Nautelankoski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nautelankoski
Nautelankoskea kuvattuna alajuoksuun sitä ylittävältä sillalta syyskuussa.
Nautelankoskea kuvattuna alajuoksuun sitä ylittävältä sillalta syyskuussa.
Kunta Lieto
Joki Aurajoki
Pituus 600 m
Pudotuskorkeus 16,9 m
Keskivirtaama 4,8 /s
Nautelankosken kuohuja.
Nautelankosken yläpuolinen alue kuvattuna sillalta. Nautelankosken säännöstelypadon suurin korkeus on yksi metri ja siinä on ylisyöksyosuus.[1]
Nautelankoski ja sen rannan kasvillisuutta.

Nautelankoski eli Kukkarkoski on Aurajoen kahdeksas koski Liedon kunnassa. Aurajoen pisin koski on noin 600 metrin pituinen ja sen putouskorkeus on 16,9 metriä. Kosken keskivirtaama on 4,8 m³/s.[2][3]

Nautelankosken alue on kahdeksan hehtaarin laajuudelta Natura 2000 -ohjelman rajaamaa ja siitä 80 % on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Luontodirektiivin luontotyypit alueella ovat: runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 4 %, kosteat suurruohoniityt 2 % ja lehdot 60 %.[4]

Nautelankosken alueella on arvokasta keto- ja lehtokasvillisuutta. Koskessa tavataan lohikaloja ja sinne myydään perhokalastuslupia. Alueella kiertää luontopolku ja kosken eteläpäädyssä sijaitsee lintutorni. Lisäksi kosken rannalla on museomylly, kotiseutumuseo ja kivikautinen asuinpaikka.[2]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautelankosken ympäristössä on edustavia ketoja, rinneniittyjä, lehtoja ja kulttuurikasvillisuutta. Myös alueen linnusto ja selkärankaislajisto on varsin monipuolista. Alueella tavataan myös neljä lepakkolajia.[4]

Nautelankoski on Aurajoen alueista parhaiten inventoituja kohteita. Nautelassa on kartoitettu kasvillisuuden lisäksi myös linnusto, perhoset ja maakotilolajisto. Aurajokilaakson luontokohteista vain Nautelankosken alue on suojeltua. Suojeluperusteena on jokivarsilehdon luontoarvot sekä niittyalueen hoito.[5]

Kalastus ja kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautelankoskelle myydään kalastuslupia vuosittain noin 500[5] ja siellä järjestetään muun muassa opastuksia ja kalaistutuksia. Nautelankoskella on kalastaminen sallittua ainoastaan perholla ja väkäsettömillä koukuilla. Alueelle istutetaan taimenia ja kirjolohia, jotka ovat pyyntikokoisia. Taimenen alamitta Nautelassa on 50 cm ja kirjolohella sitä ei ole. Kalastus alueella on sallittua ympäri vuoden.[6] Nautela on ollut virkistyskalastuskohde vuodesta 1993 lähtien.[5]

Taimenten lisääntymisolosuhteiden parantamiseksi on Nautelankoskessa tehty kalataloudellisia koskikunnostuksia,[7] muun muassa rakennettu suojapaikkoja ja kutusoraikkoja.[5] Koskessa lisääntyykin jonkin verran luontaista meritaimenta.[8] Kalojen suurimman nousuesteen Aurajoen alajuoksulla muodostaa kuitenkin Nautelankosken pato.[7] Aurajoen suulta Nautelankoskelle on verkkokalastaminen kiellettyä.[9]

Kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautelankosken ympäristössä on edustavia ketoja, rinneniittyjä, lehtoja ja kulttuurikasvillisuutta. Jokivarsilehto alkaa padolta ja jatkuu noin 800 metriä siitä etelään joen molemmilla puolilla. Joen itärannalla sijaitsee edustavia kuivia ja tuoreita niittyjä, ja myös niiden joukossa pieniä kallioketolaikkuja, joiden lajistoon kuuluu muun muassa maarianverijuuri, sikoangervo, nuokkukohokki, mäkikaura, mäkikuisma, mäkivirvilä, keto­piippo, hakarasara ja peurankello. Muuten itärantaa hallitsee tuomi-harmaaleppälehto, jonka halkaisee kaksi niittyaluetta, joilla kasvaa siellä täällä suurikokoisia katajia ja mäntyjä. Itärannan aluskasvillisuus on harvalajistoista ja paikalla kasvaa muun muassa kyläkellukka. Kosken itäpuolelle laskevan puron suulla on kuitenkin melko rehevää aluskasvillisuutta, jota alkukesällä hallitsee mukulaleinikki, pystykiurunkannus, keltavuokko, vuohenputki, lehtopähkämö ja lehtotähtimö sekä loppukesästä mesiangervo, vuohenputki, nokkonen ja koiranvehnä. Pensaskerroksen lajistoon kuuluvat taikinamarja, lehtokuusama, punaherukka ja koiranheisi. Alueen pensaikosta löytyy myös pieni hoikkaängelmä esiintymä. Koskialueen eteläosassa kasvillisuus muuttu käenkaali-oravanmarjatyypin kuusikkoiseksi lehdoksi. Länsiranta on pääasiassa järeää lehtomaista kuusikkoa ja niiden varjostuksen vuoksi kenttäkerroksen kasvillisuus on varsin niukkaa. Alueella on kuusilahopuuta ja kuolleita tuomen runkoja, puuston yleisilmettä voi kuvailla ryteikköiseksi. Länsirannan pienen kalliopaljastuman vieressä on kasvanut harvinaisena ajuruoho. Lehtoalueella kasvaa myös lehtonurmikka, imikkä ja lehtoarho. Suurin osa entisestä niittyalasta on nykyään nurmipuntarpään rehevöittämää tuoretta heinäniittyä. Jokea reunustaa paikoitellen kosteat niityt, jota hallitsee mesiangervo.[4]

Alueelta on löydetty yli 300 putkilokasvilajia, joista harvinaisin on jokirinteessä kasvava hoikkaängelmä. Muita mainittavia rinneniittyjen kasveja ovat muun muassa maarianverijuuri, mäkilemmikki, ketoneilikka, nurmilaukka ja mäkitervakko. Jokirannan rantakasvillisuudesta löytyy harvinainen kalmojuuri. Lehtometsiköissä kasvaa sini- ja valkovuokkoja, sekä pystykiurunkannusta.[10] Nautelassa on niitetty talkoovoimin niittyjä ja saatu palautettua ketokasvistoa, muun muassa aiemmin kadonneeksi luultu nurmilaukka.[2]

Linnusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden luontoarvojen ohella Nautelankoski on myös linnustollisesti arvokas. Sen lajistoon kuuluu muun muassa jokivarren lehdoissa pesivä pikkutikka. Alue on myös hyvää yölaulajamaastoa, ja muun muassa satakielen lisäksi saattaa kuulla viita- ja luhtakerttusen. Talvilajistoon kuuluu säännöllisesti kosken sulapaikoissa talvehtiva koskikara.[10] Muita mainittavia lajeja ovat harmaapäätikka, mustapääkerttu, kultarinta, peltosirkku ja pikkulepinkäinen.[4]

Lisäksi alueella on havaittu muun muassa harvinainen virtavästäräkki vuonna 2006.[11]

Selkärangattomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella tehdyissä selvityksissä löydettiin pienisiemenkotiloita (Vertigo pygmaea), jotka on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi,[12] sekä luonnonsuojeluasetuksen mukaan uhanalainen lettosiemenkotilo.[13] Perhosista mainittavia ovat muun muassa lehtosinisiipi, ruostenopsasiipi, haapakääröyökkönen ja ruosteyökkönen.[4]

Nautelankosken mylly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautelankoskessa sijainneesta myllystä löytyy ensimmäinen maininta 1400-luvun alkupuolelta. Osa nykyisestä patorakenteesta saattaa olla jo tuolta ajalta. Kosken putouskorkeuden takia Nautela oli paras myllykoski Aurajoessa, ja parhaimmillaan Nautelan rannalla sijaitsikin kolme myllyä. Nautelan suurimman myllyn omistajalla Nautelan talolla oli ollut mylly koskessa jo 1580-luvulta lähtien.[14]

Nautelankosken rannalla sijaitseva nykyinen, vuonna 1806 rakennettu mylly on Nautelan kartanon silloisen omistajan maaherra Ernst Gustaf von Willebrandin rakennuttama. Nykyinen harmaakivinen myllyrakennus on rakennettu vanhan koskeen sortuneen puurakenteisen myllyn paikalle. Myllyn valkoisiksi kalkitut seinät oli muurattu kivilohkareista ja sen katteena ollut kaksinkertainen lautakatto oli maalattu punaiseksi. Mylly oli rakenteellisesti tuulimylly, ja sinne tultiin jauhauttamaan naapuripitäjistä saakka.[14]

Aluksi myllyyn asennettiin kolme kiviparia, joilla kyettiin jauhamaan leipäviljaa. 1880-luvulla kivipareja oli jo kahdeksan; kuusi viljan jauhamiseen, lisäksi yksi viljan puhdistukseen ja yksi luujauhoja varten. 1890- 1900-luvun taitteessa kivipareja neljä viljanjauhatukseen, sekä lisäksi kuorimakivet, luujauhokivet ja kivet, joilla kyettiin erottamaan jyvät tähkistä. Uudet kauranhöyrytyslaitteet mylly sai seuraavalla vuosikymmenellä. 1930-luvulla myllyä jouduttiin korottamana toisesta päästä uusien vehnänjauhatuslaitteiden takia. Alun perin myllyä pyöritti viisi vesiratasta, mutta 1900-luvun taitteessa ne vaihdettiin kahteen turbiiniin. Myllyn lisäksi koskessa sijaitsi veranvanutusvalkki sekä pärehöylä ja vuonna 1922 rakennettu saha. Koskessa sijaitsi myös Sikilän kotitarvikemylly, joka oli alkujaan oma rakennus, mutta rakennettiin myöhemmin kiinni Nautelan tuulimyllyyn. Kolmas mylly oli yksinkertainen jalkamylly, joka poistettiin veroluettelosta vuonna 1869.[14]

Mylly laajensi toimintaansa aina 1940-luvulle saakka, mutta lopetti toimintansa 1960-luvulla. Mylly on sittemmin kunnostettu ja uusittu toimivaksi, esittäen 1940-luvun tilannetta. Myllyssä voi nykyisinkin jauhaa viljaa yhdellä kiviparilla ja se tuottaa museon sähkön. Yleisölle mylly avattiin vuonna 1992 ja se on osa Nautelankosken museota.[14]

Nautelankosken ylittävä silta ja sen takana näkyvä pato. Kuva otettu yläjuoksun suuntaan.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautelankosken luoteispuolella, Nautelankosken museoalueella olevalla kalliokumpareella on rautakautisia kuppikiviä. Kosken itäpuolella sijaitsee Kukkarkosken kivikautinen asuinpaikkavyöhyke.[15] Nautelan ympäristössä on tehty koekaivauksia, mutta niissä ei ole löytynyt esihistoriallisia jäänteitä.[16]

Nautelankoskella suoritetaan säännöllisesti erilaisia tutkimuksia ja seurantoja.[17] Turusta kulkee Nautelankoskelle vuonna 1998 perustettu Aurajoen pyöräilyreitti.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelma (pdf) (s. 29) 19.11.2007. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.3.2010.
  2. a b c Aurajoen melontareitti (pdf) Aurajokisäätiö. Viitattu 20.3.2010.
  3. Faktat Aurajoesta Aurajokisäätiö. Viitattu 20.3.2010.
  4. a b c d e Nautelankoski 18.9.2008. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.3.2010.
  5. a b c d e Aurajoen kehittämisohjelma 2001–2006 sivut 40–79 (pdf) 2002. Aurajokisäätiö. Viitattu 20.3.2010.
  6. Kalastuspaikat ja -luvat Lounais-Suomen kalastusalue. Viitattu 20.3.2010.
  7. a b Aurajoen kehittämisohjelma 2001–2006 sivut 1–40 (pdf) 2002. Aurajokisäätiö. Viitattu 20.3.2010.
  8. Kalatie Lounais-Suomen kalastusalue. Viitattu 20.3.2010.
  9. Rajoitukset, alamitat, rauhoitusajat Lounais-Suomen kalastusalue. Viitattu 20.3.2010.
  10. a b Retkelle Aurajokilaaksoon (pdf) (s. 14 ja 15) Aurajokisäätiö. Viitattu 20.3.2010.
  11. Huhtinen, Hannu et al: TLY:n aluerariteettikomitean ja BirdLife Suomen rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2006 harvinaisuushavainnot Varsinais-Suomesta (pdf) Turun Lintutieteellinen Yhdistys r.y.. Viitattu 4.7.2010.
  12. Routio, Irene: Kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) ja pienisiemenkotilon (Vertigo pygmaea) esiintymisestä ja ekologiasta Suomessa (pdf) (s. 15) 2008. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.3.2010.
  13. Liukko, Ulla-Maija: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi (pdf) (s. 166) Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 20.3.2010.
  14. a b c d Muistojen myllyt (pdf) (s. 16 ja 17) 2003. Aurajokisäätiö. Viitattu 20.3.2010.
  15. Muinaisjäännösrekisteri: Nautelanmylly 2.11.2009. Museovirasto. Viitattu 20.3.2010.
  16. Hankerekisteri: Nautela, Museotontti 7.2.1989. Museovirasto. Viitattu 20.3.2010.
  17. Jokien havaintopaikat (pdf) Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nautelankoski.

Koordinaatit: 60°33′34.9″N, 22°27′22.1″E