Lehtosinisiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtosinisiipi
Plebeius-artaxerxes-HH.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Plebeius
Laji: artaxerxes
Kaksiosainen nimi
Plebeius artaxerxes
(Fabricius, 1793)
Synonyymit
  • Aricia artaxerxes
Katso myös
 Commons-logo.svg Lehtosinisiipi Commonsissa

Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) on ruskea sinisiipilaji. Se on melko yleinen, mutta esiintyy yksittäin ja viihtyy metsäkurjenpolven seuralaisena metsäniityillä. Se kuuluu vaikeaan lajikompleksiin punatäpläsinisiiven (Plebeius agestis) kanssa ja lajien erottaminen on huomattavan vaikeaa. Suomessa samannäköinen laji on etenkin ruskosinisiipi (Plebeius eumedon).

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtosinisiiven molempien sukupuolten siivet ovat yläpuolelta tummanruskeat ja siiven ulkoreunassa on vaihtelevasti erottuva rivi oranssinpunaisia reunatäpliä, jotka ovat koiraalla etusiivessä himmeät. Siipien alapinnat ovat harmaat ja niissä poikki kulkee rivi pieni mustia, valkoreunaisia täpliä, takasiivessä kahdessa rivissä. Suuret oranssit reunustäplät ovat hyvin selkeitä sekä etu- että takasiivissä ja takasiivessä niiden muodostaman kaaren sisäpuolella on siiven keskelle suuntautunut valkoinen kiilatäplä. Siipiväli 26–31 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Keski-Aasiaan, Pohjois-Kiinaan, Koreaan ja Sahalinille.[2] Lounais-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa esiintyy ulkonäöltään hieman poikkeava alalaji P. a. montensis.[1] Suomessa levinneisyys yltää Ahvenanmaalta ja etelärannikolta Lappiin ja jopa Käsivarren kärkiosaan saakka, mutta Pohjois-Lapista havainnot ovat yksittäisiä. Perhoset lentävät yhtenä hyvin pitkällä aikavälillä lentonsa aloittavana sukupolvena kesäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle.[4][5][2]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtosinisiiven elinympäristöjä ovat valoisat lehtometsät sekä kuivat kedot ja aurinkoiset tunturinrinteet. Se suosii etenkin kalkkipitoista maaperää. Perhoset ovat hyvin paikkauskollisia ja käyvät kukilla.[2][5]

Naaras munii munat yksitellen kukannuppuihin ja ne kuoriutuvat noin viikon kuluttua. Toukka syö kolmesta viiteen viikkoa ja vetäytyy sitten talvilevolle, joka tapahtuu aina kolmannessa toukkavaiheessa. Keväällä toukka syö vielä noin kuuden viikon ajan ennen koteloitumistaan silkkirihmalla kiinnitettyyn koteloon lehden alapinnalle lähelle maanpintaa. Kotelovaihe kestää 2–3 viikkoa.[2]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa toukan ravintokasveja ovat metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ja muut kurjenpolvet (Geranium). Etelämpänä pääravintokasvi on päivännouto (Helianthemum nummularium) ja Ruotsissa myös öölanninpäivännouto (Helianthemum oelandicum).[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 287–290
  2. a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 214–215
  3. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  4. Perhosviki
  5. a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 141

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]