Korvasieni
Wikipedia
| Korvasieni | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Gyromitra esculenta (Pers.) Fr.[1] |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Korvasieni (Gyromitra esculenta) on herkullisena pidetty, käsittelemättömänä erittäin myrkyllinen sienilaji. Korvasienen myrkyistä noin 90 % on gyromitriiniä, joka on tappava solumyrkky, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Korvasienen lakki on suklaan- tai mustanruskea ja poimuttunut aivojen tavoin.[2][3][4][5] Lakin reuna on usein laidoilta jalkaa vasten sisäänpäin kääntynyt.[5] Sen koko vaihtelee muutamasta sentistä aina noin 15 senttiin asti, tukevan jalan paksuus on yleensä noin puolet lakista. Malto on vaaleaa, vahamaista, haurasta ja hyvin ohutta. Tuoreen korvasienen pähkinäinen haju ja maku ovat myrkyllisyydestä huolimatta mietoja.[2][5]
[muokkaa] Samankaltaisia lajeja
Myös muut korvasienten sukuun kuuluvat lajit, kuten laakakorvasieni (Gyromitra perlata) ja lehtokorvasieni (Gyromitra gigas) ovat ulkonäöltään samankaltaisia. Myös piispanhiippa (Gyromitra infula), pohjanpiispanhiippa (Gyromitra ambigua) ja kartiohuhtasieni (Morchella elata) ovat samankaltaisia.[2][4][5]
[muokkaa] Kasvuaika ja -paikka
Korvasieni kasvaa koko maassa ja on hiekkaisilla kankailla verrattain yleinen. Itiöemät ilmestyvät maan pinnalle huhti - kesäkuussa. Korvasieni kasvaa usein runsaana paikoilla, joissa maan pinta on rikkoutunut. Sen vuoksi korvasieni on yleinen esimerkiksi hakkuuaukeilla, kuloalueilla sekä metsäteillä ja -poluilla.[2][4][5] Parhaat sienipaikat ovat pari-kolme vuotta vanhat hiekkapohjaiset mäntykankaiden hakkuuaukeat joitten maa on kuorittu ja esiin on tullut hiekkaa.[3][5] Korvasienen satoa voi lisätä rikkomalla maata ja lisäämällä selluloosapitoista ainetta, kuten sanomalehteä.[5][6]
[muokkaa] Käyttö ravinnoksi
Myrkyllisyydestään huolimatta korvasieni on yksi kaikkein herkullisimmista suomalaisista ruokasienistä. Gyromitriini-myrkky saadaan poistetuksi sienistä 99,5-prosenttisesti keittämällä sieniä 10 minuutin ajan runsaassa vedessä käyttäen noin kuusi litraa vettä per yksi kilo sieniä.[7] On suositeltavaa kuitenkin, että korvasienet kerätään eri koriin tai pussiin kuin muut sienet, sillä niiden sisältämä gyromitriini saattaa saastuttaa muut sienet. Suomessa korvasieniä myydään sekä raakoina että esikäsiteltyinä; raakoina myytävissä korvasienissä täytyy aina lain mukaan olla mukana varoitusteksti ja käsittelyohjeet.[8]
Korvasientä käsitellessä tulee ehdottomasti huolehtia oikeista valmistustavoista sen myrkyllisyyden takia. Kun sieniä perkaa tai muuten koskettaa, kädet on pestävä huolellisesti. Kasvoihin koskettelua on vältettävä ja erityisesti varottava suuta ja silmiä. Korvasienet käsitellään ravinnoksi joko kuivaamalla tai keittämällä. Nykytiedon mukaan kuivaaminen jättää sieniin myrkkyjäämiä ja myös kuivatut korvasienet tulisi ryöpätä ennen käyttöä. Ryöppääminen suositellaan tehtäväksi kaksi kertaa eri keittovedellä.[4][8] Väljässä vedessä keittäminen vähentää myös cesiumia. Keitettäessä höyryssä on gyromitriinia, joten sen hengittämistä pitäisi välttää: Oireiden ilmetessä on hakeuduttava välittömästi raittiiseen ilmaan.[4][8] Myrkytyksen oireita ovat päänsärky, huimaus ja pahoinvointi.[7] Väärin valmistetun tai ryöppäämättömän sienen syöminen voi aiheuttaa maksan toiminnan pettämisen ja kuoleman.[7]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 15.8.2008
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 50. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
- ↑ 3,0 3,1 Annikki Lappalainen: Pezizales (maljasienet) (pdf) Biologian oppiminen 2000-luvulla: Määritysopas. 2004. Soveltavan kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto. Viitattu 18.9.2008.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Raija Tuomainen: Gyromitra esculenta (Pers.) Fr. - Korvasieni (Stenmurkla) (False morel) Fungi in Finland and Sweden Viitattu 18.9.2008.
- ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 Korvasieni 2006. Elintarvikevirasto Evira. Viitattu 18.9.2008.
- ↑ Järvinen, Kosonen ja Joutjärvi: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut, s. 223. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27519-0.
- ↑ 7,0 7,1 7,2 Elonen, Erkki: Sienimyrkytykset, s. 1059. teoksessa Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 6. painos. Medicina Oy, . ISBN 951-97316-1-X. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.9.2008).
- ↑ 8,0 8,1 8,2 Korvasienten käsittely 2006. Elintarvikevirasto Evira. Viitattu 18.9.2008.
haaparousku | kalvashaaparousku | haavanpunikkitatti | herkkutatti | isohapero | kangasrousku | kangastatti | karvarousku | kantarelli | kartiohuhtasieni | koivunpunikkitatti | korvasieni | kosteikkovahvero | kuusenleppärousku | lampaankääpä | mustatorvisieni | männynherkkutatti | männynpunikkitatti | männynleppärousku | suppilovahvero | tammenherkkutatti | rusko- ja vaaleaorakas | siitake | tryffelit
