Lakritsirousku
Sivulta puuttuu | Lakritsirousku | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Lactarius helvus (Fr.) Fr.[1] |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Lakritsirousku Wikispeciesissä |
Lakritsirousku (Lactarius helvus) on havu- ja sekametsissä kasvava, lievästi myrkyllinen rouskulaji.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Lakritsirouskun lakki on väriltään keltaruskea tai harmahtavan vaaleanruskea ja halkaisijaltaan noin 5–15 cm. Lakki on aluksi kupera ja reunoiltaan sisäänpäin kääntynyt, vanhemmiten lakki muuttuu laakeaksi ja halkeilee kuivuessaan. Toisinaan lakissa on nipukka, joka vajoaa sienen kasvaessa. Pinta on samettimainen, kiilloton ja hieman karhea, eikä märkänäkään limainen. Heltat ovat rouskuille tyypillisen vaaleat. Sienen rikkoutuessa niistä tihkuu kirkasta nestettä, tosin kuivista tai vanhoista sienistä nestettä ei tule välttämättä ollenkaan. Lakritsirouskun jalka on tasapaksu, ja se on usein vaaleampi kuin lakki. Erityisesti kuivana ja kuivuessaan sieni tuoksuu lakritsille.[2]
Samankaltaiset lajit [muokkaa]
Lakritsirouskun voi sekoittaa kangasrouskuun (Lactarius rufus) jonka maitiaisneste on valkoista, kun taas lakritsirouskulla se on kirkasta. Myös lakritsirouskun lakki on vaaleampi kuin kangasrouskulla.[3]
Kasvuaika ja -paikka [muokkaa]
Lakritsirouskuja voi löytää heinäkuusta lokakuuhun, vaikkakin se on yleisimmillään elo-syyskuussa. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja sitä esiintyy paikoin myös Pohjois-Suomessa.lähde? Lakritsirousku esiintyy usein isoina ryhminä, toisinaan samoilla paikoilla kangasrouskun kanssa; karuilla kalliomänniköillä ja niiden soistumilla, lampien rahkamättäillä ja suo-ojien reunoilla.[2]
Käyttö ravinnoksi [muokkaa]
Lakritsirousku on lievästi myrkyllinen. Sitä kerätään tosin usein kangasrouskuna, eikä sen tiedetä aiheuttaneen myrkytystapauksia.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 21.8.2008
- ↑ a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 110. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
- ↑ Kangasrousku Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Viitattu 16.10.2009.
