Suppilovahvero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suppilovahvero
Cantharellus-tubaeformis.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Cantharellales
Heimo: Kantarellit Cantharellaceae
Suku: Vahverot Cantharellus
Laji: tubaeformis
Kaksiosainen nimi
Cantharellus tubaeformis
Fr.[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Suppilovahvero Commonsissa

Suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) on vahveroihin kuuluva erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan sieni on pienikokoinen ja muodoltaan torvimainen. Sienestäjän on usein etsittävä sitä sammaleen seasta. Onneksi se kasvaa ryhmissä ja usein suurena joukkona. Lakin halkaisija on useimmiten alle viisi senttiä. Sen lakki on kellertävän tai harmahtavan ruskea, keskellä on selvä suppilo. Suppilon keskeltä on useimmiten selvä reikä onttoon jalkaan, joka on kellertävä ja melko pitkä ja hoikka. Alapinnan harvat helttamaiset poimut ovat leveitä, johteisia ja haaroittuvia. Sienen maku ja tuoksu ovat mietoja.[2][3][4]

Samankaltaisia lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suppilovahveron näköisellä kosteikkovahverolla (Cantharellus lutescens) lakin alapinta on oranssi tai valkoinen ja lähes sileä, kun taas suppilovahveron lakin alapinta on usein harmaa. Myös kosteikkovahvero on ruokasieni.

Kultaheltta (Chrysomphalina chrysophylla eli Omphalina chrysophylla) on myös erehdyttävästi suppilovahveron näköinen, mutta ei ole ruokasieni.[2] Harvinainen nuhruvahvero (Cantharellus melanoxeros) sekä rustonupikka (Leotia lubrica) muistuttavat myös suppilovahveroa.

Suppilovahveroa ei pidä sekoittaa samankaltaisilla alueilla kasvavaan suippumyrkkyseitikkiin (Cortinarius rubellus) joka on tappavan myrkyllinen!

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suppilovahvero on ruokasienistä myöhäisimpiä ja sen parhaat satokuukaudet ovat syys- ja lokakuu, mutta niitä voi löytää vielä marraskuussakin. Jäätyminen ei pilaa itiöemiä, vaan niitä voi kerätä lumen altakin syötäväksi. Suppilovahvero kasvaa yleensä sammaleisissa havumetsissä useina ryppäinä. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa; lajin runsaimmat pohjoisimmat esiintymät ovat napapiirin tuntumassa,[2][3] mutta sitä on tavattu Inarissakin.[5]

Suppilovahveroa tavataan Euroopassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[6] On joitakin viitteitä siitä, että Pohjois-Amerikan länsiosien suppilovahverot kuuluvat eri lajiin tai alalajiin kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan itäosien sienet.[7]

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suppilovahvero voidaan säilöä pakastamalla tai kuivaamalla ja se sopii monin tavoin käytettäväksi ruuanvalmistuksessa. Maku on mieto ja lievästi makea, jalkaosa on sitkeä. Sieni on lähes aina toukaton. Suppilovahvero kuului perinteiseen kauppasienien luetteloon 1. heinäkuuta 2012 asti ja sen mukana sai myydä myös kosteikkovahveroa. Samoin on asia edelleen Eviran ylläpitämässä suositeltavien ruokasienten luettelossa.[8][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 14.8.2008
  2. a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 63. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. a b c Irma Järvinen, Lasse Kosonen, Marita Joutjärvi: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut., s. 213. Hämeenlinna: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27519-0.
  4. http://www.luonnossa.net/Sienestys/Sienilajit/sienilajit.html
  5. Eteläiset sienilajit kiipeävät Lappiin, Yle Uutiset 5.10.2012. Viitattu 4.9.2014
  6. Cantharellus tubaeformis. Roger's Mushrooms
  7. Craterellus tubaeformis Mushroom Expert
  8. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/kasvikset/ruokasienet/kauppasienet/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]