Nuokkukohokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuokkukohokki
Silene nutans 220505.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: nutans
Kaksiosainen nimi
Silene nutans
L.
Katso myös
 Commons-logo.svg Nuokkukohokki Commonsissa

Nuokkukohokki (Silene nutans) on monivuotinen, nuokkuvakukkainen kohokkilaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuokkukohokki.

Nuokkukohokki kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Se on monivartinen, varsi on yleensä karvainen ja varsinkin yläosastaan tahmea. Kukintovarren tyvellä on tavallisesti kukattomia versoja. Kasvin juurakko on vaalea. Aluslehdet ovat vastapuikeita-suikeita. Ylimmät varsilehdet ovat tasasoukan suikeita. Kukinto koostuu useista toispuoleisesti nuokkuvista haaroista, ja niiden päässä sijaitsevista vaaleista kukista. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on ulkoverhiötön, pysyvästi hoikka ja violettisuoninen. Terälehdet ovat kellertävänvalkeat, kynnelliset ja syvään kaksijakoiset, niiden liuskat ovat kapeat. Suomessa nuokkukohokki kukkii kesä-heinäkuussa. Kukat ovat iltaisin tuoksuvia. Hedelmänä on kota.[1]

Nuokkukohokista tunnetaan Pohjoismaissa kaksi muunnosta, karvanuokkukohokki (var. nutans) ja kaljunuokkukohokki (var. infracta). Näistä jälkimmäinen on kokonaan kalju.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuokkukohokkia tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaalta Venäjälle saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Italiaan, Pohjois-Kreikkaan, Romaniaan, Etelä-Ukrainaan ja Keski-Venäjän eteläosiin, pohjoisessa Britteinsaarille, Fennoskandian keskiosiin ja Keski-Venäjän pohjoisosiin. Levinneisyysalue jatkuu Venäjällä Aasian puolelle Keski-Siperiaan saakka. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös muutamalle alueella Pohjois-Amerikkassa ja Uudessa-Seelannissa.[3] Suomessa nuokkukohokki on melko yleinen laji eteläisimmässä Suomessa, missä se kasvaa myös alkuperäisenä. Lounais-Suomessa se on paikoin yleinenkin. Pohjoisempana laji on satunnainen uustulokas, jota on Länsi-Lapissa tavattu Käsivarren korkeudelle asti.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuokkukohokki kasvaa muun muassa kuivilla mäenrinteillä, kalliotörmillä, harjunrinteillä, harjukedoilla rinneniityillä- ja pensaikoissa ja kyläkedoilla.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 118–119.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 148.
  3. Den virtuella floran: Backglim (myös levinneisyyskartat). Viitattu 29.8.2012. (ruotsiksi)
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 119.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]