Lampaankääpä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lampaankääpä
Albatrellus-ovinus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Albatrellaceae
Suku: Albatrellus
Laji: ovinus
Kaksiosainen nimi
Albatrellus ovinus
(Schaeff.) Kotl. & Pouzar[1]
Katso myös

 Commons-logo.svg Lampaankääpä Commonsissa

Lampaankääpä (Albatrellus ovinus syn. Scutiger ovinus) on miedon makuinen kauppasieni.

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäkö [muokkaa]

Lampaankäävän lakki on nuorena kermanvalkoinen, mutta vanhemmiten se muttuu kellertäväksi ja vaaleanruskean pilkulliseksi. Lampaankäävän lakki on epäsäännöllisen muotoinen ja paikoitellen painunut. Sen leveys on noin 5–20 cm. Jalka on valkoinen, tukeva ja lyhyt. Pillit ovat valkoiset, matalat, tiheät ja johteiset. Sen tuoksu on hyvin mieto. Paksu malto on valkoista, mutta kuumennuksen jälkeen ja vanhemmiten se muuttuu keltaiseksi.[2]

Samankaltaiset lajit [muokkaa]

Lampaankääpää muistuttavia sieniä ovat typäskääpä (Albatrellus confluens), mäntykankaiden harvinainen laji vuohenkääpä (Albatrellus subrubescens) sekä vaaleaorakas (Hydnum repandum). Typäskäävästä lampaankäävän voi erottaa esimerkiksi keittämällä tai paistamalla sienet. Lampaankäävän malto kellastuu kuumennettaessa, typäskäävällä se värjäytyy vaalean ruskeaksi.[2]

Kasvuaika ja -paikka [muokkaa]

Sieni kasvaa elokuun ja lokakuun välillä. Lampaankääpää kasvaa yleisimmin tuoreissa havu-ja sekametsissä Suomen keski-ja eteläosassa, mutta sitä tavataan aina napapiirillä asti. Lampaankääpää kasvaa myös kuusikkoisissa rinteissä. Laji on satoisa ja kasvaa usein suurina ryhminä. Vanhana sienet muuttuvat usein toukkaisiksi.[2]

Käyttö ravinnoksi [muokkaa]

Ruokasienenä lampaankääpä on parhaimmillaan nuorena. Sille ei tarvitse tehdä esikäsittelyä. Sieni sopii säilöttäväksi kaikin tavoin ja sitä voi käyttää mm. paistettuna tai kuivattuna.[2]

Lähteet [muokkaa]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 16.8.2008
  2. a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 55. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.

Aiheesta muualla [muokkaa]