Pyramidologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kheopsin pyramidi

Pyramidologialla tarkoitetaan erilaisia Egyptin pyramideja koskevia näennäistieteellisiä spekulaatioita.[1] Tavallisimmin pyramidologiset teoriat koskevat nimenomaan Gizan pyramideja, etenkin niistä suurinta eli Kheopsin pyramidia.[1][2] Jotkut pyramidologit ovat esittäneet mielikuvituksellisia käsityksiä myös esikolumbiaanisen Amerikan kuten Teotihuacanin ja Inkavaltakunnan jättiläisrakennelmista sekä Kaakkois-Aasian temppeleistä.

Tiedeyhteisö pitää pyramidologiaa näennäis­tieteenä ja pyramido­logisia hypoteeseja sensaation­hakuisina ja virheellisinä, usein myös kokonaan empiiriseen analyysiin ja tieteelliseen menetelmään perustumattomina.

Jotkut pyramidologit ovat väittäneet, että Kheopsin pyramidiin on koodattu suuri joukko myöhemmin toteutuneita ennustuksia. Sen rakentajien on väitetty ennustaneen muun muassa israelilaisten lähdön Egyptistä Mooseksen johdolla[3], Jeesuksen ristiin­naulitsemisen,[3] ensimmäisen maailman­sodan[4][5] ja nykyisen Israelin valtion perustamisen vuonna 1948 sekä myös vielä toteutumattomia tapahtumia kuten Harmageddonin taistelun. Nämä ennustukset on väitetty koodatun pyramidin mittasuhteisiin siten, että yksi pyramidituumaksi väitetty yksikkö, joka on hieman pidempi kuin nykyinen brittiläinen tuuma, vastaisi aina yhtä vuotta.

Pyramidologia oli huipussaan 1980-luvun alussa. Se herätti uudestaan laajempaa huomiota vuosina 1992-1993, kun Rudolf Gantenbrink lähetti pieni­kokoisen Upuaut-nimisen kauko-ohjatun robotin yhteen Kheopsin pyramidin Kuningattaren kammion käytävistä. Upuaut löysi käytävän, joka oli suljettu hajoavilla kupari­koukuilla ulkopuolelta paikoillaan kiinnitetyllä kivellä. Vuonna 1994 Robert Bauval julkaisi teoksen The Orion Mystery, jossa hän yritti todistaa, että Gizan pyramidit esittävät Orionin vyön tähtiä, jonka kaltaisen kuvion ne hänen mukaansa tarkoituksella muodostavat.[6][7] Tätä hänen teoriaansa nimitetään Orion-korrelaatio­teoriaksi. Sekä Gantenbrink että Bauval saivat monet kiinnostumaan pyramido­logiasta.

Pyramidologian tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat pyramidologiset teoriat sisältävät ainakin yhden seuraavista käsityksistä:

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metrologinen pyramidologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metrologinen pyramidologia sai alkunsa 1600-luvulla. Lontoon Gresham Collegen geometrian professori John Greaves mittasi Gizan suuren pyramidin ensimmäisenä tarkasti käyttäen aikansa parhaita matemaattisia välineitä. Hän julkaisi tuloksensa vuonna 1646 ilmestyneessä teoksessa Pyramidographia, jossa hän esitti, että pyramidin rakentajat olivat käyttäneet mittayksikkönä geometrista kyynärää. Greaven mittaukset olivat sinänsä objektiivisia, mutta hän itsekin päätteli, että muinaisilla egyptiläisillä oli sellaista geometrista tietoa, joka koko sivistyneeltä maailmalta oli myöhemmin pitkään täysin unohduksissa.[2] Myöhemmin spekulatiivisten spekulatiivisten teorioiden esittäjät käyttivät myöhemmin Greaven mittaustuloksia omien vielä hurjempien väitteidensä tukemiseen. Niinpä Kircher esitti, että pyramidin mittasuhteilla olisi salaperäisiä ja kätkettyjä merkityksiä, kun taas Th. Shaw väitti, että pyramidi oli Osiriksen temppeli. Isaac Newton keksi "pyhän koodin" käsitteen, jolla hän tarkoitti toista olettamistaan välineistä, joiden avulla pyramidit oli rakennettu.[8]

Metrologisen pyramidologian ehkä tunnetuin väite on, että Kheopsin pyramidin ympärysmitan ja kaksinkertaisen korkeuden suhde on suurella tarkkuudella sama kuin ympyrän kehän ja halkaisijan suhde eli pii.[9][2] Tätä on kuitenkin mahdoton tarkistaa, sillä pyramidin huippu on luhistunut eikä tiedetä, kuinka korkea se on alun perin ollut.[10]

Myös pyramidin sijaintia on pidetty merkillisenä. Sen on väitetty sijaitsevan meridiaanilla, joka on suuremmalta osin maissa kuin mikään muu meridiaani.[11]

John Taylor[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1859 englantilainen John Taylor julkaisi teoksen The great pyramid: why was it built: & who built it ("Suuri pyramidi: miksi se rakennettiin ja kuka sen rakensi?"). Siinä hän esitti, että pyramidin mittasuhteet mahdollisesti liittyisivät kultaiseen leikkaukseen. Hän esitti myös, että pyramidin rakentajat olivat käyttäneet pituusyksikkönä pyramidituumaa, joka oli 1/25 jo Newtonin olettamasta "pyhästä kyynärästä". Taylor väitti myös ensimmäisenä, että pyramidin rakentajat toimivat jumalallisen innoituksen varassa, että siihen sisältyy jumalallinen ilmoitus ja että se ei ollut egyptiläisten vaan heprealaisten rakentama. Käsityksensä tueksi hän esitti muutamia Raamatun kohtia kuten Jesajan kirjan jakeita 19:19-20 sekä Jobin kirjan jakeita 38:5-7.[12][13] Tästä syystä Tayloria pidetään usein pyramidologian perustajana. Taylor ei koskaan käynyt pyramideilla, mutta mitä tarkemmin hän tutki niiden rakennetta kirjoista, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, että niiden suunnittelija ei ollut egyptiläinen vaan joku suoraan Jumalalta ohjeita saanut israelilainen, kenties itse Nooa.[1]

Kristillinen pyramidologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piazzi Smyth ja angloisraelismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylorin teorioiden vaikutuksesta Charles Piazzi Smyth, Skotlannin Astronomer Royal, ryhtyi tekemään pyramidista numerologisia laskelmia ja julkaisi ne vuonna 1864 kirjassaan Our Inheritance in the Great Pyramid ("Perintömme suuressa pyramidissa"[14], jota vuonna 1867 seurasi Life, and Work in the Great Pyramid (Elämä ja työ suuressa pyramidissa").[15] Näissä teoksissan hän yhdisti pyramidologian angloisraelismiin eli käsitykseen, jonka mukaan englantilaiset ja mahdollisesti muutkin Länsi- ja Pohjois-Euroopan kansat olisivat Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisiä. Smyth väitti myös ensimmäisenä, että brittiläinen yksikköjärjestelmä oli kehittynyt suoraan pyramidin rakentajien käyttämistä, minkä vuoksi brittiläinen tuuma eroaa vain hieman hänen olettamastaan pyramidituumasta.[16]

Smyth väitti Gizan suuren pyramidin mittausten osoittaneen, että sen rakentajillaan oli ollut käytössä mittayksikkö, pyramidituuma, joka oli yhtä suuri kuin 1,001 brittiläistä tuumaa[17] (2,54254 cm), ja että pyramidin arkkitehdit selvästikin olivat käyttäneet sitä mittastandardina. Siitä hän johti muitakin mitta­yksiköitä, joita hän väitti sen rakentajien käyttäneen: suurempana yksikkönä olisi ollut pyhä kyynärä (cubit), joka oli 25 pyramidi­tuumaa ja samalla varsin tarkoin 1/10 000 000 maapallon pyörimis­akselin pituudesta[18] (63,5635 cm).

Smyth väitti, että pyramidituuma oli Jumalan antama mittayksikkö, joka oli pysynyt käytössä vuosisatoja Seemin, Nooan pojan ajoista saakka, ja että pyramidin arkkitehtien oli täytynyt toimia Jumalan ohjauksessa.[19] Tämän tueksi Smyth sanoi, että mitatessaan pyramidia hän oli todennut sen ympärysmitan kyynäröinä olevan yhtä suuri kuin tuhat kertaa vuoden päivien lukumäärä[19][10], ja lisäksi hän väitti Petrien aikaisemmin tekemien mittausten perusteella, että pyramidin alkuperäinen korkeus oli kutakuinkin tarkkaan yksi miljardisosa Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä.[20][10].

Smyth väitti myös, että pyramidiin oli koodattu suuri joukko profetioita , joita voitaisiin tulkita mittaamalla se yksityis­kohtaisesti. Hänen mukaansa maailmanhistorian tärkeimmät tapahtumat olivat luettavissa pyramidin käytävistä siten, että yksi pyramidi­tuuma vastasi aina tuhatta vuotta.[21] Pyramidin mitta­suhteiden perusteella hän muun muassa ennusti, että Kristuksen toinen tuleminen tapahtuisi joko vuonna 1881, 1911 tai 1936 ja että tuomiopäivä olisi vuonna 1953.[10]

Taylorin teorioihin perustuen Smyth arveli, että hyksot olisivat olleet heprealaisia ja että sen lisäksi, että hyksot tunnetusti hallitsivat Egyptiä keskimmäisen ja uuden valta­kunnan välisenä aikana, heitä olisi ollut Egyptissä paljon aikaisemminkin, 4. dynastian aikana,[22] eli jo ennen Abrahamin aikaa[23] Smythin mukaan suuri pyramidi olisi tuolloin rakennettu Raamatussakin mainitun[24] Melkisedekin johdolla.[25] Kun kuitenkin muinaisten egyptiläisten uskonto, sellaisena miksi se myöhemmin muotoutui, oli Smythin mukaan epäjumalanpalvonnan äärimmäinen muoto ja näin ollen Israelin mono­teististen uskonnon äärimmäinen vastakohta, tämä seikka hänen mukaansa selitti sen, miksi egyptiläiset myöhemmin vihasivat Kheopsia, Suuren pyramidin rakennuttajaa, niin katkerasti kuin Herodotoksen Historiateoksestakin käy ilmi.[26]

Tällaisia teorioita Smyth esitti ainoastaan Kheopsin pyramidista. Kaikki muut Egyptin pyramidit olivat hänen mukaansa vain siitä myöhemmin tehtyjä pakanallisia jäljitelmiä, joiden rakentajat eivät olleet ymmärtäneet suuren pyramidin merkitystä.[27]


Smythin teorioita laajensivat 1900-luvun alussa angloisraelismin kannattajat kuten eversti Garnier[28], jonka mukaan pyramidin huoneet sisälsivät brittiläisten, kelttiläisten ja anglosaksisten kansojen tulevaisuutta koskevia ennustuksia. Saman ajatuksen oli kuitenkin jo aikaisemmin esittänyt Smythin kanssa kirjeenvaihtoa käyttänyt Robert Menzies.[29] Skotlantilainen insinööri David Davidson ja H. Aldersmith kirjoittivat vuonna 1924 teoksen The Great Pyramid, its Divine Message ("Suuri pydamidi, sen jumalallinen sanoma"). Siinä ja myöhemmissä teoksissaan he esittävät, että Britannian kronologia, tulevat tapahtumat mukaan luettuina, oli luettavissa pyramidin sisätiloista. Myös Basil Stewart kirjoitti aiheesta kolme kirjaa: Witness of the Great Pyramid ("Suuren pyramidin todistus", 1927), The Great Pyramid, Its Construction, Symbolism and Chronology ("Suuri pyramidi, sen rakentaminen, symboliikka ja kronologia", 1931) and History and Significance of the Great Pyramid... ("Suuren pyramidin historia ja merkitys", 1935). Vuosina 1957–1972 angloisraelismin kannattaja Adam Rutherford julkaisi aiheesta neliosaisen teoksen Pyramidology.[30] Myös E. Raymond Capt on kirjoittanut aiheesta kaksi teosta: Great Pyramid Decoded (1971) ja Study in Pyramidology (1986).

Joseph A. Seiss[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyramidologiaa kannatti myös luterilainen pappi Joseph Seiss. Vuonna 1877 hän kirjoitti teoksen A Miracle in Stone: or, The Great Pyramid of Egypt ("Ihme kivessä, eli Egyptin suuri pyramidi"). Hänen teoksensa tuli suosituksi aikakauden evankelisten kristittyjen keskuudessa.[31]

Charles Taze Russell[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1891 pyramidologia sai osakseen maailmanlaajuista huomiota, kun Raamatuntutkijain seuran perustaja Charles Taze Russell omaksui osan Taylorin ja Smythin teorioista.[32] Russell kuitenkin hylkäsi angloisraelismin artikkelissaan The Anglo-Israelitish Question.[33] Sen sijaan hän hyväksyi Joseph Seissin käsityksen, että Gizan suuri pyramidi oli "Raamattu kivessä". Hänen mukaansa sillä oli erityinen osansa Jumalan suunnitelmissa viimeisiksi päiviksi. Tätä käsitystään hän perusteli tulkinnallaan Jesajan kirjan jakeista 19:19-20, joissa sanotaan: "Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä Egyptin maata ja sen rajalla Herran patsas. Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa, sillä he huutavat Herraa sortajain tähden, ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät."[34][35] Arkeologit John ja Morton Edgar, jotka olivat veljeksiä ja Russellin kannattajia, kirjoittivat laajoja tutkielmia suuren pyramidin historiasta, luonteesta ja profeetallisesta merkityksestä. Ne perustuivat osittain arkeologian perusteella tunnettuu historiaan, mutta myös heidän tulkintaansa profeetallisesta ja raamatullisesta kronologiasta. Heidät tunnetaan parhaiten kaksiosaisesta teoksestaan Great Pyramid Passages and Chambers, jonka osat ilmestyivät vuosina 1910 ja 1913.[36][37]

Eräät Raamatuntutkijoiden ryhmät kannattavat edelleen pyramidologiaa ja tukevat sitä Raamatulla, mutta Raamatuntutkijoiden suurin ryhmä, Vartiotorni-seura, joka vuonna 1931 otti nimen Jehovan todistajat, hylkäsi pyramidologian kokonaan jo vuonna 1928. Liikkeen silloinen johtaja Joseph T. Rutherford jopa väitti, että paholainen oli rakentanut Gizan suuren pyramidin.[38][39]

Pyramidivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin pyramideihin liittyy myös uskomus, että olisi olemassa geometrisen pyramidin muotoisiin rakennelmiin liittyvä tuntematon energian muoto.[40] On väitetty, että pyramidivoimaa voidaan käyttää muun muassa ruokien säilyttämiseen, partaveitsen teroittamiseen ja ihmisen pitämiseen kauemmin nuorena.[2]

Käsityksen pyramidivoimasta tekivät 1970-luvulla tunnetuksi varsinkin New Age -kirjailijat kuten Patrick Flanagan[41], Max Toth ja Greg Nielsen[42] ja Warren Smith[43] Heidän mukaansa voima ei esiintynyt ainoastaan Egyptin pyramideissa vaan kaikissa pyramidin muotoisissa rakennelmissa, olivatpa ne minkä kokoisia tahansa. Toth ja Nielson väittivät kokeidensa osoittaneet, että pyramidin muotoisessa säiliössä pidetyt siemenet itivät aikaisemmin ja niistä kasvoi kookkaampia kasveja.[44] Teorian kannattajat alkoivat nukkua teltoissa, jotka mittasuhteiltaan vastasivat Gizan pyramideja.[2]

Pseudoarchaeology[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset egyptologit ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että pyramidit rakennettiin faaraoiden haudoiksi. Aikojen kuluessa niiden alkuperäisestä tarkoituksesta on kuitenkin esitetty muitakin käsityksiä. Niinpä antiikin aikana uskottiin, että muuan muinainen kuningas tai joidenkuiden mukaan Hermes-jumala oli rakentanut pyramidit kätketäkseen salaista tietoa tai tiedon säilyttämiseksi tulvan aikana.[45] Keskiajalla Euroopassa taas uskottiin yleisesti, että pyramidit olivat viljavarastoja, joita Raamatun Joosef rakennutti ennustamiensa seitsemän "lihavan vuoden" aikana tulossa olleiden nälkä­vuosien varalle.[45][46] Vuonna 1971 Peter Tompkins väitti Kheopsin pyramidin olevan laboratorion ja tähtitieteellisen observatorion yhdistelmä.[47][48]

Ignatius Donnelly ja myöhemmät hyperdiffusionismin kannattajat ovat väittäneet, että kaikilla pyramidi­maisilla rakennelmilla, joita Egyptin lisäksi on myös muun muassa Meksikossa, on yhteinen alkuperä. Donnellyn mukaan pyramidit ovat Atlantiksen asukkaiden jälkeläisten rakentamia.[49] Saman käsityksen omaksui 1920-luvulla Manly Palmer Hall, jonka teoriat vaikuttivat myös Edgar Caycen myöhemmin esittämiin ennustuksiin.[40]

Sitä vastoin Grafton Elliot Smithin mukaan kaikki eri puolilla maailmaa olevat vanhat pyramidit ovat egyptiläisten rakentamia. Hänen mukaansa pieni joukko egyptiläisiä siirtolaisia muutti meritse eri puolille maailmaa ja rakensi Egyptin pyramidien jäljitelmiä.[50]

Muinaiset astronautit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Muinaiset astronautit

Muun muassa Erich von Däniken, Robert Charroux, W. Raymond Drake ja Zecharia Sitchin ovat esittäneet teorioita, että vierailta taivaan­kappaleilta saapuneet astronautit ovat käyneet Maassa jo tuhansia vuosia sitten. He ovat myös esittäneet, että nämä muukalaiset rakensivat Gizan pyramidit tai että ne ainakin rakennettiin heidän kehittyneen teknologiansa avulla.[51] Esimerkiksi Erich von Dänikenin mukaan suureen pyramidiin sisältyy kehittyneitä lukusuhteita, jotka eivät voineet olla tuttuja muinaisille egyptiläisille ja näin ollen ne voivat perustua vain vieraalta taivaan­kappaleelta saapuneiden tietämykseen. Smythin tavoin hänkin on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, että Kheopsin pyramidin korkeus, noin 146 metriä, on suunnilleen miljardisosa Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä.[52]

Orion-korrelaatioteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orion-korrelaatioteorian keskeisimmän väitteen havainnollistus: Gizan pyramidi­alueen kartta sijoitettuna Orionin vyön tähtiä esittävän valokuvan päälle.

Robert Bauval ja Graham Hancock esittivät vuonna 1995, että Gizan kolmen pyramidit suunniteltiin ja niiden perustukset rakennettiin jo noin vuonna 10 500 eKr, vaikka itse pyramidit rakennettiin­kin valmiiksi vasta noin vuonna 2500 eKr. He ovat myös väittäneet, että pyramidit on sijoitettu toisiinsa nähden sillä tavoin, että ne muodostavat ikään kuin kartan Orionin vyön kolmesta tähdestä.[53] Väitteidensä perusteella he ovat myös esittäneet oman arvionsa Gizan sfinksiin iästä.[54]

Kehittynyt teknologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pseudo­arkeologiseen teoriaan muinaisista astronauteista samoin kuin Orion-korrelaatio­teoriaankin liittyy käsitys, että suuri pyramidi rakennettiin kehittyneen, mutta myöhemmin kadonneen teknologian avulla. Vastaavia käsityksiä liittyy myös teorioihin, joiden mukaan pyramidin ovat rakentaneet Atlantiksen tai Lemurian asukkaat tai jokin muu myöhemmin kadonnut ihmisrotu.[55][56][57] Tällaisia väitteitä ovat esittäneet esimerkiksi Christopher Dunn ja David Hatcher Childress. Myös Graham Hancock väitti kirjassaan Fingerprints of the Gods, että Gizan kolmen pyramidin perustukset oli asettanut muinainen sivilisaatio, jolla oli kehittynyt teknologia.

Alan F. Alford[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Alan F. Alford tulkitsee suuren pyramidin kokonaisuudessaan muinaisen Egyptin uskonnon mukaisesti. Alford ottaa lähtö­kohdakseen säännön, että faarao oli haudattava maahan, toisin sanoen maanpinnan tasolle tai alemmaksi, ja tästä hän päätteli, että Kheops on haudattu nerokkaasti kätkettyyn luolaan, jonka sisäänkäynti on nykyisin täysin suljettu.[58] Hän on pyytänyt Egyptin viran­omaisilta lupaa tutkia tutkan avulla sitä osaa pyramidista, jossa hän olettaa luolan sisään­käynnin sijaitsevan.[59]

Egyptiläiseen luomisoppiin liittyvään kulttiin perustuu myös Alfordin ajatus, että Kuninkaan kammiossa oleva sarkofagi, jota yleensä pidetään Kheopsin viimeisenä leposijana, olisikin ollut rautameteoriittien säilytys­paikka.[60] Hän viittaa siihen, että pyramidi­tekstien tämä rauta lensi luomisen aikaan taivaaseen. Alfordin mukaan Kuninkaan kammio kaksine ylöspäin kaltevine käytävineen rakennettiin tuon myyttisen hetken magian talteen­ottamiseksi.[61]

Alfordin kaikkein spekulatiivisin ajatus on, että Kuninkaan kammio käytävineen olisi synnyttänyt pieni­taajuista ääntä, jonka oli tarkoitus jäljitellä sitä ääntä, joka olisi kuulunut Maan avautuessa luomisen aikaan.[62]

Intialaisia uskomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiassa useat hengelliset järjestöt ovat käyttäneet pyramideja todisteena omien oppiensa voimasta. Intialaisessa tieteellisessä aikakaus­kirjassa Indian Journal of Traditional Knowledge tällaisista opeista on julkaistu useita tutkielmia.[63]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettu egyptologi Flinders Petrie matkusti vuonna 1880 Egyptiin, jossa hän mittasi Kheopsin pyramidin ja totesi sen olevan useita jalkoja pienempi kuin John Taylor ja Charles Piazzi Smyth olivat aikaisemmin väittäneet.[64] Mittaustensa perusteella Flinders väitti, että pyramido­logien olettama pyramidituuma ei perustunut tosiasioihin. Hän julkaisi vuonna 1883 tuloksensa teoksessaan The Pyramids and Temples of Gizeh ("Gizan pyramidit ja temppelit"), jossa hän totesi, ettei ole mitään kelvollisia todisteita "pyramidituumaksi" kutsutun mittayksikön olemassaolosta tai siitä, että muinainen kyynärämitta olisi ollut 25,025 brittiläistä tuumaa. Pyramidi­tuuman puolesta­puhujat, varsinkin anglo­israelistit, väittivät kuitenkin löytäneensä virheitä Petrien tutkimuksissa.[65] Tähän arvosteluun Petrie kieltäytyi vastaamasta väittäen todistaneensa oletuksen pyramidituumasta vääräksi ja verraten sen jatkuvia kannattajia litteään maahan uskoviin:

»On hyödytöntä esittää asian todellinen totuus, kun sillä ei ole mitään vaikutusta niihin, jotka ovat tämän tyyppisen harhan vallassa. Heidät voidaan vain rauhaan yhdessä jättää litteään maahan uskovien ja muiden sellaisten henkilöiden kanssa, joille jokin teoria on rakkaampi kuin tosiasiat.[66]»

Vuonna 1930 belgialaiset egyptologit Jean Capart ja Marcelle Werbrouck kirjoittivat, että mate­matiikkojen avustuksella ja usein heidän kanssaankin mystikot olivat keksineet jotakin, mitä voitaisiin kutsua "pyramidi­uskonnoksi".[67] Kuusi vuotta myöhemmin Adolf Erman valitteli sitä, että sen kaltaisia teorioita esitettiin edelleen, vaikka satavuotinen tutkimus oli jo kauan sitten todennut ne kaikki vääriksi.[68]

Vuonna 1937 Gustave Jéquier esitti pyramidologisia olettamuksia koskevan arvostelunsa Gazette de Lausanne -lehdessä. Siinä hän totesi, että sellaiset kuvitelmat eivät ansaitse osakseen sellaista huomiota kuin ne olivat saaneet, ja varoitti yleisöä "profetioista, joita tuetaan tieteeksi naamioiduilla perusteluilla, kun päättelyjen perusteet taitavasti naamioituinakaan eivät ole muuta kuin vääriä uutisia tai yksinkertaisia hypoteeseja ja kun kaikki perustelut on selvästi tarkoitus­hakuisia."[69]

Pyramidologisten teorioiden esittäjistä ja kannattajista on käytetty halventavaa nimitystä "pyramidiootti" (engl. pyramidiot) . Sanan keksijänä pidetään Leonrad Cottrellia, jonka vuonna 1956 ilmestyneessä kirjassa The Mountains of Pharaoh ("Faaraon vuoret") Piazzi Smythin teorioita käsittelevän kappaleen otsikkona oli "The Great Pyramidiot".[70] Myöhemmin termi on esiintynyt samassa merkityksessä myös esimerkiksi Barbara Mertzin teoksessa Temples, Tombs, and Hieroglyphs ("Temppelit, haudat ja hieroglyfit").[71]

Allan ALter ja Dale Simmons tutkivat aikoinaan Toronto Society for Psychical Research -nimisen järjestön toimeksiannosta "pyramidivoimasta" esitettyjä väitteitä, joiden mukaan pyramidissa orgaaniset aineet säilyisivät paremmin.[72] Perusteelliset kokeet osoittivat, etteivät pyramidin muotoiset säiliöt olleet tässä suhteessa lainkaan parempia kuin muunkaan muotoiset.[73][74]

Ranskalainen egyptologi ja arkkitehti Jean-Philippe Lauer on analysoinut pyramidologien väitteitä tieteellisesti rekonstuoimalla niiden päättelyt kohta kohdalta ja suorittamalla matemaattiset laskutoimitukset uudestaan. Vuonna 1974 hän päätyi tulokseen, että vaikka nämä väitteet ovatkin mielenkiintoisia ja tehty hyvässä uskossa, niillä ei ole mitään merkitystä arkeologian ja tuskin minkään muunkaan tieteen kannalta.[75] French Egyptologist and architect Jean-Philippe Lauer undertook a scientific analisys of several pyramidologists' claims by reconstructing their reasoning step by step and redoing their mathematical calculations. In 1974, he concluded that those intuitions, though fascinating and made by people in good faith, have little to no regard to archaeology needs, if not to any other science at all.[76]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Pyramidology

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Martin Gardner: Fads and Fallacies in the Name of Science. (Uusintapainos G. P. Putnam's Sonsin vuonna 1952 julkaisemasta teoksesta In the Name of Science. Dover, 1957.
  2. ↑ a b c d e Egyptin pyramidit mystiikka.tripod.com. Viitattu 1.12.2016.
  3. ↑ a b E. Raymond Capt: The Great Pyramid Decoded, s. 76-78. Artisan Publishers, 1978. ISBN 978-0-934666-01-5.
  4. ↑ D. Davidson, H. W. Badger: Great Pyramid & Talks on the Great Pyramid 1881, s. 19. Kessinger Publishing Co, 2003. ISBN 978-0-7661-5016-4.
  5. ↑ Robert Gordon Collier: Something to Hope For 1942, s. 17. Kessinger Publishing Co, 2004. ISBN 978-1-4179-7870-0.
  6. ↑ Robert Bauval, Adrian Gilbert: The Orion Mystery: Unlocking the Secrets of the Pyramids. Arrow Books, 1994. ISBN 0-09-942927-6.
  7. ↑ The Giza Pyramids as a Representation of Orion's Belt robertbauval.co.uk. Viitattu 1.12.2016.
  8. ↑ ”Astronomical historiography in four movements”, Search of Cosmic Order: Selected Essays on Egyptian Archaeoastronomy. Supreme Council of Antiquities Press, 2009. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ Michael Shermer: ”Pyramids: The 1900's, Superior Civilization Theories”, The Skeptic encyclopedia of pseudoscience, Vol. 2, s. 408. ABC-CLIO Ltd., 2002. ISBN 978-1-57607-653-8. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ a b c d Jani Kaaro: ”Pyramidologia”, Kaiken oudon ensyklopedia, s. 335–336. BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-731-5.
  11. ↑ Michael Shermer: ”Pyramids: The 1900's, Superior Civilization Theories”, The Skeptic encyclopedia of pseudoscience, Vol. 2, s. 407. ABC-CLIO Ltd., 2002. ISBN 978-1-57607-653-8. Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Job 38:5–7
  13. ↑ E. Raymond Capt: A Study of Pyramidology, s. 34. Hoffman Printing, 1996.
  14. ↑ Charles Piazzi Smyth: The Our Inheritance in the Great Pyramid. Lontoo: A. Strahan, 1864. Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ Charles Piazzi Smyth: Life and Work at the Great Pyramid During the Months of January, February, March, and April, A.D. 1865; With a Discussion of the Facts Ascertained. Edinburgh: Edmonston and Douglas, 1867. Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Eric Michael Reisenauer: The Battle of the Standards: Great Pyramid Metrology and British Identity, 1859–1890. The Historian, 2003, 65. vsk, nro 4, s. 931–978. doi:10.1111/1540-6563.00043.
  17. ↑ Charles Piazzi Smyth: ”Beginning of Reference to the Great Pyramid's Numbers”, Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 35. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  18. ↑ Charles Piazzi Smyth: Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 31, 36. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ a b Charles Piazzi Smyth: ”A Day and Year Standard indicated, with Earth Commensurability”, Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 30-31. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ Charles Piazzi Smyth: ”More Rigid Inquiry into the Absolute Length of the Base-side of the Great Pyramid”, Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 48-50. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  21. ↑ Hannu Karttunen: ”Egyptin tähtitiede: Suuren pyramidin mysteeri”, Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 37. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1998. ISBN 951-9269-83-5. Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Charles Piazzi Smyth: ”The Shepherd Kings”, Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 421. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  23. ↑ Charles Piazzi Smyth: ”The Shepherd Kings”, Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 423. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  24. ↑ 1. Moos. 14:18–20
  25. ↑ Charles Piazzi Smyth: ”Of the Early Life of Melchisedek”, Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 433. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  26. ↑ Charles Piazzi Smyth: ”The Right Man at Last”, Our Inheritance in the Great Pyramid, s. 430. Lontoo: A. Strahan. Teoksen verkkoversio.
  27. ↑ Egypt: The Pyramid Inch and Charles Piazzi Smyth in Egypt touregypt.net. Viitattu 1.12.2016.
  28. ↑ Garnier: Great Pyramid: Its Builder & Its Prophecy. {{{Julkaisija}}}, 2005.
  29. ↑ Charles Piazzi Smyth: ”Appendix II”, The Our Inheritance in the Great Pyramid. Lontoo: A. Strahan, 1864. Teoksen verkkoversio.
  30. ↑ Adam Rutherford, Pyramidology Books 1, 2, and 3, C. Tinling & Co Ltd London, Liverpool and Prescot 1961, 1962 & 1966.
  31. ↑ Joseph Augustus Seiss: The Great Pyramid of Egypt, Miracle in Stone: Secrets and Advanced Knowledge, s. vii-x. Forgotten Books, 2007 (uusintapainos). Teoksen verkkoversio.
  32. ↑ Edmond C. Gruss: Jehovah's Witnesses, s. 210-212. Xulon Press, 2001.
  33. ↑ Charles Taze Russell: Thy Kingdom Come, s. C-201. Oakland Co. Bible Students, 2000.
  34. ↑ Jes. 19:19–20
  35. ↑ Charles Taze Russell: Thy Kingdom Come, s. 309–376. Watchtower Bible & Tract Society, 1890. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. ↑ John ja Morton Edgas: Great Pyramid Passages, Vol. 2. {{{Julkaisija}}}, 1913. Teoksen verkkoversio.
  37. ↑ The Great Pyramid: Its Symbolism, Science and Prophecy, s. 119. {{{Julkaisija}}}, 1924. Teoksen verkkoversio.
  38. ↑ Michael Shermer: The Skeptic encyclopedia of pseudoscience, Vol. 2, s. 406. ABC-CLIO Ltd., 2002. ISBN 978-1-57607-653-8. Teoksen verkkoversio.
  39. ↑ The Watchtower, 28.11.1928. Watchtower, Bible and Tract Society.
  40. ↑ a b Lewis Spence: Encyclopedia of Occultism and Parapsychology, s. 759–761. Kessinger Publishing, 2003.
  41. ↑ Patrick Flanagan: Pyramid Power: The Millennium Science. {{{Julkaisija}}}, 1973.
  42. ↑ Max Toth, Greg Nielsen: Pyramid Power. {{{Julkaisija}}}, 1974.
  43. ↑ Warren Smith: Secret Forces of the Pyramids. {{{Julkaisija}}}.
  44. ↑ Robert F. Morgan: Interventions in applied gerontology, s. 123–125. Kendall/Hunt Pub. Co., 1981.
  45. ↑ a b Michael Shermer: ”Pyramids: Ancient Theories”, The Skeptic encyclopedia of pseudoscience, Vol. 2, s. 405. ABC-CLIO Ltd., 2002. ISBN 978-1-57607-653-8. Teoksen verkkoversio.
  46. ↑ Raamatussa Joosefin ennustamista "lihavista ja laihoista vuosista" kerrotaan luvussa 1. Moos. 41, mutta siinä ei sanota, että pyramidit olisivat viljavarastoja.
  47. ↑ Peter Tompkins: Secrets of the Great Pyramid. {{{Julkaisija}}}, 1971.
  48. ↑ Tom Burnam: ”Pyramidit”, Väärien käsitysten sanakirja, s. 164–166. Otava, 1977. 951-1-04422-2.
  49. ↑ Ingatius Donnelly: ”The Egyptian Colony”, Atlantis, the Antedeluvian World, s. 361-362. Harper & Brothers, 1882. Teoksen verkkoversio.
  50. ↑ Grafton Elliot Smith: The Ancient Egyptians and the origin of Civilization, s. ix. Harper & Brother, 1911.
  51. ↑ Joseph Davidovits: They Built the Pyramids, s. 27. Geopolymer Institute, 2008.
  52. ↑ Terence Hines: Pseudoscience and the Paranormal, s. 307. Prometheus Books, 2003.
  53. ↑ Graham Hancock: Fingerprints of the Gods – Evidence of Earth's Lost Civilisation, s. 375. Crown Publishers, 1995. ISBN 0-517-49348-3.
  54. ↑ Robert Bauval, Graham Hancock: The Message of the Sphinx – A Quest for the Hidden Legacy of Mankind. Crown Publisher, 1996. ISBN 978-0-614-96817-0.
  55. ↑ David Hatcher Childress: Techology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients. Adventures Unlimited Press, 2000. ISBN 0-932813-73-9.
  56. ↑ J. Douglas Kenyon: Forbidden Science: From Ancient Technologies to Free Energy. Inner Traditions International, 21.3.2008.
  57. ↑ Christopher Dunn: The Giza Power Plant: Technologies of Ancient. Bear & Company, 1998.
  58. ↑ Alan F. Alford: ”The Midnight Sun”, Pyramid of Secrets, s. 352-356, 358-370. Eridu Books, 2003.
  59. ↑ News and Views Alan F. Alford. Arkistoitu 13.5.2008. Viitattu 29.4.2016.
  60. ↑ Alan F. Alford: ”The Midnight Sun”, Pyramid of Secrets, s. 356-358. Eridu Books, 2003.
  61. ↑ Alan F. Alford: ”The Midnight Sun”, Pyramid of Secrets, s. 201-204. Eridu Books, 2003.
  62. ↑ Alan F. Alford: ”7. luku”, Pyramid of Secrets, s. 201-204. Eridu Books, 2003.
  63. ↑ NISCAIR Online Periodicals Repository Council of Scientific and Industrial Research. Viitattu 1.12.2016.
  64. ↑ W. M. Flinders Petrie: The Pyramids and Temples of Gizeh, s. 189. Lontoo: {{{Julkaisija}}}, 1883. Teoksen verkkoversio.
  65. ↑ D. Davidson, H. Aldersmith: Great Pyramid Its Divine Message, s. 11. Kessinger Publishing, 1992.
  66. ↑ Sampsom Low: Seventy Years of Archaeology, s. 35. Marston & Co..
  67. ↑ Jean Capart, Marcelle Werbrouck: Memphis à l'ombre des pyramides, s. 291. Bryssel: {{{Julkaisija}}}, 1930. (ranskaksi)
  68. ↑ Adolf Erman: Die Welt am Nil, Bilder aus dem alten Ägypten, s. 123. Leipzig: {{{Julkaisija}}}, 1936.
  69. ↑ Franco CImmono: Storia delle Piramidi, s. 25–26. Sisältää lainauksen Gustave Jéquier'n lehtikirjoituksesta 24.1.1937. Milano: Rusconi, 1996. ISBN 88-18-70143-6.
  70. ↑ Peter S. Rodman: How Mathematics Happened: The First 50,000 Years, s. 175. Prometheus Books, 2007.
  71. ↑ Barbara Mertz: Temples, Tombs and Hieroglyphs: A popular history of ancient Egypt. New York: Dodd, Mead & Co., 1964.
  72. ↑ Allen Alter: The Pyramid and Food Dehydration. New Horizons, Kesä 1973, nro 1.
  73. ↑ Martin Gardner: The incredible Dr. Matrix, s. 248. Scribner, 1976.
  74. ↑ Terence Hines: Pseudoscience and the paranormal, s. 306. Prometheus Books, 2003.
  75. ↑ Jean-Philippe Lauer: Le Mystère des Pyramides, s. 151. Presses de la Cité, 1974. ISBN 2-258-02368-8.
  76. ↑ Lauer, Jean-Philippe (1974). Le Mystère des Pyramides. Paris, Presses de la Cité, ISBN 2-258-02368-8, p. 151

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyramidologia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyramidologia&oldid=21348460”