Mustavahakas
Sivulta puuttuu | Mustavahakas | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Hygrophorus camarophyllus (Alb. & Schwein.) Dumée, Grandjean & Maire[1] |
Mustavahakas (Hygrophorus camarophyllus) on kangasmetsissä yleisenä esiintyvä sienilaji. Sen on tyypillinen myöhäissyksyn sienilaji, eli sen itiöemiä ei juuri tavata vielä loppukesällä. Mustavahakas on kauppasieni, vaikka sitä ostetaan ja tunnetaankin vähänlaisesti.
Itiöemän tuntomerkit: vahakasmaiseen tapaan heltat ovat paksut, lähes yhden millimetrin luokkaa. Välihelttoja on, yleensä kerrotusti reunasta lukien eli neljää reunahelttaa kohti on yksi jalkaan ulottuva heltta. Heltat ovat johteiset, ja heltasto irtoaa helposti sienestä. Jalka on pehmeä, jopa hatara, vaikka sieni itsessään pysyy kosteana. Jalka on valkoinen, joskin pinnaltaan ruskeankellertävä. Lakin pintakelmu on mustanharmaan ja mustanruskean väliltä.
Hyönteisten toukat pilaavat sienen kaupallisen ja ruoaksikäytön usein nopeasti, mutta toisinaan rihmastopaikalta voi saada hyvinkin runsaan sienisaaliin.
Maultaan mustavahakas on mieto, usein herkulliseksi koettu sienilaji, jonka käytölle ei ole tiettävästi rajoituksia ehdotonta sieniallergiaa lukuun ottamatta. Joissain kirjoissa mustavahakas on korotettu neljän tähden sieneksi muutaman muun sienen joukossa. Toisaalta mustavahakas kuuluu niihin sieniin, jotka keräävät runsaanpuoleisesti radioaktiivista cesiumia[2].
Mustavahakkaan näköislajeja ovat pienehkö, vaaleanharmaa nuijamalikka (Clitocybe clavipes), koivulahorusokas ja lahopuulla kasvava isojuurekas (Megacollybia platyphalla).
