Muinaiset astronautit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italian Val Camonican noin 10 000 eaa. tehdyt kalliomaalaukset näyttävät Erich von Dänikenin mielestä kaukaisilta planeetoilta saapuneilta muinaisilta astronauteilta.[1]
Japanilaisten Dogū-patsaiden on väitetty kuvaavan menneisyyden vierailijoita toiselta planeetalta; vaatetuksena hahmolla olisi avaruuspuku, suojalasit ja kypärä.

Muinaiset astronautit viittaavat näennäistieteellisenä pidettyyn teoriaan, jonka mukaan Maassa on ihmiskunnan esihistorian aikana vieraillut humanoideja toisilta planeetoilta, ja he ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla ihmiskunnan kehitykseen. Näin olisi tapahtunut maan uskontoon, teknologiaan ja kulttuuriin vaikuttanut ”paleokontakti” toisen planeetan sivilisaation kanssa. Tunnetuimpia muinaisastronauttiteorian puolestapuhujia ovat Legendary Times -lehden julkaisija Giorgio A. Tsoukalos ja kirjailija Erich von Däniken, jonka ensimmäinen kirja Vieraita avaruudesta ilmestyi vuonna 1968. Vastustajien mielestä muinaisastronauttiteoriat ovat mielikuvitusta ja näennäistiedettä, ja esimerkiksi Dänikenin kirjoissa on osoitettu olevan monia epätarkkuuksia ja asiavirheitä. Menneisyyden vierailijoista on kuitenkin tullut erottamaton osa ufologiaa.

Muinaisastronauttiteorian pääväittämät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnolliset viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todisteita muinaisastronauttien tueksi on haettu uskontojen pyhistä teksteistä, legendoista ja myyteistä, sekä menneisyyden taiteesta, esineistöstä ja raunioista.

Esihistorialliset kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teorian kannattajat pitävät muinaisastronauttiteorian todisteina muun muassa esihistoriallisessa taiteessa esiintyviä avaruusolentoa muistuttavia hahmoja. On esimerkiksi veistoksia ja luolamaalauksia, jotka kuvaavat muinaisastronauttiteorian kannattajien mukaan avaruuspukuisia hahmoja, tänne tähtien takaa tulleita humanoideja. Japanilaisen myöhäisjomon-kulttuurin saviset Dogū-jumalhahmot näyttävät paleokontaktin kannattajien mielestä astronauteilta suurine silmineen, jotka ovat kuin avaruuspuvun silmikko.

Etelä-Amerikan rakennelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti Perun ja Ecuadorin alueella on paljon monumentaalisia rakennelmia ja muita artefakteja, jotka on liitetty muinaisiin astronautteihin.[2]

Muinaisten rakennelmien taidollinen taso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teorian kannattajien mukaan menneen ajan sivilisaatioiden tekniikka oli liian kehittynyttä ollakseen Maan ihmisten tuottamaa. Monesti muinaisastronauttiteoreetikot väittävät vierailijoiden avaruudesta avustaneen muinaisia kansoja rakentamaan suuria kivitemppeleitä. Kannattajien mukaan silloisten ihmisten ei olisi riittänyt esimerkiksi Baalbekin temppelin peruskivien kuljettamiseen ja Stonehengen tyyppisten megaliittirakennelmien rakentamiseen. Myös anakronistisia esineitä pidetään todisteina muinaisista vierailijoista. Rattaista koostuvaa, pahoin turmeltunutta Antikytheran konetta pidetään muinaisastronauttiteorioiden kannattajien mukaan aikaansa nähden liian kehittyneenä, samoin Bagdadin paristoa. Joissain muinaisegyptiläisissä seinämaalauksissa kannattajat ovat tunnistavinaan sähkökaapeleita ja suuria hehkulamppuja[3].

Elämän tai ihmisen kehittyminen maapallolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut väittävät myös muinaisastronauttien synnyttäneen elämän maapallolla tai että Nazcan linjat ovat merkkejä taivaasta tuleville humanoideille.

Näitä todisteita on pyrkinyt hyödyntämään myös vähemmälle huomiolle jäänyt toinen muinaisastronauttiteorian piiriin luettava näkökanta, jonka mukaan ihmiskunta itse, tai jokin muu aiemmin maapallolla elänyt rotu, olisi ennen nykyistä sivilisaatiota kyennyt avaruusmatkailuun ja muihin hämmästyttäviin teknisiin keksintöihin. Joskus tähän viitataan käsitteellä nollasivilisaatio. Suomessa julkaistuista kirjoista tätä näkemystä on edustanut erityisesti vuonna 1973 julkaistu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelijoiden mielestä ajatus muinaisista astronauteista on näennäisarkeologiaa, jonka tarkoituksena on vain rahastaa lukijoita. Onkin totta, että 1960- ja 1970-luvuilla muinaisastronauttiteorioiden saavuttaessa kansansuosiota, monissa ufokirjoissa muinaiskontakti-ajatusta sivuttiin vain muutaman lauseen tai kappaleen verran, mutta juuri nämä pätkät nostettiin esiin niin kirjojen markkinoinnissa kuin niiden arvosteluissakin. Lisäksi erityisesti Dänikenin kirjoja on syytetty todisteiden valikoivasta käytöstä, uudempien tutkimustulosten sivuuttamisesta, sekä epäilyttävän lähdeaineiston käytöstä ja lähdekritiikin puutteesta.

Osa Dänikenin esittämistä väitteistä ja niitä koskevasta väitetystä todistusaineistosta on tekniikan kehityksen myötä vanhentunut ja muuttunut epäuskottavaksi. Muinaisastronauttiteorioiden valtasuosion aikaan 1960- ja 1970-luvuilla ihmiskunnan tekninen kehitys oli tilanteessa, jossa rakettitekniikka nähtiin tulevaisuuden avaruusmatkailun keinona ja aikakauden radiotekniikassa oli tavanomaista pitkä piiska-antenni. Dänikenin edustamien muinaisastronauttiteorioiden mukaan vanhoissa tarinoissa taivaalla esiintyvät tulivanat olisivat avaruusalusten rakettimoottoreiden jättövanoja. Samoin vanhoissa kalliopiirroksissa esiintyvät hahmot olisivat avaruuspukuisia olentoja ja näiden kypäristä lähtevät piikit olisivat antenneja. Nykytietämyksen mukaan rakettitekniikka ei sovellu tähtienväliseen matkailuun ja pitkät kypärästä lähtevät radioantennit olisivat vanhanaikaista kehittyneen tähtienväliseen avaruusmatkailuun kykenevän rodun teknologiaksi, sillä tämän päivän matkapuhelimissa ei ole enää ulospäin näkyviä antenneja.

Tiedeyhteisö suhtautuu muinaisastronauttiteoriaan varsin skeptisesti ja vallitsevan näkemyksen mukaan muinaisille astronauteille tai muinaiskontaktille ei ole todisteita. Nykytietämyksen mukaan muualla Aurinkokunnassa ei ole älyllistä elämää, ja tähtien välisiä matkoja pidetään hyvin hitaina, kymmeniä tuhansia vuosia kestävinä tai käytännössä mahdottomina nykytekniikalla. Toki muinaisastronauttiteorian kannattajat olettavat tänne saapuneiden humanoidien olevan sivilisaatiokehityksessään ihmiskuntaa huomattavasti pidemmällä. Arvostelijoiden mielestä muinaisastronauttiteoria aliarvioi muinaisten ihmisten älykkyyttä ja osaamista väittäessään, että merkittävät muinaisrakennelmat tai kauan sitten eläneiden kansojen taivaankappaleita koskeva merkittävä tietämys eivät olisi mahdollisia ilman muinaiskontaktia.

Valetieteellisyydestään huolimatta muinaisastronauttiteorialla on nähty olevan kuitenkin myönteisiäkin vaikutuksia tieteeseen. Puheet menneisyyden vierailijoista ovat nimittäin suunnanneet tiedeyhteisön huomion siihen, kuinka edistyneitä maan muinaiset sivilisaatiot todella olivat ja näin edesauttanut arkeoastronomian kehittymistä todelliseksi tieteeksi. [4]

Muinaisastronauttiteorian puolestapuhujia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisia muinaisastronauttiteorian kannattajia oli venäläinen Matest M. Agrest, joka väitti Raamatun Sodoman ja Gomorran tuhon olleen ydinräjähdyksiä. Tunnetuin muinaisastronauttiteorian kannattaja on Erich von Däniken, joka sai alkuvaikutteensa Agrestilta. Hänen ansiostaan muinaisastronauttiteoria tuli muotiin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Däniken hallitsi julkisuutta jopa siinä määrin, että usein luullaan hänen keksineen koko muinaisastronautti-teorian, vaikka muut ovat esittäneet samoja ajatuksia jo ennen häntä. Dänikenin ohella tunnettu on myös Giorgio A. Tsoukalos, joka nousi suureen suosioon TV-sarjasta Muinaiset avaruusoliot. Suomessa muita tunnettuja alan nimiä ovat esimerkiksi Peter Kolosimo teoksellaan Ajaton maa, Joseph Blumrich kirjallaan Kun taivaat aukenivat[5] sekä Alan ja Sally Landsburg teoksellaan Salattu maailma. Ulkomailla tunnettuja muinaisastronauttien esilletuojia ovat muun muassa Zecharia Sitchin sekä Robert K.G. Temple, jonka kirja The Sirius Mystery (1976) esitti Malilla asuvan dogon-kansan tähtitieteellisen tietouden olevan peräisin kauan sitten tapahtuneesta yhteydestä avaruusolentojen kanssa.[6]

Muinaisastronautit populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisastronautit ovat innoittaneet lukuisia science fictioniin keskittyneitä kirjailijoita, sarjakuvataiteilijoita ja elokuvaohjaajia. Seuraavassa muutamia esimerkkejä elokuvista ja televisiosarjoista, joissa on viitattu muinaisastronautteihin:

  • Elokuvassa 2001: Avaruusseikkailu ulkoavaruuden olennot tuovat maahan monoliitin muotoisen laitteen, joka käynnistää ihmisapinoiden älyllisen kehityksen.
  • The Thing – ”se” jostakin (1982) alkaa avaruusaluksen haaksirikkoutumisella Etelämantereelle noin vuonna 100 000 eaa. Myöhemmin elokuvassa mainitaan muinaisastronauttiteoriat ja uskomus, että avaruusolennoilla oli rooli Inkojen sivilisaation kehittymisessä.
  • Moontrap (1989) kertoi suuresta Maata kiertävästä avaruusaluksen hylystä sekä 14 000 vuotta sitten eläneen sivilisaation Kuuhun perustamasta tukikohdasta, jotka NASA löysi sukkulalennolla ja sitä seuranneella Kuuhun laskeutumisella.
  • Salaiset kansiot -televisiosarjassa (1993–2002) on viitattu useasti muinaisastronautteihin.
  • Tähtiportti-elokuva (1994) esitti rotunsa viimeisen avaruusolennon saapuneen Maapallolle noin vuonna 8000 eaa. Olento orjuutti muinaiset egyptiläiset, loi heidän kulttuurinsa ja uskontonsa ottamalla Ra-jumalan hahmon.
    • Tähtiportti-televisiosarja (1997–2007) jatkoi elokuvan ajatusta ja esitti Tähtiporttien rakentajiksi Muinaiset, jotka saapuivat miljoonia vuosia sitten Maahan ja vaikuttivat ihmiskunnan kehitykseen. Lisäksi sarja kuvasi muita avaruusolentojen rotuja, kuten maan ihmisten jumalina esiintyneet Goa'uldit sekä Asgardit.
  • Alien vs. Predator (2004) esittää Predator-rodun saapuneen Maapallolle esihistoriallisena aikana ja luoneen kulttuurin, jossa heitä palvottiin jumalina.
  • Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008) liittää mystiset kristallikallot avaruusolentoihin, joita mayat palvoivat jumalina.
  • Prometheus (2012) kytkee ihmiskunnan olemassaolon ja maapallon muinaiset kulttuurit menneisyydessä tapahtuneeseen avaruusolentojen vierailuun.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Astronaut-like drawings at Val Camonica, Italy Erich von Däniken/daeniken.com. Viitattu 2.06.2008.
  2. Juha Hiltunen: Perun muinaiset mysteerit: jumalien työtä vaiko etnohistoriaa? Viitattu 11.08.2009
  3. Charles Berlitz, Bermudan kolmio
  4. Skepsis (Ihmeellinen maailma): Muinaiset astronautit Viitattu 11.08.2009
  5. Blumrich, Josef F.: Kun taivaat aukenivat: Profeetta Hesekielin avaruusalus ja sen todentaminen uusimman tekniikan avulla. (Da tat sich der Himmel auf: Die Begegnung des Propheten Ezechiel mit außerirdischer Intelligenz, 1973.) Suomentanut Otto Pöyhönen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0868-5.
  6. Artikkeli Dogonien ufo-arvoitus Novus Scientia -lehdessä pdf-muodossa
  7. Kolosimo, Peter: Ajaton maa. (Terra senza tempo, 1964.) Suomentanut Erkki Makkonen. Suomennettu teoksen englanninkielisestä laitoksesta. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23-1847-4.
  8. Kolosimo, Peter: Toisilta tähdiltä. (Non è terrestre, 1968.) Suomentanut Jussi Manninen. Suomennettu teoksen englanninkielisestä laitoksesta. Hämeenlinna: Kirjayhtymä, 1971. ISBN 951-23-1847-4.
  9. Laine, T. P.: Komeetta tulossa? Miksi maya-kansan ajanlasku päättyy v. 2011–2012?. Vantaa: Marduk, 2007. ISBN 978-952-92-2140-0.
  10. Pellert, Tom (= Laine, T. P.): Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5567-1.
  11. Lhote, Henri (1903-1991)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Feder, Kenneth L.: Frauds, myths, and mysteries: Science and pseudoscience in archaeology. 5. lisätty painos 2005. Mountain View, California: Mayfield Publishing Company, 1990. ISBN 1-55934-523-3. (englanniksi)
  • Kananen, Marko: Kun jumalat olivat humanoideja: Ancient astronaut -teorioiden tulo Suomeen. Pro gradu -työ: Tampereen yliopisto, historiatieteen laitos, yleinen historia. Tampere: Tampereen yliopisto, 1998. Teoksen verkkoversio (PDF).