ja epätosi. Hän myös kritisoi elokuvan luomaa kuvaa Lawrencesta sadistisena henkilönä, joka myöntää nauttineensa teloituksesta ja sallii turkkilaisten joukkoteurastuksen. Spiegel puolusti elokuvan tulkintaa Lawrencesta. Hänen mukaansa elokuvantekijät eivät yrittäneet selittää pois mysteerejä, jotka olivat olennainen osa Lawrencen elämää. Lawrencen kanssa turkkilaisia vastaan taistellut George Staples puolusti elokuvaa Toronto Telegram -lehdelle antamassaan haastattelussa. Hänen mukaansa A. W. Lawrence ei ollut veljensä mukana sodassa, eikä tiennyt minkälainen hän siellä oli.[16]

The New York Timesin kriitikko Bosley Crowther kritisoi elokuvaa päähenkilön syvyyden puutteesta. Crowtherin mukaan O’Toolen esittämä Lawrence hukkuu keskelle elokuvan suuria spektaakkeleja.[26] Andrew Sarris kritisoi elokuvaa The Village Voice -lehdessä ja sanoi pitävänsä sitä kokonaisuudessaan vastenmielisen laskelmoivana ja alentuvaisena.[27] Yhdysvaltalainen kirjailija James Baldwin vertasi elokuvaa Rudyard Kiplingin runoon Gunga Din (1892) ja näki sen kuvaavan kaikkien siirtomaavaltojen ongelmallisuutta, mutta etenkin brittien välttämättömyyttä tehdä maailmasta peilinsä.[27] Yhdysvaltalaisen elokuvakriitikko Roger Ebert suhtautui elokuvaan positiivisesti. Hänen mukaansa suuri osa sen vetovoimasta perustuu siihen, ettei se sisällä liian monimutkaista juonta ja liikaa vuoropuhelua.[28]

Arabian Lawrence on sijoittunut korkealle useissa listauksissa kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Yhdysvaltain elokuvainstituutin 1998 julkaisemassa 100 parasta elokuvaa -listauksessa Arabian Lawrence oli sijalla 5[29] ja päivitetyssä 2007 julkaistussa listauksessa sijalla 7.[30] Lisäksi elokuva oli 2008 julkaistussa 10 Top 10 -listauksessa sijalla 1 kategoriassa eeppiset elokuvat.[31] 1999 elokuva sijoittui sijalle 3 Britannian elokuvainstituutin listauksessa kaikkien aikojen parhaimmista brittielokuvista.[32] 1991 elokuva valittiin Kongressin kirjaston ylläpitämään National Film Registry -arkistoon.[33] Internetsivusto Rotten Tomatoes kertoi, että 98 % kriitikoista oli antanut Arabian Lawrencelle positiivisen arvosanan 8,8/10 keskiarvolla. Keräys perustui 60 arviointiin. 67 724 käyttäjästä 91 % oli antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 4,2/5 keskiarvolla.[34] Metacritic-sivuston 115 käyttäjää oli antanut elokuvalle keskiarvon 8,6/10.[35]

Palkinnot

Palkinto Kategoria Ehdokas Lopputulos Lähde
Oscar-palkinto Elokuva Sam Spiegel Voitto [13]
Ohjaus David Lean Voitto [13]
Lavastus John Box, John Stoll ja Dario Simoni Voitto [13]
Kuvaus Freddie Young Voitto [13]
Musiikki Maurice Jarre Voitto [13]
Leikkaus Anne V. Coates Voitto [13]
Äänitys John Cox Voitto [13]
Miespääosa Peter O’Toole Ehdokkuus [13]
Miessivuosa Omar Sharif Ehdokkuus [13]
Sovitettu käsikirjoitus Robert Bolt ja Michael Wilson Ehdokkuus [13]
BAFTA-palkinto Elokuva Sam Spiegel ja David Lean Voitto [36]
Brittielokuva Sam Spiegel ja David Lean Voitto [36]
Miespääosa Peter O’Toole Voitto [36]
Brittiläinen käsikirjoitus Peter O'Toole Voitto [36]
Ulkomaalainen näyttelijä Anthony Quinn Ehdokkuus [36]
Golden Globe Draamaelokuva David Lean ja Sam Spiegel Voitto [37]
Ohjaus David Lean Voitto [37]
Miessivuosa Omar Sharif Voitto [37]
Miestulokas Omar Sharif Voitto [37]
Kuvaus Freddie Young Voitto [37]
Miestulokas Peter O’Toole Voitto [37]
Miespääosa
draamaelokuvassa		 Peter O’Toole Ehdokkuus [37]
Miespääosa
draamaelokuvassa		 Anthony Quinn Ehdokkuus [37]
Musiikki Maurice Jarre Ehdokkuus [37]

Muita palkintoja:[38]

  • Paras ulkomaalainen näyttelijä (Peter O'Toole)
  • Paras ulkomainen tuotanto (Sam Spiegel)

Jatko-osa

1990 tehty Ralph Fiennesin tähdittämä televisioelokuva A Dangerous Man: Lawrence After Arabia seuraa Lawrencen toimia Pariisin rauhankonferenssissa.[5]

Lähteet

  • Korda, Michael: Hero: The Life and Legend of Lawrence of Arabia. Harper, 2010. ISBN 978-0-06-171261-6. (englanniksi)
  • Phillips, Gene D.: Beyond the Epic: The Life and Films of David Lean. University Press of Kentucky, 2006. ISBN 0813124158. Google Books. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ George Christy Talks About Humphrey Bogart, Casablanca, Laura, Lawrence of Arabia, Peter O’Toole and More! bhcourier.com. Viitattu 8.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Elokuva.
  3. ↑ Phillips, s. 296.
  4. ↑ Phillips, s. 309.
  5. ↑ a b c d Korda, s. 691–694.
  6. ↑ Korda, s.667–669.
  7. ↑ Phillips, s. 225.
  8. ↑ a b Lawrence of Arabia tcm.com. Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Phillips, s. 291–303.
  10. ↑ Filming locations for Lawrence of Arabia (1962) movie-locations.com. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Phillips, s. 303–307.
  12. ↑ Maurice Jarre economist.com. 16.4.2009. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i j k The 35th Academy Awards (1963) Nominees and Winners oscars.org. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
  14. ↑ AFI's 100 Years Of Film Score afi.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Odeon Leicester Square cinematreasures.org. Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b Phillips, s. 312–315.
  17. ↑ Lawrence of Arabia: Technical Details cinema.theiapolis.com. Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Lawrence of Arabia (1962) boxofficemojo.com. Viitattu 10.11.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Lawrence of Arabia (1962) worldwideboxoffice.com. Viitattu 10.11.2012. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d e Phillips, s. 315–320.
  21. ↑ a b c Kaplan, Fred: ‘Lawrence of Arabia,’ Mended, Returns to Screen and Blu-ray The New York Times. 28. syyskuuta 2012. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Robert A. Harris Presentation on Film Preservation widescreenmuseum.com. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Columbia Pictures: The Restoration of "Lawrence of Arabia" in70mm.com. 1989. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Lawrence Of Arabia Returns To Theaters This Fall cinemablend.com. Viitattu 9.12.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Lawrence of Arabia gonemovies.com. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Crowther, Bosley: Screen: A Desert Warfare Spectacle: 'Lawrence of Arabia' Opens in New York The New York Times. 17.12.1962. Viitattu 5.11.2012. (englanniksi)
  27. ↑ a b T.E. Lawrence kirjasto.sci.fi. Viitattu 12.11.2012. (englanniksi)
  28. ↑ Ebert, Roger: Lawrence of Arabia (1962) rogerebert.suntimes.com. 2.9.2001. Viitattu 5.11.2012. (englanniksi)
  29. ↑ AFI's 100 YEARS...100 MOVIES afi.com. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  30. ↑ AFI's 100 YEARS...100 MOVIES - 10TH ANNIVERSARY EDITION afi.com. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  31. ↑ AFI Crowns Top 10 Films in 10 Classic Genres comingsnoon.net. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  32. ↑ BFI top 100 films lovefilm.com. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Andrews, M. Robert: 25 Classics Join U.S. Film Registry : * Cinema: 'Lawrence of Arabia' is among those selected for preservation by Library of Congress latimes.com. 26.9.1991. Viitattu 13.11.2012. (englanniksi)
  34. ↑ Lawrence of Arabia (1962) rottentomatoes.com. Viitattu 5.11.2012. (englanniksi)
  35. ↑ Lawrence of Arabia (re-release) metacritic.com. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)
  36. ↑ a b c d e Film Nominations 1962 bafta.org. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
  37. ↑ a b c d e f g h i Lawrence Of Arabia goldenglobes.org. Viitattu 8.11.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Arabian Lawrence 1962) - Awards imdb.com. Viitattu 10.11.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Morris, L. Robert; Raskin, Lawrence: Lawrence of Arabia: the 30th anniversary pictorial history. Doubleday & Anchor, 1992. ISBN 0385424795. (englanniksi)
  • Caton, Steven Charles: Lawrence of Arabia: A Film's Anthropology. University of California Press, 1999. ISBN 0520210832. (englanniksi)
  • Turner, Adrian: The Making of David Lean's Lawrence of Arabia. Dragon's World Ltd, 1994. ISBN 1850282110. (englanniksi)


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arabian_Lawrence&oldid=12442652”