Vaaleaorakas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaaleaorakas
Hedgehog fungi.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Cantharellales
Heimo: Hydnaceae
Suku: Vahvero–orakkaat Hydnum
Laji: repandum
Kaksiosainen nimi
Hydnum repandum
L.[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Vaaleaorakas Commonsissa

Vaaleaorakas (Hydnum repandum) on kauppasienilaji ja herkullinen, harvalukuinen ruokasieni. Joissakin yhteyksissä orakkaita ei määritellä tarkoin lajeiksi tai muuksi ryhmäksi, vaan niillä tarkoitetaan eräänlaista ryhmää.[2] Esimerkiksi vaalea- ja rusko-orakas (Hydnum rufescens) katsotaan joskus kuuluviksi samaan lajiin.[3] Joidenkin tietojen mukaan rusko-orakkaiksi lasketut sienet taas muodostavat kolme lajia.[4] Ruskea muoto on joka tapauksessa vaaleaa yleisempi.[5]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleanorakkaan lakki on epäsäännöllinen ja kupera. Vaaleankeltainen lakki on pinnaltaan kuiva ja 5–15 senttiä leveä, ns. rusko-orakkaan lakki taas on punertavankeltainen ja 2–9 cm leveä. Sienen lakin värinen jalka on tukeva. Useimmiten toukaton malto on valkoista, haurasta ja hajutonta, sen maku on raakana kirpeä. Kirpeä maku häviää kypsennettäessä.[6][7][8]

Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleaorakas muistuttaa päältäpäin lampaankääpää, mutta lampaankäävällä on lakin alla on pillikerros, orakkailla lakin alla on hauraiden piikkien muodostama kerros.[6][7]

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleaorakas kasvaa muutaman sienen rykelminä, eikä se ole koskaan kovin runsaslukuinen. Se kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja lehtomaisissa metsissä. Sienen parasta kasvualuetta ovat synkät kuusikot koko Suomessa, mutta pohjoisessa vaaleaorakas on harvinainen. Sienen kasvuaika kestää elokuusta lokakuuhun.[6][7][8]

Rusko-orakasmuoto kasvaa puolestaan yleensä tavallista vaaleaaorakasta kosteammissa paikoissa, tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa.[7] Se on vaaleaorakasta hauraampi.

Vaaleaorakas kuuluu säteilyturvakeskuksen mukaan niihin ruokasienilajeihin, jotka keräävät runsaanpuoleisesti cesiumia.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 12.10.2007
  2. Harry Nyström: [www.harrynystrom.net/orakkaat.html Harryn kotisivut-orakkaat] Viitattu 28.10.2013.
  3. Index Fungorum
  4. Lasse Kosonen: [www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/omituisten-orakkaien-kerho Omituisten orakkaiden kerho] 2.9.2013. Suomen Luonto. Viitattu 28.10.2013.
  5. Korhonen, Mauri: Sienestäjän taskukirja, s. 73. 15., tarkistettu painos. Otava, 2003. ISBN 951-1-19015-6.
  6. a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 58. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  7. a b c d Vaaleaorakas 2006. Elintarviketurvallisuusvirasto. Viitattu 31.7.2007.
  8. a b Vaaleaorakas Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Helsingin yliopisto. Viitattu 19.9.2008.
  9. Cesium luonnosta saatavissa elintarvikkeissa Säteilyturvakeskus. Viitattu 19.9.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]