Noricum

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Noricum oli antiikin aikana Rooman valtakunnan provinssi. Se oli yksi Rooman Keski-Euroopan provinsseista enimmäkseen nykyisen Itävallan alueella. Noricumiin kuuluivat osapuilleen nykyiset Itävallan osavaltiot Kärnten, Steiermark ja Salzburg sekä suurelta osin Ylä-Itävalta ja Ala-Itävalta Wienin länsipuolella. Lisäksi siihen kuului kaakkoisin osa nykyisestä Saksan Baijerista. Provinssin, kuten koko Rooman valtakunnan, pohjoisrajana oli Tonava. Sen alueella oli Alppien vuoriston itäosa. Noricumia reunustivat Rooman provinsseista Raetia lännessä, Pannonia idässä ja Dalmatia kaakossa. Etelässä ja lounaassa se rajoittui valtakunnan sydänmaahan Italiaan, mutta pohjoisessa, Tonavan takana, olivat naapureina valtakuntaan kuulumattomat heimot.

Muinaisaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakunta vuonna 120, Noricum punaisella

Alueen alkuperäisväestöä ovat ilmeisesti olleet illyrialaisten sukulaiskansat, jotka sittemmin joutuivat kelttien alamaisiksi. Noin vuonna 200 eaa nämä kansat yhdistivät voimansa Noricumin kuningaskunnaksi. Kelttiheimoista tärkein oli tauriscit, joiden mukaan alueella kulkeva vuorijono Hohe Tauern on nimetty. Tauriskeja roomalaiset näyttävät kutsuneen nimellä norikit heidän pääkaupunkinsa Noreian mukaan, ja alue tunnettiin tämännimisenä. Lähellä on myös vanha Hallstattin kaupunki, josta esiroomalainen Hallstattin kulttuuri on saanut nimensä.

Kimbrien ja teutonien hyökkäyksen ja vuoden 100 eaa jälkeen Noricumilla oli kiinteämmät yhteydet roomalaisiin, mutta se säilytti silti itsenäisyytensä. Kansalaissotien aikaan norikit sekaantuivat mielellään Rooman sisäpolitiikkaan, vuonna 48 eaa he liittyivät Julius Caesarin puolelle sisällissodassa Pompeiusta vastaan. Vuonna 16 eaa norikit kampanjoivat taas Rooman valtakunnan silloisessa pohjoisosassa, mutta valtakunta nähtävästi sai heistä yliotteen rauhanomaisin keinoin. Rooma liitti koko Noricumin itseensä 15 eaa.

Roomalaisaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaisvalta otettiin hyvin vastaan, ja Tonava vakiintui nopeasti luonnolliseksi rajaksi, jota ei ylitetty suuntaan eikä toiseen. Alkuvuosikymmeninä Noricum nautti itsehallinnollista asemaa ylläpitäen kuningaskunnan rakenteita; se oli tuolloin regnum Noricum. Noricumia tosin kutsuttiin alusta alkaen provinssiksi, mutta pitkään se ei näkynyt hallinnossa millään tavalla. Lopullisesti siitä teki provinssin keisari Claudius vuoden 40 jälkeen.

Niinä vuosisatoina, joina Noricum oli Rooman provinssi, rakennettiin sinne laaja roomalaisten valtateiden verkosto, josta on vieläkin jäänteitä. Keisari Antoninus Piuksen aikaan alueelle sijoitettiin roomalainen legioona, ja 170-luvun sodissa markomanneja vastaan Noricumin legioonat joutuivatkin puolustamaan Italiaa pohjoisen germaanien hyökkäykseltä keisari Marcus Aureliuksen alaisuudessa.

Keisari Diocletianuksen hallintouudistuksessa 200-luvun lopulla Noricum jaettiin kahtia mantereen vedenjakajana toimivaa Hohe Tauernin vuoristoa myöten. Pohjoispuolesta tuli Noricum ripense (Ranta-Noricum, tarkoittaen Tonavaa) ja eteläpuolesta Noricum mediterraneum (Välimeren-Noricum, tarkoittaen lähempänä Italiaa olevaa), ja niistä molemmista tuli osa Illyrian diokeesia.

Rooman valtakunnan hajottua ja Länsi-Rooman romahdettua 400-luvulla tuli entisestä Noricumista germaanien, slaavien ja avaarien taistelutannerta. Frankkivaltakunnan laajetessa siitä tuli Kaarle Suuren valtakunnan itäisin vielä kiinteästi valtakuntaan kuulunut osa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]