Limanuljaska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Limanuljaska
Limanuljaskat.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Nuljaskat Gomphidiaceae
Suku: Limanuljaskat Gomphidius
Laji: glutinosus
Kaksiosainen nimi
Gomphidius glutinosus
(Schaeff.) Fr.[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Limanuljaska Commonsissa

Limanuljaska (Gomphidius glutinosus) on hyvä ruokasieni.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limanuljaskan lakin alapuolella on heltat. Tästä huolimatta se ei tieteellisessä luokituksessa ole helttasieni vaan läheisempää sukua tateille. Limanuljaskan lakki on väriltään vaaleanharmaa, joskus väri vivahtaa violettiin tai ruskeaan. Varsi on valkoinen, mutta tyvestä selkeän keltaisen värinen. Selvin tunnusmerkki on lakkia ja osin vartta peittävä limakerros. Lima vähenee sienen koon kasvaessa. Nuoret limanuljaskat ovat miltei kokonaan liman peitossa.[2]

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limanuljaska voi esiintyä kesäkuun lopulla mutta tavallisesti heinäkuun lopulla, viimeisiä voi nähdä lokakuulla. Parhaat kuukaudet silti ovat elo-syyskuu. Sieniä esiintyy joinakin vuosina enemmän kuin toisina. Limanuljaskaa esiintyy usein kuusimetsissä. Sienet kasvavat yleensä yksittäin, mutta yhden limanuljaskan lähiympäristöstä saattaa helposti löytyä lisää limanuljaskoita.

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Limanuljaska on hyvä ruokasieni mutta sitä on usein limaisuutensa vuoksi vaikea käsitellä. Limanuljaskan limakerros poistetaan nylkemällä. Nylkeminen on helppo toteuttaa veitsen avulla, ja lima kannattaa poistaa jo metsässä. Poimimisen jälkeen sienet alkavat värjääntyä laikuittain, joten ne on hyvä pitää erillään muista sienistä sillä väri tarttuu tahraavaisesti. Ruoanvalmistuksessa ne tummenevat. Nuoret limanuljaskat ovat vain harvoin madonsyömiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 13.8.2008
  2. Mauri Korhonen: Uusi sienikirja, s. 126. Otava, 1995. ISBN 951-1-09106-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]