Kolmas Harkovan taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolmas Harkovan taistelu
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Third Battle of Kharkov sector.png
Päivämäärä:

19. helmikuuta15. maaliskuuta 1943

Paikka:

Harkova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Komentajat

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Erich von Manstein
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Paul Hausser
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Eberhard von Mackensen
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Hermann Hoth

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Filipp Golikov
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Nikolai Vatutin
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Konstantin Rokossovsky

Vahvuudet

70 000

346 000

Tappiot

11 500 kuollutta, haavoittunutta tai kadonnutta

45 219 kuollutta
41 250 haavoittunutta

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini

Kolmas Harkovan taistelu oli Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu Ukrainan alueella sijaitsevan Harkovan kaupungin hallinnasta vuonna 1943. Se oli yksi saksalaisten viimeisistä voitoista itärintamalla. Voitto mahdollisti Saksan offensiivin Kurskissa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten kärsittyä tappion Stalingradin taistelussa oli aloite itärintamalla siirtynyt Neuvostoliitolle. Selvitettyään Stalingradin motin Neuvostoliitolle vapautui käyttöön runsaasti voimia, jotka Josif Stalin määräsi hyökkäämään useisiin eri tavoitteisiin. Etelässä taisteltiin Mustanmeren rannalla puolustautuvia saksalaisia vastaan, pohjoisempana Stalin painosti hyökkäämään eri suunnilla oleviin tavoitteisiin, kohti Dneprin mutkaa, Harkovaa ja Kurskia. Saksalaiset kärsivät tappion toisessa Harkovan taistelussa menettäen kaupungin.

Hitler onnittelee Erich von Mansteinia Harkovan valtauksesta

Alueella vastannut komentaja, sotamarsalkka von Manstein, piti päänsä kylmänä ja veti joukkojaan taaksepäin ja keskitti niitä hyökkäyskykyisiksi yksiköiksi. Von Manstein kävi oikeastaan kahden rintaman sotaa, koska hänen piti toistuvasti saada Adolf Hitlerin hyväksyntä taktiikalleen. Viivytystaktiikka kuitenkin toimi ja vasta helmikuussa 1943 Hitler itse saapui erottamaan von Mansteinia.

Syntipukiksi jo leimattua von Mansteiniä erottamaan saapunut Hitler oli kuitenkin neuvoton tilanteen vaikuttaessa toivottomalta. Saksalaisten tilannetta kuvastaa, ettei heillä ollut koko itärintamalla tammikuun lopussa 1943, kuin 495 toimintakuntoista panssaria.

Von Manstein esitti häntä erottamaan tulleelle Hitlerille, ettei vastahyökkäyksiin lähdettäisi ennen kuin juuri ennen liejukauden alkamista. Kun muutakaan neuvoa ei tilanteen selvittämiseksi ollut tarjolla, antoi Hitler von Mansteinille vapaat kädet toimia.

Saksalainen panssarintorjuntavaunu Marder III Harkovan lähellä helmikuussa 1943, LSSAH

Vastapuolella Stalin kannusti ja painosti kenraalejaan jatkamaan hyökkäyksiä yhä pitemmälle, vaikka jotkut niistä olivat edenneet jo 800 kilometriä ja niiden huolto oli venytetty äärimmilleen. Uhkauksiakaan säästelemättä Stalin vaati Voronežin rintaman joukkoja etenemään yhä lännemmäksi, jolloin niiden sivustat kävivät yhä haavoittuvammiksi.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Mansteinin vastahyökkäys venäläisten hyökkäyskärjen katkaisemiseksi alkoi 19. helmikuuta 1943, jolloin pohjoisesta hyökkäsi II SS-panssariarmeijakunta ja etelästä kaksi panssariarmeijakuntaa. Kiivaiden taistelujen jälkeen saksalaiset valtasivat Harkovan ja länsipuolelle edenneet neuvostojoukot jäivät mottiin. Neuvostoliitto menetti 600 panssaria, usein ammusten ja polttoaineen loputtua.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitler myönsi von Mansteinille tammenlehvät liitettäväksi ritarinristiin, ja Stalin erotti Voronežin rintaman komentajan.

Voitto avasi saksalaisille mahdollisuudem samanlaiseen pihtiliikkeeseen Kurskin alueella olevien joukkojen motittamiseksi ja von Manstein vaatikin hyökkäystä suoritettavaksi heti liejukauden loputtua. Hitler halusi kuitenkin keskittää alueelle suuremmat joukot, mikä lykkäsi hyökkäyksen aloittamisen heinäkuuhun asti.

Von Mansteinin toiminta oli klassista salamasodan puolustustaktiikkaa, jossa hyökkäyskiila katkaistiin, motitettiin ja tuhottiin.

LSSAH:n Panzer IV Harkovassa maaliskuussa 1943
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: taistelukuvaus puuttuu, samoin kuin joukkojen kuvaukset varsinkin puna-armeijan osalta.