Sienten syötävyysmerkintä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sienten syötävyysmerkintä ilmoittaa sienen syötävyyden ja sopivuuden ruuaksi. Syöntikelpoisuus ilmoitetaan Suomessa tähdillä, ympyrällä ja risteillä, ja symbolien määrä ilmaisee sienen herkullisuuden tai myrkyllisyyden asteen. Sienestäjä voi sienioppaaseen merkittyjen symbolien avulla varmistua sienen käyttökelpoisuudesta ruuaksi, eikä hänen tarvitse välttämättä kokeilla sitä. Tähdellä merkitty sieni on syöntikelpoinen sieni. Tähtimerkinnät ovat suuntaa antavia, koska kysymys on myös makuasioista. Ympyrällä ja tähdellä merkitty sieni on esikäsiteltävä ennen ruuaksi valmistamista, ja pelkällä ympyrällä merkitty sieni on syötäväksi kelpaamaton esimerkiksi pahan makunsa vuoksi. Ristillä merkitty sieni on myrkyllinen, joka voi aiheuttaa lieviä myrkytysoireita tai pysyviä vaurioita ihmisen elimistöön. Merkinnät vaihtelevat hieman kirjasta toiseen. Myös sulkuja käytetään joksus merkkien ympärillä. Lisäksi tunnetaan rastimerkintä haitallisesta sienestä, pääkallomerkintä myrkyllisestä, kahden pääkallon merkintä tappavan myrkyllisestä ja toisinaan symbolien määrä voi yleisestikin olla korkeintaan kaksi, ja rengassymboli sellaisenaan saattaa olla merkki esikäsittelyn tarpeesta.[1][2]

Merkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Symboli Kelvollisuus Esimerkkisieniä
*** Herkullinen ruokasieni herkkutatti, voitatti, männynleppärousku, isohapero, mustavahakas, koivunkantosieni, kehnäsieni, keltavahvero, suppilovahvero, mustatorvisieni, lampaankääpä
** Hyvä ruokasieni punikkitatit, kangastatti, kangashapero, viinihapero, koivuhapero, limanuljaska, kuusilahokka, vaaleaorakas
* Syötäväksi kelpaava samettitatti, lehmäntatti, savuhapero, nuijamalikka, harmaamustesieni, valevahvero, keltasarvikka, känsätuhkelo
○** Esikäsiteltynä hyvä ruokasieni karvarousku, haaparousku, mustarousku, keltarousku, härmämalikka, akansieni, pohjanmesisieni
○* Esikäsiteltynä syötäväksi kelpaava kangasrousku, nurmirousku, sikurirousku, savurousku, koivunlehtohapero, typäskääpä, piispanhiippa
Syötäväksi kelpaamaton sappitatti, lehtorousku, tulipunahapero, polttiaishapero, samettijalka, retikkavalmuska, sappivalmuska, haisuseitikki
Lievästi myrkyllinen lakritsirousku, isokaulussieni, kangaskärpässieni, kitkerälahokka, rustonupikka
†† Hyvin myrkyllinen punakärpässieni, ruskokärpässieni, valkorisakas, suippumadonlakki
††† Tappavan myrkyllinen valkokärpässieni, kavalakärpässieni, suippumyrkkyseitikki, pulkkosieni, myrkkynääpikkä, myrkkyrisakas, isorusokas
†††○*** Tuoreena tappavan myrkyllinen, oikein esikäsiteltynä herkullinen ruokasieni korvasieni
(†) Mahdollisesti tai tiettyjen ehtojen täyttyessä myrkyllinen mustarousku, jossa on nekatoriinia, joka saattaa olla syöpää aiheuttava aine

harmaamustesieni, kiillemustesieni, tauriontatti ja nuijamalikka, joissa on antabuksen tavoin vaikuttavia aineita, eli ne voivat alkoholin nauttimisen yhteydessä aiheuttaa myrkytyksen

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mauri Lahti: ”Sienten syötävyysmerkintä”, Metsästä sieniä, s. 23. 8. painos. Hämeenlinna 2012: Karisto, 2006. ISBN 978-951-23-4743-8.
  2. Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: ”Lajisivun sisältö”, Suomen sieniopas, s. 9. Helsinki: Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.