Ruostenopsasiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruostenopsasiipi
Naaras
Naaras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Alaheimo: Nopsasiivet Theclinae
Suku: Thecla
Laji: betulae
Kaksiosainen nimi
Thecla betulae
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Ruralis betulae
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ruostenopsasiipi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruostenopsasiipi Commonsissa

Ruostenopsasiipi (Thecla betulae) on sinisiipien heimoon kuuluva päiväperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruostenopsasiiven siipien yläpinta on tummanruskea. Naaraalla on etusiivissä laajat oranssinväriset laikut, jotka erottuvat koiraalla vain epäselvinä vaalentumina. Täplän ohessa on mustahko diskaalitäplä, joka erottuu myös siiven alapinnalla. Takasiiven ulkoreunan takanurkassa olevien kannusten kohdilla on pienet oranssit täplät. Perhonen lepää usein siivet hieman raollaan. Siipien alapuoli on vaalean punaruskea, ulkoreunaa koht tummeneva. Etureunasta lähtien siiven poikki kulkee muuta siipeä tummemman ruskea vyö. Etusiivessä vyön ulkoreunan puolta ja takasiivessä sen molempia reunoja rajaa valkoinen viiru, joka on vyötä kohti mustanruskea. Valkoinen viiru ulottuu kuitenkin siiven poikki vain takasiivessä ulkoreunan puolella ja myös vyö päättyy viirun päättyessä. Siipiväli 28–40 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruostenopsasiiven levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Irlannista Euroopan poikki Fennoskandian eteläosiin, Mongoliaan ja Pohjois-Kiinaan.[2] Suomessa lajia tavataan Etelä-Suomessa melko yleisenä. Lentoaika on heinäkuun lopulta elokuun lopulle.[4][5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruostenopsasiipiä tavataan metsänlaidoilla, teiden varsilla ja tavallisesti myös puutarhoissa. Perhonen ei ole kovinkaan innokas lentelemään vaan pysyy paikallaan pitkiäkin aikoja. Lisäksi etenkin koiraat oleskelevat pääasiassa latvustoissa, joten perhosia näkee harvoin ja laji vaikuttaa helposti todelista harvinaisemmalta. Perhoset käyvät ruokailemassa pitkävartisilla kukilla, kuten ohdakkeilla.[2][6]

Naaras munii aurinkoisilla paikoilla mutta tuulensuojassa kasvavien puiden korkeintaan parin vuoden ikäisille oksille. Toukat kuoriutuvat munista keväällä ja oleskelevat pääasiassa lehtien alapinnoilla lähellä keskisuonta. Niillä on korkeintaan heikko suhde muurahaisiin. Toukkavaihe kestää 6–9 viikkoa ja kotelovaihe 3–5 viikkoa.[2]

Lajin tieteellinen lajinimi betulae viittaa koivuun ja on ilmeisesti Linnén tekemä virhe ravintokasvia ajatellessa, sillä ruostenopsasiipi ei elä koskaan koivuilla. Samaan perustuu myös vanha suomenkielinen nimi koivunopsasiipi.[2][6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukkien ravintokasveja ovat oratuomi (Prunus spinosa) ja tuomi (Prunus padus), joskus myös viljellyt Prunus-suvun lajit.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 237
  2. a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 241–243
  3. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  4. Perhosviki
  5. Pertti Pakkanen: Ruostenopsasiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  6. a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 128

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]