Karvarousku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karvarousku
Lactarius torminosus 041031w.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotuimalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: torminosus
Kaksiosainen nimi
Lactarius torminosus
(Schaeff. ) Gray [1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Karvarousku Commonsissa

Karvarousku (Lactarius torminosus) eli karvalaukku on koivumetsissä kasvava vaaleanpunainen rousku.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvarouskun lakki on vaalean punertava ja sen värissä on tummempia vöitä. Lakin pinnalla ja erityisesti reunassa on nukkamaista karvaa. Nuorena lakki on muodoltaan tasainen, mutta vanhemmiten se kasvaa jopa 15 senttiä leveäksi ja muuttuu muodoltaan suppilomaiseksi. Lakin pinta tuntuu kosketettaessa kuivalta tai vain hieman tahmealta. Sienen tanakka jalka on väriltään lakin kaltainen ja vanhemmiten ontto. Sienen heltat ovat vaaleat ja maku polttavan kirpeä. Maitiaisneste on valkoista, eikä se muuta väriään joutuessaan tekemisiin ilman kanssa.[2]

Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvarouskua muistuttavia sieniä ovat soilla kasvava valkokarvarousku (L. scoticus) sekä pihanurmilla ja teiden varsilla kasvava villakarvarousku (L. pubescens), jotka ovat karvarouskua pienempiä ja ohutmaltoisempia.[2] Myös keltarousku (L. repraesentaneus), männynleppärousku (L. deliciosus) ja kuusenleppärousku (L. deterrimus) voivat muistuttaa karvarouskua.

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvarouskun paras satoaika on syyskuu. Satoaika venyy Etelä-Suomessa aina lokakuulle, mutta Pohjois-Suomessa sitä ei enää juuri silloin tapaa.lähde? Laji kasvaa yleisenä koivun seurassa koko maassa, mutta runsaimmillaan laji on avoimilla hakamailla.[2]

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa karvarouskua pidetään 5–10 minuutin ryöppäämisen jälkeen hyvänä ja suosittuna ruokasienenä. Keski- ja Etelä-Euroopassa karvarouskuja ei syödä.[3] Sieni sopii sekä suolasieneksi että paistamiseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 18.8.2008
  2. a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 98. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. Evira: Karvarousku (Lactarius torminosus)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]