Suppilovahvero
Wikipedia
| Suppilovahvero | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Cantharellus tubaeformis Fr.[1] |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
Suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) on erinomainen torvimainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Kooltaan sieni on pienikokoinen, joten sienestäjän on usein etsittävä sitä sammaleen seasta. Lakin halkaisija on useimmiten alle viisi senttiä. Sen lakki on kellertävän tai harmahtavan ruskea, keskellä on selvä suppilo. Kellertävä jalka on usein melko pitkä, keltainen, hoikka ja ontto. Alapinnan harvat helttamaiset poimut ovat leveitä, johteisia ja haaroittuvia. Sienen maku ja tuoksu ovat mietoja.[2]
[muokkaa] Samankaltaisia lajeja
Suppilovahveron näköisellä kosteikkovahverolla (Cantharellus lutescens) on lakin alapinta oranssi tai valkoinen ja lähes sileä, kun taas suppilovahveron lakin alapinta on usein harmaa. Myös kosteikkovahvero on ruokasieni. Kultaheltta (Chrysomphalina chrysophylla eli Omphalina chrysophylla) on myös erehdyttävästi suppilovahveron näköinen.[2]
[muokkaa] Kasvuaika ja -paikka
Suppilovahvero on ruokasienistä myöhäisimpiä ja sen parhaat satokuukaudet ovat syys- ja lokakuu, mutta niitä voi löytää vielä marraskuussakin. Jäätyminen ei pilaa itiöemiä, vaan niitä voi kerätä lumen altakin syötäväksi. Suppilovahvero esiintyy yleensä sammaleisissa havumetsissä useina ryppäinä. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, lajin pohjoisimmat esiintymät ovat napapiirillä.[2]
[muokkaa] Käyttö ravintona
Suppilovahvero voidaan säilöä pakastamalla tai kuivaamalla ja se sopii monin tavoin käytettäväksi ruuanvalmistuksessa. Maku on mieto ja lievästi makea, jalkaosa on sitkeä. Sieni on lähes aina toukaton.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 14.8.2008
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 63. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
haaparousku | kalvashaaparousku | haavanpunikkitatti | herkkutatti | isohapero | kangasrousku | kangastatti | karvarousku | kantarelli | kartiohuhtasieni | koivunpunikkitatti | korvasieni | kosteikkovahvero | kuusenleppärousku | lampaankääpä | mustatorvisieni | männynherkkutatti | männynpunikkitatti | männynleppärousku | suppilovahvero | tammenherkkutatti | rusko- ja vaaleaorakas | siitake | tryffelit
