HMS Calpe (L71)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Calpe.
HMS Calpe
HMS Calpe IWM FL 7411.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku 12. kesäkuuta 1940
Laskettu vesille 28. huhtikuuta 1941
Palveluskäyttöön 11. joulukuuta 1941
Palveluskäytöstä Tanskan laivastolle 1952 nimellä HDMS Rolf Krake
romutettu 1966
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 4"/L45 QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä

HMS Calpe (viirinumero L71) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin joulukuussa 1939 Swan Hunterilta Wallsendistä osana vuoden 1939 hätäohjelmaa työnumerolla J4196. Sen köli laskettiin 12. kesäkuuta 1940 ja alus laskettiin vesille 28. huhtikuuta 1941. Alus valmistui 11. joulukuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Calpe varustettiin ja koulutettiin koeajojen päätyttyä Scapa Flowssa. Alus suojasi 9. tammikuuta 1942 1. Miinalaivuetta rakennettaessa itärannikon sulkua HMS Chiddingfoldin kanssa. Alus liittyi koulutuksen päätyttyä maaliskuussa 1. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan rannikkosaattueita sekä valvomaan Kanaalin ja Pohjanmeren meriliikennettä.[1]

Alus määrättiin kesäkuussa Dieppeen tehtävään kommandoiskuun operaatio Jubileehen. Alus muutettiin heinäkuussa esikunta ja lentokoneiden maaliinohjausalukseksi. Alukselle nousi 18. elokuuta operaatioesikunta sekä maavoimien joukkoja. Se joutui 21. elokuuta ilmahyökkäyksen ja rannikkotykistön maaliksi, jolloin se kärsi vaurioita. Alus suojasi palanneiden maihinnousualusten matkan Portsmouthiin.[1]

Alus palasi operaatiosta vapauduttuaan rannikkosaattueiden suojaksi, kunnes se määrättiin suojaamaan rannikkojoukkojen iskuja saksalaisten rannikkoliikennettä vastaan. Alus määrättiin lokakuussa Pohjois-Afrikan maihinnousuun, minkä vuoksi se siirtyi saattueen mukana Gibraltarille.[1]

HMS Calpe liittyi maihinnousun keskiseen osastoon ja se osallistui 7. marraskuuta osaston mukana maihinnousuun suojaamalla saattueita. Alus palasi operaatiosta vapauduttuaan suojaamaan saattueita läntisellä Välimerellä sekä Atlantilla.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus suojasi maaliskuussa 1943 saattuetta MKF10A. Se liittyi 59. Hävittäjäviirikköön suojaamaan edelleen saattueita Pohjois-Afrikkaan maihinnousseiden joukkojen tueksi, kunnes alus siirrettiin toukokuussa viirikön mukana Cape Boniin estämään akselivaltojen joukkojen evakuointia Italiaan operaatio Retributionissa.[1]

HMS Calpe määrättiin kesäkuussa Sisiliana maihinnousuun suojaamaan saattueita sekä tukemaan maihinnousseita joukkoja. Alus liittyi heinäkuussa maihinnousun itäiseen tukiryhmään. Se suojasi saattueita sillanpäähän sekä suojasi maihinnousualueita. Alus siirrettiin 48. Saattajaryhmään keskiselle Välimerelle.[1]

Alus määrättiin elokuussa suojaamaan lentotukialusten suojausosastoa (Task Force 88) Salernon maihinnousussa. Se liittyi syyskuussa uuteen osastoonsa suojaamaan risteilijöitä HMS Euryalusta, HMS Charybdistä, HMS Scyllaa ja saattuetukialuksia HMS Battleria, HMS Hunteria, HMS Stalkeria ja HMS Unicornia HMS Clevelandin, HMS Holcomben, HMS Atherstonen, HMS Liddesdalen, HMS Farndalen, ORP Krakowiakin ja ORP Slazakin kanssa. Alus oli 9. elokuuta osaston mukana sillanpään edustalla, jossa se joutui Saksan laivaston E-veneiden hyökkäysten ja ilmahyökkäysten kohteeksi. Alus vapautui 16. elokuuta operaatiosta, jolloin se liittyi Algeriin sijoitettuun 50. Saattajaryhmään suojaamaan saattueita.[1]

HMS Calpe liittyi marraskuussa HMS Atherstonen, HMS Catterickin, HMS Clevelandin, HMS Haydonin, HMS Farndalen, HMS Liddesdalen, ORP Krakowiakin ja ORP Slazakin kanssa Välimeren laivaston Hunt-luokan aluksista Maltalle koottuun laivueeseen suojaamaan saattueita. Alus suojasi 10. joulukuuta saattuetta KMS34 HMS Tynedalen, HMS Holcomben sekä Yhdysvaltain laivaston USS Niblackin, USS Bensonin ja USS Wainwrightin kanssa. Bougien lahdella saattue joutui 12. joulukuuta Saksan laivaston sukellusveneiden U-223 ja U-593 kohteeksi, jolloin U-593 laukaisema torpedo upotti HMS Tynedalen. Hävittäjien jahdatessa sukellusveneitä saman sukellusveneen laukaisema torpedo upotti HMS Holcomben. Alus upotti 13. joulukuuta U-593:n yhdessä USS Wainwrightin kanssa (37°38′N, 05°58′E).[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Calpe siirrettiin tammikuussa 1944 Maltalle sijoitettuun 18. Hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se suojasi keskisen Välimeren saattueita ja valvoi meriliikennettä. Alus määrättiin kesäkuussa suojaamaan Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa Etelä-Ranskan maihinnousun saattueita. Se siirtyi elokuun alussa Oraniin liittyäkseen saattuepalvelukseen.[1]

Alus suojasi 11. elokuuta saattuetta AMI HMS Catterickin, HMS Clevelandin ja Yhdysvaltain laivaston miinanraivaajien USS Staffin, USS Swiftin ja USS Threatin kanssa. Saattue saapui 15. elokuuta sillanpäähän. HMS Calpen vapauduttua operaatiosta alus palasi Välimeren laivaston alaisuuteen samaan laivueeseen kuin aiemmin.[1]

Alus oli 24. syyskuuta Aegeanmerelle lähetetyssä osastossa, jonka tehtävänä oli miehittää Italian valvonnasta vapautuneet saaret. Alus pyrki estämään saksalaisjoukkojen vetäytymisen alueelta, mihin liittyen se laski maajoukkoja saariin ja tuki niiden taistelua tykkitulella. Operaatiosta vapauduttuaan alus aloitti paluumatkansa kotimaahan.[1]

HMS Calpe määrättiin huollon päätyttyä marraskuussa Itäiseen laivastoon. Alus lähti joulukuussa Välimerelle Ferryvilleen Tunisiaan huollettavaksi.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Calpe oli huollettvana maaliskuuhun 1945, minkä jälkeen se siirtyi Maltalle. Alus siirrettiin Maltalla takaisin telakalle viimeisteltäväksi ja varustettavaksi ulkomaanpalvelusta varten. Alus lähti telakalta päästyään kotimaahan ja se saapui 11. toukokuuta Chathamiin.[1]

Alus lähti kesäkuussa Välimeren kautta Itäisen laivaston 14. Hävittäjälaivueeseen Trincomaleehen. Aluksen liityttyä heinäkuussa laivueeseensa se valmistautui liittymään Malesian maihinnousuun operaatio Zipperissä, johon se ei kuitenkaan kerennyt mukaan.[1]

Alus palveli Intian valtamerellä marraskuun 1946, jolloin se aloitti matkansa kotimaahan. Se poistettiin palveluksesta ja alus siirrettiin reserviin. Alus makasi ankkuroituna Sheernessissä 17. tammikuuta 1947 saakka, jolloin se siirrettiin Portsmouthiin. Alus siirrettiin edelleen Harwichiin, josta se lainattiin 1952 Tanskan merivoimille nimettynä KDM Rolf Krakeksi. Yhdeksän vuoden laina-ajan jälkeen Tanskan hallitus osti aluksen ja se palveli aina vuoteen lokakuuhun 1966, jolloin se myytiin romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]