Isohapero
| Isohapero | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Haperot Russula |
| Laji: | paludosa |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Isohapero (Russula paludosa) on haperoihin kuuluva syötävä ruokasieni.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isohaperon lakki on 8–20 senttimetriä leveä ja kupera, joskus puolipallomainen. Väriltään se on heleän- tai verenpunainen ja vanhemmiten haalistuva. Haalistuessaan sienestä voi tulla jopa aivan valkoinen. Jalka on valkoinen, 10–15 senttimetriä pitkä ja 1,5–3 senttimetriä paksu. Malto on valkeaa ja nuorena kiinteää, mutta vanhemmiten hauraampaa. Heltat ovat hieman kellertäviä.[3]
Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isohaperoa muistuttavia sieniä ovat kangashapero (Russula decolorans), viinihapero (Russula vinosa), tulipunahapero (Russula emetica), punajalkahapero (Russula rhodopoda) ja koivunlehtohapero (Russula intermedia). Isohaperon erottaa näistä suuren koon, miedon maun ja valkosen mallon avulla.[4]
Kasvupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isohapero kasvaa hyvin yleisenä koko Suomessa. Sieni kasvaa kangasmetsissä, rämeillä,[4] korpimetsissä ja tunturikoivikoissa havupuiden ja kouvun seuralaisena. Kasvuaika on heinäkuusta syyskyyhun.[3]
Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isohapero on syötävä ruokasieni[3].[4]Sen haju ja maku on mieto.[3] Haperoa ei tarvitse ryöpätä. Sen voi joko kuivata, pakastaa tai syodä sellaisenaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dahlberg, A.: Russula paludosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
- ↑ a b c d e Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 76. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ a b c Isohapero evira.fi. Arkistoitu 4.9.2018. Viitattu 4.9.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: isohapero (Russula paludosa)
- Puutarha.net: Isohapero
- Luontoportti: Isohapero (Russula paludosa)
- Arktiset aromit: Isohapero (Russula paludosa)
- haaparousku
- kalvashaaparousku
- haavanpunikkitatti
- herkkutatti
- isohapero
- kangasrousku
- kangastatti
- karvarousku
- kantarelli
- kartiohuhtasieni
- koivunpunikkitatti
- korvasieni
- kosteikkovahvero
- kuusenleppärousku
- lampaankääpä
- mustatorvisieni
- männynherkkutatti
- männynpunikkitatti
- männynleppärousku
- suppilovahvero
- tammenherkkutatti
- rusko- ja vaaleaorakas
- siitake
- tryffelit
|