Kangastatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kangastatti
2011-11-12 Suillus variegatus crop.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Suillaceae
Suku: Voitatit Suillus
Laji: variegatus
Kaksiosainen nimi
Suillus variegatus
(Sw.) Kuntze[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Kangastatti Commonsissa

Kangastatti (Suillus variegatus) on hyvä ruoka- ja kauppasieni.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangastatin lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään kellanruskea. Se on myös usein pienten ruskeiden täplien peittämä. Kostealla säällä lakin pinta on tahmea. Sienen malto on vaaleankeltaisia tai ruskeankeltaisia sekä pehmeää. Pillitys puolestaan on väriltään vihertävänkeltainen, vanhemmalla sienellä ruskeaan vivahtava. Sekä malto että pillikerros sinistyvät paineltaessa. Pillien suut ovat pienet toisin kuin nummitatilla (Suillus bovinus).[2]

Kangastatin jalka tanakka ja sileäpintainen. Väriltään se on suunnilleen lakin kaltainen. Halkaistaessa senkin väri muuttuu tyvestä sinertäväksi. Sienen maku on mieto, aavistuksen verran hapahko. Kangastatin tuoksu on hapan.[2]

Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangastatin näköinen sienilaji on erityisesti edellä mainittu nummitatti. Ruskotatti (Boletus badius) ja samettitatti (Boletus subtomentosus) voivat myös joskus muistuttaa erehdyttävästi kangastattia.[2]

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangastatin esiintymisaika ulottuu elokuusta lokakuuhun. Se kasvaa männyn seuralaisena hiekkaperäisellä maalla ja jopa kallioilla. Sitä voi tavata myös kosteissa kangasmetsissä. Se on Suomessa yleinen koko maassa kuivinakin kesinä. Pohjoisen mäntykankailla kangastatti voi hyvinä sienivuosina olla erittäin runsas. Tällöin se on myös porojen tärkeää ravintoa.[2]

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangastatti on hyvä ruokasieni. Sitä voidaan säilöä kuivattuna, kunhan se kuivatetaan riittävän ohuina siivuina. Kangastattia voidaan käyttää ruoaksi yksinään tai muiden sienilajien kanssa.[2]

Kangastatti kerää maasta rautaa niin paljon, että jotkut tutkijat eivät suosittele sitä syötäväksi enempää kuin 600 grammaa viikossa.[3] Lisäksi sillä näyttää olevan taipumus kerätä cesiumia, mikä on huomattava radioaktiivisen säteilyn lähde[4][5][6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]