HMS Chiddingfold (L31)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Chiddingfold.
HMS Chiddingfold
HMS Chiddingfold
HMS Chiddingfold
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock
Kölinlasku 1. maaliskuuta 1940
Laskettu vesille 10. maaliskuuta 1941
Palveluskäyttöön 16. lokakuuta 1941
Palveluskäytöstä Intian laivastolle 1953 nimellä Ganga
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 4"/L45 QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä

HMS Chiddingfold (viirinumero L31) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 Scotts Shipbuilding and Engineering Companyltä Greenockista osana vuoden 1939 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 1. maaliskuuta 1940 työnumerolla J1115 ja alus laskettiin vesille 10. maaliskuuta seuraavana vuonna. Alus valmistui 16. lokakuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Chiddingfold siirrettiin marraskuussa vastaanottokokeiden ja varustamisen jälkeen Scapa Flowhun koulutettavaksi. Alus määrättiin tukemaan kommandoiskua Lofooteille (operaatio Archery).[1]

Alus osallistui 22. joulukuuta operaation valmistavaan harjoitukseen risteilijä HMS Kenyan sekä hävittäjien HMS Onslowin, HMS Offan ja HMS Oribin kanssa. Osasto siirtyi 24. joulukuuta Sullom Voeen Shetlannin saarille suojaten maihinnousualuksia HMS Prince Charles ja HMS Prince Leopold. Osasto joutui odottamaan Sullom Voessa seuraavan vuorokauden sään paranemista.[1]

Osasto lähti 26. joulukuuta Sullom Voesta sään parannuttua. Seuraavana päivänä se saapui Vaagsfjordiin HMS Chiddingfoldin johtaessa maihinnousualuksia ja muun osaston valmistautuessa tulitukeen. Alus savutti suojaten tulitukiosastoa. Osasto lähti paluumatkalle Scapa Flow'hun joutuen kahteen otteeseen Heinkel pommittajien maaliksi. Alus saapui 28. joulukuuta osaston mukana Scapa Flow'hun, missä se jatkoi kouluttautumista.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Chiddingfold määrättiin koulutuksen päätyttyä tammikuussa 1942 palvelukseen Orkenyn ja Shetlannin alueelle saattueiden suojaksi. Alus suojasi 9. tammikuuta itäisen sulun pohjoista osaa rakentanutta 1. miinalaivuetta HMS Calpen kanssa (operaatio SN15A). Seuraavana päivänä alus ilmoittautui uudessa palveluspaikassaan.[1]

Alus suojasi helmikuusta marraskuuhun saattueita Clyden ja Islannin välillä sekä itärannikon saattueita Atlantin saattueiden kokoontumispaikoilta Clydeen. Se määrättiin joulukuussa Kotilaivastoon.[1]

Alus suojasi 15. joulukuuta saattueen JW51A länsipuolta alkumatkasta Kuolanniemimaalle HMS Blankneyn ja HMS Ledburyn kanssa. Se erkani saattueesta 18. joulukuuta Kotilaivaston alusten saavuttua läntisen suojauksen mukana. Alus suojasi 22. joulukuuta samojen alusten kanssa saattueen JW51B länsipuolta, mistä ne erkanivat 25. joulukuuta Kotilaivaston saavuttua.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Chiddingfold palasi tammikuussa 1943 Orkneyn ja Shetlannin alueelle saattueiden suojaksi, kunnes se toukokuussa määrättiin huollettavaksi ulkomaan palvelusta varten.[1]

Alus siirtyi Middlesboroughin, jossa se siirrettiin 16. kesäkuuta telakalle. Alukselle asennettiin tulenjohtotutka tyyppiä 285 ja oletettavasti myös tyyppiä 291. Alus määrättiin elokuussa Välimeren laivaston 59. Hävittäjäviirikköön.[1]

Aluksen huolto valmistui ja se aloitti 21. elokuuta koeajot uusien järjestelmien testaamiseksi. Alus lähti syyskuussa varustamisen jälkeen Maltalle, jossa se liittyi HMS Bicesteriin, HMS Oakleyn ja HMS Zetlandiin aloittaen saattueiden suojaamisen.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Chiddingfold palveli alkuvuoden 1944 Maltalla suojaten viirikkönsä mukana keskisen Välimeren saattueita, kunnes se siirrettiin kesäkuussa myös Maltalle sijoitettuun 22. Hävittäjälaivueeseen. Laivueen muut alukset olivat HMS Exmoor, HMS Catterick, HMS Ledbury, HMS Liddesdale, HMS Tetcott ja HMS Wheatland, joiden mukana se suojasi edelleen saattueita, valvoi merialuetta sekä tuki maavoimien operaatioita Italian rannikolla.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Chiddingfold määrättiin helmikuussa 1945 Harwichiin sijoitettuun 16. Hävittäjälaivueeseen. Alus tulitti 1. maaliskuuta Genovan puolustuslaitteita tukiessaan maavoimien toimintaa. Se vapautettiin 3. maaliskuuta Välimeren laivastosta, minkä jälkeen alus aloitti matkansa Harwichiin. Alus suojasi saattueita Scheldtin suistoon sekä partioi alueella estääkseen alueen miinoittamisen.[1]

Alus määrättiin toukokuussa Euroopan sotatoimien päättyessä Itä-Intian laivastoon, minkä seurauksena se siirrettiin 29. toukokuuta telakalle huollettavaksi. Alus palasi 2. heinäkuuta palvelukseen aloittaen koeajot.[1]

Alus lähti koeajojen päätyttyä Välimerelle 18. Hävittäjälaivueeseen koulutettavaksi sekä valmistautumaan ulkomaan palvelukseen. Se jatkoi elokuussa matkaansa Ceylonille liittyäkseen Itä-Intian laivastoon. Se oli laivueessaan Singaporessa tukien alueen takaisinvaltausta.[1]

HMS Chiddingfold palasi Trincomaleehen vapauduttuaan tehtävistään Singaporessa. Alus määrättiin reserviin. Alus lähti lokakuussa Trincomaleesta ja se saapui 16. marraskuuta Portsmouthiin, jossa se sijoitettiin poistettiin palveluksesta. Alus sijoitettiin vuoden 1946 alussa lopulta reserviin. Se siirrettiin 1950 Harwichiin, missä se makasi ankkuroituna vuoteen 1952. Aluksen siirrosta Intian laivastolle ilmoitettiin 17. kesäkuuta, jolloin se siirrettiin Messrs Crichtonin telakalle Liverpooliin. Telakalla ollut alus nimettiin 27. marraskuuta INS Gangaksi. Aluksen huolto valmistui kesäkuussa 1953 ja Intian laivasto otti aluksen virallsesti palvelukseensa 18. kesäkuuta.[1]

Koeajojen ja koulutuksen päätyttyä alus lähti Intiaan INS Gomatin (ex- HMS Lamerton) ja INS Godaveri (ex- HMS Bedale ja ORP Slazak) kanssa. Alusten laina aikaa jatkettiin elokuussa 1956 ja Intian hallitus osti ne vasta huhtikuussa 1958. INS Gomati poistettiin aktiivipalveluksesta 1975, jolloin se siirrettiin koululaivaksi ennen myyntiään romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]