Isovoirousku
Sivulta puuttuu | Isovoirousku | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Lactarius scrobiculatus (Scop.) Fr. [1] |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Isovoirousku Wikispeciesissä |
Isovoirousku (Lactarius scrobiculatus) on rouskuihin kuuluva syötävä sieni.[2]
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Isovoirouskun vanhemmiten jopa 20 senttiä leveä lakki on aluksi kupera, myöhemmin matalasti suppilomainen. Lakin pohjaväri on keltainen ja siinä erottuu myös usein tummempia renkaita. Lakin nukkaiset reunat kiertyvät vanhemmiten alaspäin. Kuivana lakin pinta voi olla kiiltävä, mutta kostuessaan se muuttuu limaiseksi ja tahmeaksi. Sienen jalka ja heltat ovat väriltään kellertävät. Lyhyen ja tukevan jalan pinnalla on kuoppamaisia laikkuja. Malto on raakana polttavan kirpeää. Maitiaisneste on aluksi väriltään valkoista, mutta joutuessaan ilman kanssa tekemisiin se muuttuu rikinkeltaiseksi.[2]
Samankaltaiset lajit [muokkaa]
Isovoirouskun kaltaisia voirouskuja ovat myös korpivoirousku (L. tuomikoskii), vihervoirousku (L. olivinus) ja villavoirousku (L. leonis), jotka kelpaavat myös samoin syötäväksi.[2]
Kasvuaika ja -paikka [muokkaa]
Suomessa koivurouskua tavataan harvinaisena elokuusta lokakuuhun, Etelä-Suomesta Lappiin. Se kasvaa kosteissa kuusimetsissä ja puronvarsinotkoissa kalkkialustalla.[2]
Käyttö ravinnoksi [muokkaa]
Isovoirousku on ryöpättävä ennen käyttöä. Se voidaan käyttää esimerkiksi paistettuna tai suolasienenä.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
- ↑ a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 95. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
