Kultapäivännouto
| Kultapäivännouto | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Päivännoutokasvit Cistaceae |
| Suku: | Päivännoudot Helianthemum |
| Laji: | nummularium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Helianthemum nummularium |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kultapäivännouto eli päivännouto (Helianthemum nummularium) on keltakukkainen, suuressa osassa Eurooppaa yleinen päivännoutokasvi. Suomessa laji on harvinainen ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen kultapäivännouto kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Kasvin varsi on tyvestä puutunut. Lehdet ovat pitkulaiset tai puikeat, ehytlaitaiset ja sijaitsevat vastakkain. Lehdet ovat päältä vihertäviä ja harvakarvaisia, alta harmaita ja tiheäkarvaisia. Lehtien korvakkeet ovat lehtiruotia pidempiä. Kukinto on 1–10 kukkainen viuhko. Keltaiset kukat ovat kaksineuvoisia, säteittäisiä ja moniheteisiä. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Kultapäivännouto kukkii kesä-heinäkuussa.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapäivännoutoa tavataan lähes koko Euroopasta Espanjasta Länsi-Venäjälle ja Välimeren rannikolta Itämeren piiriin. Lisäksi lajia tavataan Lähi-idässä ja Kaukasuksella. Suomen lähialueilla sitä tavataan Virossa sekä Etelä-Ruotsissa.[3] Suomessa kultapäivännouto kasvaa lähinnä Ahvenanmaalla. Manner-Suomessa lajia tavataan hyvin harvinaisena lähinnä Varsinais-Suomesta sekä Etelä-Hämeestä. Monin paikoin muualta Etelä-Suomesta laji on hävinnyt, samoin kuin muutamilta esiintymispaikoiltaan Pohjanlahden rannikolta.[4]
Suomessa alkuperäisenä tavattavat kultapäivännoudot kuuluvat alalajiin ketopäivännouto (Helianthemum nummularium subsp. nummularium).[3] Lisäksi toista alalajia tanskanpäivännoutoa (subsp. obscurum) on esiintynyt satunnaistulokkaana.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapäivännouto on kalkinsuosija. Se kasvaa kuivilla rinteillä ja kedoilla sekä soraikoissa.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivännoudosta on jalostettu useita kivikkopuutarhojen koristekasvilajeja.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 1.6.2009.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 162.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Solvända (Helianthemum nummularium) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 10.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Kasviatlas 2009: Kultapäivännouto (Helianthemum nummularium) Viitattu 8.4.2011.
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 75.)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Kultapäivännoudon (Helianthemum nummularium) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kultapäivännouto (Helianthemum nummularium)
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Kultapäivännouto (Helianthemum nummularium)
- Luontoportti: Päivännouto (Helianthemum nummularium)
- ITIS: Helianthemum nummularium (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Helianthemum nummularium (englanniksi)