Kosteikkovahvero
| Kosteikkovahvero | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Cantharellales |
| Heimo: | Hydnaceae |
| Suku: | Mustatorvisienet Craterellus |
| Laji: | lutescens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kosteikkovahvero[2] (Craterellus lutescens, aikaisemmin "kelta-torvisieni"[3] tai keltainen torvisieni[4]) muistuttaa erittäin paljon suppilovahveroa. Se on muuten aivan samanlainen kuin suppilovahvero, mutta pieniä värieroja voi olla. Se on myös huomattavasti suppilovahveroa harvinaisempi. Kuten jo nimestä voi päätellä, kosteikkovahvero kasvaa kosteissa paikoissa. Sillä on kellertävä jalka ja ruskea tai harmaa lakki. Kosteikkovahvero on erinomainen ruokasieni, jolla on vahva sienen tuoksu. Kosteikkovahveroita, kuten lähes mitä tahansa muitakin sieniä, voi kuivata. Kuivattu sieni säilyttää ominaismakunsa, vaikka se käytettäisiin vasta myöhemmin.[5][6]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kosteikkovahverot ovat lähes heltattomia, ohutmaltoisia ja torvimaisia tai suppilomaisia. Lakki on 4–7 cm leveä, keskeltä kuopalla ja reunoilta uurteisia, ryppyisiä tai aaltomaisia. Vanhemmiten lakista tulee syvänapainen tai suppilomainen, ja lopulta se aukenee onttoon jalkaan. Lakin väri vaihtelee noenmustasta harmaaseen ja ruskeaan. Lakin alapinta on nuorena valkoinen ja vanhemmiten oranssi, keltainen ja vähäsuoninen. Jalka liittyy saumattomasti lakkiin ja on vanhemmiten ontto. Sienen pituus on noin 7–10 cm ja se on noin 0,5–1 cm paksu, tyveen suippeneva, pyöreähkö tai litteä ja sileä. Jalan väri on oranssinkeltainen tai keltainen. Malto kellanvalkoista, tiivistä ja ohutta. Tuoksu on voimakas. Maku on mieto ja hyvä.[5][6] Itiöpölyn väri on vaaleankeltainen.[7]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kosteikkovahvero on runsaampi eteläisemmässä Suomessa. Pohjoisimmat löydöt Suomessa on tehty Inarista.[7]
Kasvupaikka ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kosteikkovahvero kasvaa nimensä mukaisesti kosteikoissa, lehtokorvissa, lehtokuusikoissa ja rehevissä sammaleisissa kuusimetsissä. Se on kalkinsuosija ja kuusen juurisieni. Kosteikkovahvero kasvaa elo-syyskuussa.[5][6][7]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kosteikkovahveroa voidaan käyttää monilla tavoilla kastikkeisiin ja keittoihin. Se ei tarvitse ryöppäystä, ja se sopii hyvin kuivattavaksi.[5]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
_692587.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 222. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
- Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 50. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Craterellus lutescens (Fr.) Fr. GBIF. Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Kosteikkovahvero – Craterellus lutescens Laji.fi. Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 180. 2. painos. WSOY, 1971.
- ↑ Savela, Markku: Cantharellus aurora (Batsch) Kuyper - Kosteikkovahvero ftp.funet.fi. Viitattu 16.9.2021.
- ↑ a b c d Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 50. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.
- ↑ a b c Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 222. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
- ↑ a b c Luontoportti: Kosteikkovahvero Cantharellus lutescens luontoportti.com. Viitattu 20.11.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- haaparousku
- kalvashaaparousku
- haavanpunikkitatti
- herkkutatti
- isohapero
- kangasrousku
- kangastatti
- karvarousku
- kantarelli
- kartiohuhtasieni
- koivunpunikkitatti
- korvasieni
- kosteikkovahvero
- kuusenleppärousku
- lampaankääpä
- mustatorvisieni
- männynherkkutatti
- männynpunikkitatti
- männynleppärousku
- suppilovahvero
- tammenherkkutatti
- rusko- ja vaaleaorakas
- siitake
- tryffelit
| ||||||||||