Näennäisarkeologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Näennäisarkeologia (engl. alternative archaeology tai pseudoarchaeology) on yleisnimitys sellaisille arkeologiasta vaikutteita saaneille diskursseille, joita akateemisen arkeologian näkökulmasta voidaan pitää huuhaana tai näennäistieteenä.

Osa näennäisarkeologian suuntauksista on selkeästi tieteenvastaisia. Eräät toiset suuntaukset ovat lähempänä tieteellistä tulkintaa ja tieteen piirissä esitettyjä teorioita, joista ne kuitenkin poikkeavat äärimmäisyyksiin vietyjen tulkintojensa johdosta.

Esimerkkejä näennäisarkeologian suuntauksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kristillinen vaihtoehtoarkeologia pyrkii todistamaan fundamentalistista Raamatun tulkintaa oikeaksi etsimällä esimerkiksi Nooan arkin jäännöksiä ja jälkiä vedenpaisumuksessa tuhoutuneista kulttuureista.
  • New Age -arkeologia on kiinnostunut esimerkiksi erilaisten muinaisten monumenttien väitetyistä mystisistä voimista.
  • Parapsykologinen arkeologia yrittää saada muinaislöytöjen välityksellä kontaktin muinaisten ihmisten sieluihin.
  • Kadonneita sivilisaatioita etsivä vaihtoehtoarkeologia etsii jälkiä Atlantiksesta ja muista kuvitteellisista muinaiskulttuureista, joiden toisinaan väitetään luoneen hyvin kehittynyttä tekniikkaa ja tuhoutuneen esimerkiksi ydinsodassa.
  • Vieraita lajeja etsivä vaihtoehtoarkeologia yrittää löytää todisteita esimerkiksi Himalajan lumimiehen kaltaisten olentojen olemassaolosta.
  • Ufo-arkeologia etsii todisteita muinaisten kulttuurien kosketuksista ulkoavaruuden olentoihin. Tämän suuntauksen tunnettu edustaja on Erich von Däniken.
  • Amerikan löytämistä koskeva vaihtoehtoarkeologia etsii tietoa Kristoffer Kolumbusta edeltäneistä matkoista Amerikkaan. Amerikan löytäjiksi on väärennettyjen tai väärin tulkittujen muinaislöytöjen perusteella väitetty mm. egyptiläisiä, foinikialaisia, roomalaisia ja kelttejä. Tämän lisäksi todistettavasti Pohjois-Amerikassa vierailleiden viikinkien väitetään ulottaneen löytöretkiään Etelä-Amerikkaan saakka.
  • Muinaisia matriarkaatteja etsivä vaihtoehtoarkeologia uskoo muun muassa "Vanhaksi Euroopaksi" kutsuttuun kalkoliittiseen sivilisaatioon, joka olisi ollut matriarkaalinen, pasifistinen ja henkisesti kehittynyt. "Vanhaa Eurooppaa" koskevien teorioiden alkuperäinen kehittelijä oli Marija Gimbutas, arvostettu akateeminen arkeologi. Tiedeyhteisössä hänen käsityksensä on nykyisin hylätty melko perinpohjaisesti, mutta niillä on yhä kannatusta muun muassa ns. Jumalatar-liikkeen ja New Age -suuntautuneiden feministien keskuudessa.lähde?
  • Nationalistinen vaihtoehtoarkeologia esittää kansallistunnetta pönkittäviä tulkintoja. Tiedeyhteisön ulkopuolella kehitellyt teoriat yhtenäisestä rautakautisesta kuningaskunnasta Suomen alueella palvelevat usein tällaista tarkoitusperää.lähde?
  • Paikallispatrioottinen vaihtoehtoarkeologia esittää jonkin tietyn alueen, usein oman kotiseudun, muinaisuudesta omaperäisiä tulkintoja. Esimerkkejä tästä on esiintynyt muun muassa Etelä-Pohjanmaan ruotsinkielisillä seuduilla.lähde?
  • Etnosentrinen vaihtoehtoarkeologia yrittää saada jonkin tietyn ihmisryhmän osalliseksi jonkun muun ryhmän historiallisista saavutuksista. Esimerkiksi afrosentrinen vaihtoehtoarkeologia väittää Afrikan mustien olleen ratkaisevassa asemassa Egyptin, Foinikian, Kreikan ja Karthagon valtakuntien perustamisessa ja ylläpidossa. Uusnatsien ja heitä lähellä olevien tahojen teorioissa pohjoiseurooppalaista ihmistyyppiä puolestaan on yritetty saada osallisiksi muun muassa Kreikan, Intian ja Kiinan muinaisiin korkeakulttuureihin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Feder, Kenneth L.: Frauds, myths, and mysteries: Science and pseudoscience in archaeology. 5. lisätty painos 2005. Mountain View, California: Mayfield Publishing Company, 1990. ISBN 1-55934-523-3. (englanniksi)