Kuusenleppärousku
Sivulta puuttuu | Kuusenleppärousku | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Lactarius deterrimus Gröger[1] |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Kuusenleppärousku Wikispeciesissä |
Kuusenleppärousku (Lactarius deterrimus) on rouskuihin kuuluva syötävä sieni.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kuusenleppärouskun lakki on 5–15 cm leveä ja oranssinkeltainen, vanhemmiten lakin väri tosin vihertyy. Jalka on yksivärinen, eikä siinä ole täpliä. Jalka on pitkä ja hoikka.[2]
Samankaltaiset lajit [muokkaa]
Maitiaisnesteen vahvan värin vuoksi kuusenleppärouskua ei ole helppo sekoittaa muihin lajeihin, vaikka lakin väri yksilöiden välillä vaihtelee paljon. Sen harvinaisempi lähilaji männynleppärousku (Lactarius deterrimus) on kuitenkin hyvin samankaltainen.[2][3] Männynleppärouskun maitiaisneste on kuitenkin aluksi porkkananpunaista ja kuivuessaan vihertyvää, kuusenleppärouskun maitiaisneste taas on aluksi porkkananpunaista, sitten viinipunaista ja lopuksi vihreää.[3] Kuusenleppärouskun jalassa ei myöskään ole männynleppärouskulle tyypillisiä oransseja täpliä ja kuusenleppärouskun jalka on männynleppärouskua pidempi ja ohuempi.[2]
Kasvuaika ja -paikka [muokkaa]
Kuusenleppärousku kasvaa tyypillisesti tuoreissa kuusi- ja kuusivaltaisissa sekametsissä ja korvissa. Erityisesti paksusammaleiset tai istutetut kuusikot ovat sen kasvupaikkoja.[2]
Käyttö ravinnoksi [muokkaa]
Kuusenleppärousku on hyvä ruokasieni, mutta varsinkin alkusyksyisin usein täynnä sienisääskien toukkia. Sienen voi valmistaa suoraan ruuaksi, eikä sitä tule ryöpätä.[2]
Nimen tausta [muokkaa]
Sana leppärousku on muinaissuomalainen eikä tarkoita sitä, että leppärouskut eläisivät symbioosissa lepän kanssa, vaan sana leppä tarkoittaa verta, jolloin kyse on verirouskusta.[4] Kuusenleppärousku on kuusen juurisieni.[2][4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 21.8.2008
- ↑ a b c d e f Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 106. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
- ↑ a b Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 39-40. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- ↑ a b Leppärouskut Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Viitattu 17.10.2009.
Aiheesta muualla [muokkaa]
haaparousku | kalvashaaparousku | haavanpunikkitatti | herkkutatti | isohapero | kangasrousku | kangastatti | karvarousku | kantarelli | kartiohuhtasieni | koivunpunikkitatti | korvasieni | kosteikkovahvero | kuusenleppärousku | lampaankääpä | mustatorvisieni | männynherkkutatti | männynpunikkitatti | männynleppärousku | suppilovahvero | tammenherkkutatti | rusko- ja vaaleaorakas | siitake | tryffelit
