Lehmäntatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehmäntatti
Lehmäntatti kasvamassa Heinäsaaren rannalla Saimaalla
Lehmäntatti kasvamassa Heinäsaaren rannalla Saimaalla
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Tatit Boletaceae
Suku: Leccinum
Laji: scabrum
Kaksiosainen nimi
Leccinum scabrum
(Bull.) Gray[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Lehmäntatti Commonsissa

Lehmäntatti (Leccinum scabrum) on tattien heimoon kuuluva syötäväksi kelpaava ruokasieni.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri-ikäisiä lehmäntatteja

Lehmäntatin kookas ja kupera lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään ruskeansävyinen. Lakin pintakelmu ei ole tahmea märkänäkään. Sienen valkea malto on pehmeää ja hajutonta. Pillit ovat nuorena harmaan valkeat, mutta sienen vanhetessa siihen ilmestyy ensin ruskeita täpliä, kunnes pillistö muuttuu kokonaan likaisen ruskeaksi. Sienen pitkä ja hoikka jalka on vaaleanharmaa ja siinä on tummia pisteitä. Vanhoilla yksilöillä lakki on toukkainen ja pehmeä.[2]

Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkolehmäntatti (Leccinum niveum) muistuttaa lehmäntattia, mutta sen väri on kokonaan valkoinen. Lajia tavataan soistuneissa metsissä.[2]

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehmäntatin itiöemiä tavataan kesä-lokakuussa kaikenlaisissa metsissä koivujen seuralaisena. Laji on yleinen koko Suomessa.[2]

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienen maku on mieto ja etenkin nuoret, vielä kiinteät, yksilöt kelpaavat ruokasieneksi. Pehmeä ja vetinen malto kuitenkin estää sienen säilönnän ja kuivaaminen tai pakastaminen sitkentää sienen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
  2. a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 75. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.