Koivunpunikkitatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koivunpunikkitatti
Koivunpunikkitatti.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Tatit Boletaceae
Suku: Leccinum
Laji: versipelle
Kaksiosainen nimi
Leccinum versipelle
(Fr. & Hök) Snell[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Koivunpunikkitatti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koivunpunikkitatti Commonsissa

Koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle) on tattien heimoon kuuluva hyvä ruokasieni.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivunpunikkitatin lakki on 5–20 cm leveä. Nuoren sienen lakki on muodoltaan puolipallomainen, mutta myöhemmin se muuttuu laakeaksi ja kuperaksi. Lakin himmeä pintakelmu ei muutu märkänäkään tahmeaksi toisin kuin monilla muilla tateilla ja se ulottuu erityisesti nuoremmissa itiöemissä selvästi lakin reunan yli. Väriltään lakki on oranssi tai punaruskea, tiilenpunainen, mutta vanhemmiten lakin väri haalistuu hieman. Pillit ovat vaaleanharmaita.[2]

Pitkä ja tanakka jalka on pohjaväriltään valkoinen, ja siinä kasvaa tummia nukkatupsuja. Tyvestään se on usein huomattavan paksu, jopa tynnyrimäinen. Malto on valkoista, mutta leikkauspinnoissa väri muuttuu nopeasti harmaan lilaksi ja myöhemmin mustaksi.[2]

Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivunpunikkitatin voi helposti sekoittaa haavanpunikkitattiin (Leccinum aurantiacum) ja männynpunikkitattiin (L. vulpinum), joista sen kuitenkin erottaa muun muassa kasvupaikan avulla. Haavanpunikitatti on nimensä mukaisesti haavan, ja männynpunikkitatti männyn seuralainen. Haavanpunikkitatin jalka on myös kuvioinniltaan erilainen. Männynpunikkitatilla puolestaan pintakelmu on tummempi, eikä sen malto tummu yhtä voimakkaasti.[2]

Taksonomian ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivunpunikkitatti vaikuttaa olevan itsessäänkin eräänlainen lajiryhmä, johon kuuluisivat nimilajin lisäksi pohjanpunikkitatti (L. atrostipitatum), nukkapunikkitatti (L. callitrichum), keltapunikkitatti (L.cerinum) ja kalvaspunikkitatti (L. roseotinctum). Vuonna 2008 ilmestyneen Funga Nordica luvussa Leccinum esittävät tutkijat Knudsen ja Taylor DNA-tutkimuksiin perustuen, että nämä ovat yhden ja saman lajin synonyymeja.lähde tarkemmin? Suomalainen kokenut tattien tutkija Mauri Korhonen pitää näitä morfologisesti sekä mikroskooppisiin että makroskooppisiin tuntomerkkeihin perustuen kyseisten taksonien olevan varsin selkeästi niin eriytyneitä, että niitä olisi pidettävä eri lajeinaan. [3]. Nordic Macromycetes vuodelta 1992, luvun kirjoittajana Olle Persson, tunnistaa näistä koivunpunikkitatin lisäksi kalvaspunikkitatin nimillä Leccinum roseotinctum ja Leccinum percandidum.[4]

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sientä tavataan koivun seuralaisena rehevähköissä koivikoissa ja koivusekametsissä kesästä syksyyn. Suomessa sitä tavataan koko maassa yleisenä.[2]

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punikkitatit on satoisia ja hyviä ruokasieniä. Keittämistä tai liottamista ei suositella, sillä näin käsitelty koivunpunikkitatti muuttuu pehmeäksi. Sienestä valmistettu ruoka muuttuu myös mustaksi, mutta se ei vaikuta makuun.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
  2. a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 74. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. Koivunpunikkitatti: yksi vai viisi lajia?. (ISSN 0357-1335) Sienilehti, , 2011. vsk, nro 2, s. 35-43. Helsinki: Suomen Sieniseura. suomi
  4. ”Leccinum”, Nordic Macromycetes Vol.2, s. 63-66. Nordsvamp Copenhagen, 1992. ISBN 87-983961-0-2. englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]