Suippumyrkkyseitikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suippumyrkkyseitikki
Cortinarius rubellus 01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Cortinariaceae
Suku: Seitikit Cortinarius
Laji: rubellus
Kaksiosainen nimi
Cortinarius rubellus
Cooke[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Suippumyrkkyseitikki Commonsissa

Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on tappavan myrkyllinen sieni, joka sisältää maksaa ja munuaisia vaurioittavaa orellaniini-solumyrkkyä (C10H8N2O6, CAS-numero 37338-80-0), joka ei hajoa kuumennettaessa. Suippumyrkkyseitikin orellaniinipitoisuus on itiöissä 0,09 %, lakissa 0,78 %, jalassa 0,42 % ja sienirihmastossa 0,03 %. Kokeellisen ja kliinisen myrkytyskuvan perusteella on päätelty, että sienessä olisi myös kortinariini A ja B -nimisiä rengasrakenteisia peptidejä, jotka myös vahingoittavat munuaisia. Kortinariineja on varmistettu esiintyvän muissa seitikkisuvun sienissä.[2].

Sienen ruskean sävyinen lakki kasvaa 3–13 cm leveäksi ja lakin keskelle muodostuu joskus kohouma, josta sieni on saanut nimensä. Suippumyrkkyseitikin jalka ja heltat ovat lakin väriset. Sieni kasvaa enimmäkseen kangasmetsissä Etelä-Suomessa, mutta sitä on löydetty myös Lapista.

Suippumyrkkyseitikin maku on mieto ja sienen sisältämä myrkky vaikuttaa usein vasta vuorokausien jälkeen sienen syömisestä. Myrkky vaikuttaa lähinnä munuaisiin tuhoten ihmisen munuaiskudosta ja on vaarallista pieninäkin määrinä. Suomessa tunnetaan ainakin yksi suippumyrkkyseitikin aiheuttama kuolemantapaus. Noin kolmasosalle myrkytyksen saaneista potilaista jää pysyvä vaikea munuaisvaurio, mutta suotuisissa tapauksissa munuaisten toiminta voi palautua kokonaan tai osittain, ja virtsaneritys alkaa uudelleen[2].

Keskieurooppalainen lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus) on suippumyrkkyseitikin tapaan tappavan myrkyllinen, mutta sitä ei ole löytynyt Suomesta. Aiemmin myös kangasmyrkkyseitikkiä, jota nykyisin nimitetään myös keltavyöseitikiksi (Cortinarius gentilis), pidettiin yhtä vaarallisena, mutta nykyisin sen myrkkyjä pidetään huomattavasti lievempinä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
  2. a b Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ISBN 952-11-1997-7 (PDF), ISSN 1238-7312