Keltarousku
Sivulta puuttuu | Keltarousku | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Lactarius repraesentaneus Britzelm.[1] |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Keltarousku Wikispeciesissä |
Keltarousku (Lactarius repraesentaneus) on keltainen rousku.[2]
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Keltarousku on kookas sieni, jonka kauttaaltaan keltainen väri vaihtelee sävyltään okrasta munankeltaiseen. Keltarouskun lakki on 10-20 cm leveä ja suomukarvainen. Lakki on nuorena reunoiltaan alaspäin kiertynyt ja karvainen, vanhemmiten lakki laakenee. Pinnaltaan lakki on etenkin kostealla säällä limainen. Heltat ovat lakkia vaaleammat. Jalka on lyhyt, tukeva, harvakseltaan kuoppatäpläinen ja vanhemmiten ontto. Kellanvalkoisen mallon maku on vain lievästi karvas ja se tuoksuu miellyttävältä. Vetisen valkoinen maitiaisneste muuttuu violetiksi jouduttuaan kosketuksiin ilman kanssa ja värjää myös sitä ympäröivän mallon harmaanvioletiksi.[2]
Samankaltaiset lajit [muokkaa]
Keltarouskun erottaa samankaltaisesta isovoirouskusta (L. scrobiculatus) ja muista voirouskuista violetiksi muuttuvan maitiaisnesteen ja mallon perusteella.[2] Ulkonäöltään keltarouskun saattaa sekoittaa myös yleisempänä kasvavaan karvarouskuun (L. torminosus).
Kasvuaika ja -paikka [muokkaa]
Keltarousku kasvaa heinäkuusta lokakuuhun melko yleisesti tuoreissa kuusia ja koivujakangasmetsissä, usein hieman soistuneilla, korpimaisilla alueilla. Sen kasvualue käsittää koko Suomen tunturialueita lukuun ottamatta, mutta se on pohjoisessa yleisempi.[2]
Käyttö ravinnoksi [muokkaa]
Ruokasienenä keltarousku on arvioitu melko hyväksi. Kuten yleisesti rouskujen kohdalla, kiehauttaminen on suositeltavaa, mutta mietona sienenä keltarouskun voi paistaa myös tuoreeltaan tai käyttää suolasienenä. Lakin limainen pinta kannattaa poistaa ennen sienen käyttöä.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 21.8.2008
- ↑ a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 98. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Luontonetti (myös valokuva)
