HMS Blean
| HMS Blean | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Hawthorn Leslie and Company, Hebburn |
| Kölinlasku | 22. helmikuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 15. tammikuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 23. elokuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 11. joulukuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 070 t (standardi) 1 458 t (max) |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 10,16 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua (50 km/h) |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea 4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia |
HMS Blean (viirinumero L47) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus nimettiin Blean Beagles Huntin mukaan, mikä pidettiin Bleanin kylässä Canterburyn pohjoispuolella.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 27. huhtikuuta 1940 osana vuoden 1940 hätäohjelmaa Hawthorn Leslie and Companyltä Hebburnistä, missä köli laskettiin 22. helmikuuta 1941 työnumerolla 4247. Alus laskettiin vesille 15. tammikuuta 1942 ja valmistui 23. elokuuta.[1] Aluksen ensimmäiseksi ja ainoaksi päälliköksi määrättiin 20. heinäkuuta 1942 alkaen Norman John Parker[2].
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 1942 alus oli valmistajan koeajoissa, minkä jälkeen se läpäisi hyväksyntätestit. Alus siirtyi hyväksynnän jälkeen Scapa Flowhun varustettavaksi sekä koulutuksen aloittamiseksi. Alus oli syyskuussa koulutettavana Kotilaivastossa, minkä päätyttyä se aloitti Pohjanmeren saattueiden suojaamisen.[1]
Lokakuussa alus oli huollettavana Thamesin alueen telakalla, jossa ollessaan se sai määräyksen siirtyä Välimerelle. Sen tehtävänä oli tukea Pohjois-Afrikan maihinnousua. Alus siirtyi saattueen mukana Gibraltarille, jonne saavuttuaan se liitettiin 58. hävittäjäviirikköön.[1]
Alus suojasi 11. joulukuuta 1942 Algerian rannikolla saattuetta KMF4 yhdessä HMS Wishartin kanssa, kun Saksan laivaston sukellusvene U-443 havaitsi saattueen. Sukellusvene laukaisi yhden torpedon kohti Bleania ja toisen kohden saattuetta, mutta kumpikin osui saattaneeseen hävittäjään. Torpedoitu alus upposi 60 merimailia rannikosta neljässä minuutissa, jolloin sai surmansa 89 miehistönjäsentä. Wishart pelasti kahdeksan upseeria ja 86 miehistönjäsentä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 30. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |