Suomen aateli
Suomen aateli tarkoittaa Suomen Ritarihuoneen jäseniä.
Sisällysluettelo |
Ruotsin aika [muokkaa]
Ruotsin valtakunnassa erityisin oikeuksin varustettu vapaamies- eli rälssisääty, maallinen rälssi, syntyi Maunu Ladonlukon annettua vuonna 1279 Alsnön säännön. Asetuksen mukaan kuninkaan armeijaan varustettu ratsumies vapautettiin korvaukseksi veroista ja hänestä tuli ”rälssimies”.[1] Moni vauras maanomistajasuku kuului rälssiin pitkiä aikoja, koska sillä oli varaa varustaa ratsumiehiä sukupolvesta toiseen.[2]
Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta Juhana III määräsi aatelisarvon perinnölliseksi 1569[1]. Käsite ”aateli” tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa.
Venäjän aika [muokkaa]
Vuonna 1809 ”Suomen alueen Ritaristo ja Aateli” kokoontui Porvooseen maapäiville, joilla se vannoi uskollisuutta uudelle venäläiselle hallitsijalle, teki suunnitelman suuriruhtinaskunnan omasta Ritarihuoneesta ja sai maapäivien päätteeksi täydennystä uusista aateloiduista ja korkeampaan aatelisarvoon korotetuista. Nämä uudet aatelisarvot eivät enää olleet ruotsalaisia eivätkä toisaalta venäläisiäkään, vaan keisari myönsi ne erikseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Näin erillinen Suomen aateli oli syntynyt.[3]
Aateliston vuonna 1723 vahvistetut erioikeudet pysyivät voimassa myös Venäjän vallan aikana. Niiden monet tärkeimmät kohdat, kuten vapaus veroista, yksinoikeus rälssitilojen omistamiseen ja eräisiin korkeisiin virkoihin, kumottiin kuitenkin 1800-luvun lopulla. Säätyerioikeudet menettivät enimmän merkityksensä vuonna 1906, kun säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta.[4]
Muutamia poliitikkoja, yliopistomiehiä ja liikemiehiä aateloitiin vielä 1900-luvun alussa, osa viimeisistä suomenkielisellä nimellä. Viimeinen aateloitu suomalainen oli August Langhoff, jolle myönnettiin vapaaherran arvonimi vuonna 1912[5].
Suomen tasavallan aika [muokkaa]
Itsenäisessä Suomessa vuoden 1919 hallitusmuodossa mainittiin kansalaisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. Hallitusmuoto kielsi myöntämästä uusia aatelisarvoja tai muita perinnöllisiä arvoja. Muutamia vanhoja erioikeuksia aatelisilla kuitenkin oli vielä myöhemminkin, muun muassa muita laajempi vapaus määrätä testamentilla kaupungissa olevasta omaisuudestaan.[6] Vanhat arvonimet jäivät osittain käyttöön.[1] Säätyerioikeudet lakkautettiin kokonaan vuonna 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä lain valmistelutöiden mukaan vanhentuneina ja tarpeettomina.[7][4]
Suomen aatelisto yhteisönä omistaa Ritarihuoneen palatsirakennuksen. Suomen ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen arvonimet perustuvat ritarihuonejärjestykseen vuodelta 1918.[8] Ritarihuone julkaisee joka kolmas vuosi aateliskalenterin, viralliselta nimeltään Suomen ritariston ja aateliston kalenterin, johon merkitään kaikki elossa olevat ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen jäsenet.[9] Näitä aatelissukuja on hengissä runsaat 150. Suomen ritaristo ja aateli käsittää noin 6 000 henkilöä. Vuonna 2012 oli mieslinjaisia sukuja jäljellä 4 kreivillistä, 25 vapaaherrallista ja 119 arvonimetöntä aatelista sukua sekä lisäksi 16 naislinjaisina säilynyttä sukua.[10]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Factum: Uusi tietosanakirja. 1, A–din. Hakusana aateli. Espoo: Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6640-4.
- ↑ Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 1, A–Bak. Hakusana aateli. Helsinki: Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07240-0.
- ↑ Juhlaseminaari: Suomen aateli 200 vuotta Agricolan tapahtumakalenteri Viitattu 26.8.2009.
- ↑ a b Toivonen, Raimo: ”Säätyerioikeudet”, Uskonnottoman oikeusopas, s. 124. Jämsä: R. Toivonen, 1997.
- ↑ Aatelisto kautta historian Suomen Ritarihuone. Viitattu 2.12.2009.
- ↑ Säätyerioikeudet. Teoksessa Iso tietosanakirja. 13 osa, Suonenisku-Trooli. Helsinki: Otava, 1937.
- ↑ Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995) Finlex. Viitattu 9.4.2009.
- ↑ Aatelisto tänään Suomen Ritarihuone. Viitattu 2.12.2009.
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender. Suomen ritariston ja aatelin kalenteri. Kansinimeke: Finlands adelskalender. Suomen aateliskalenteri. Helsingfors: Frenckellska tryckeri, 1923–. ISSN 0789-3175.
- ↑ Aateliskalenteri Suomen Ritarihuone. Viitattu 6.9.2012.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Raunio, Ilkka: Adlercreutzeista Österbladheihin: Suomen säätyläistön historiaa. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1742-1.
