HMS Albrighton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Albrighton
HMS Albrighton
HMS Albrighton
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 30. joulukuuta 1940
Laskettu vesille 11. lokakuuta 1941
Palveluskäyttöön 22. helmikuuta 1942
Palveluskäytöstä Saksan Liittotasavallan laivastolle 1959 nimellä Raule
romutettu 1969
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
2 20 mm Oerlikon-ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 21" (533 mm) torpedoputkea
4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Albrighton (viirinumero L12) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 John Brown and Companyltä Clydebankistä osana vuoden 1940 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 30. joulukuuta työnumerolla J1579 ja alus laskettiin vesille 11. lokakuuta 1941. Alus valmistui 22. helmikuuta seuraavana vuonna.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Albrighton sijoitettiin valmistuttuaan Portsmouthin tukikohtaan sijoitettuun 1. Hävittäjälaivueeseen. Aluksen siirtyessä 28. maaliskuuta koulutuksen jälkeen Clydestä Portsmouthiin se määrättiin etsimään kateissa olevaa moottorivenettä HMS ML443, joka oli jäänyt jälkeen palattaessa Saint-Nazairesta (operaatio Chariot). Alus taisteli 24. huhtikuuta Fécampin edustalla E-veneitä vastaan, jolloin yksi saksalaisalus vaurioitui. Alus taisteli 6. toukokuuta Cap d'Aillyn edustalla toistamiseen E-veneitä vastaan.[1]

Alus tuhosi kesäkuussa Colentinin niemimaan edustalla saksalaisen rannikkosaattueen höyrykäyttöisten tykkiveneiden 7 ja 8 kanssa. Alus palveli saattajana, kunnes se määrättiin elokuussa tukemaan suunniteltua kanadalaisjoukkojen maihinnousua Dieppeen (operaatio Jubilee). Alus suojasi 19. elokuuta maihinnousualuksia Dieppeen. se kärsi lieviä vaurioita rannikkotykistön tulessa. Alus pelasti eloonjääneet HMS Berkeleyltä, kun alus oli menettänyt liikuntakykynsä ilmahyökkäyksessä. HMS Albrighton upotti vauriotuneen sisaraluksensa torpedoimalla.[1]

Alus kävi 7. lokakuuta tulitaistelua Le Havren rannikkotykistön kanssa. Se oli 13. lokakuuta Force A:ssa HMS Cottesmoren, HMS Eskdalen, HMS Glaisdalen ja HMS Quornin kanssa pysäytettäessä Saksan laivaston kaappari Komet, joka matkasi Kanaalin lävitse Atlantille.[1]

HMS Albrighton suojasi 7. marraskuuta saattueen KMS2 Gibraltarille Pohjois-Afrikan maihinnousua varten. Alus saapui 9. marraskuuta Gibraltarille. Se saattoi torpedon vaurioittaman hollantilaisen matkustaja-aluksen Nieuw Zeelandin Gibraltarille. Alus suojasi 12. marraskuuta torpedo-osumasta liikuntakyvytöntä HMS Marnea. Se palasi 18. marraskuuta kotimaahan saattueen MKF1 mukana.[1]

Alus palasi laivueeseensa palvellakseen Kanaalin alueella. Se hyökkäsi 11. joulukuuta Dieppen edustalla saksalaisen saattueen kimppuun HMS Whitshedin kanssa, jolloin yksi saksalaisalus upposi.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelus Kanaalin alueella jatkui, kunnes se 27. huhtikuuta 1943 sai tehtäväkseen HMS Goathlandin kanssa tuhota rannikkosaattueen Ouissantista 60 merimailia pohjoiskoilliseen. Iskussa upotettiin italialainen saarronmurtaja Butterfly, sukellusveneentorjuntatroolari sekä UJ1402. HMS Albrightonilla sai surmansa kahdeksan henkeä ja lisäksi haavoittui 25. Tehtävästä vapauduttuaan alus jatkoi palvelustaan laivueen mukana[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Albrighton jatkoi palvelustaan laivueessa, kunnes se määrättiin helmikuussa 1944 esikuntalaivaksi Normandian maihinnousuun. Alus taisteli 1. helmikuuta Beachy Headin edustalla saattuetta CW243 suojatessaan Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus kärsi taistelussa pahoja vaurioita. Se siirrettiin telakalle korjattavaksi sekä muutettavaksi esikunta-alukseksi.[1]

Alus palasi toukokuussa palvelukseen, jolloin se liittyi Force G:hen komentavan upseerin alukseksi maihinnousuosasto G3:een. Alus osallistui maihinnousun valmistaviin harjoituksiin osaston mukana, mistä se siirtyi kesäkuussa Solentiin odottamaan maihinnousun alkamista.[1]

Alus määrättiin saattue G16:een, johon kuului yhdeksän maihinnousualusta sekä kaksi pelastusalusta. Saattueen suojana oli HMS Hambledon. Operaation viivästyttyä vuorokaudella alus matkasi 5. kesäkuuta sillanpäähän kannellaan GOLD rannan vastuullinen komentaja. Seuraavana päivänä alus aloitti GOLD rannan edustalla esikuntalaivana.[1]

HMS Albrighton jatkoi palvelustaan esikuntalaivana operaation täydennysosan aikana. Alus suoritti tarvittaessa partiointi- ja saattotehtäviä. Se upotti 12. elokuuta Lorientista etelään kolme troolaria, joiden miehistöistä se pelasti 22. Alus määrättiin vuoden lopulla muutostöiden jälkeen palaamaan laivueeseensa.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Albrighton siirrettiin 3. tammikuuta 1945 telakalle palautettavaksi saattuehävittäjäksi. Alus palasi telakalta 14. helmikuuta, jolloin se määrättiin koulutuksen jälkeen Sheernessiin sijoitettuun 21. Hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus aloitti maaliskuussa laivuepalveluksen uudessa laivueessaan. Se suojasi saattueita ja valvoi meriliikennettä Pohjanmerellä ja Thamesin suistossa. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus siirrettiin 8. toukokuuta Noren alaisuuteen saattuetehtäviin.[1]

Alus kolaroi 23. toukokuuta LST-238:n kanssa, jolloin se kärsi vaurioita. Se määrättiin kesäkuussa Itäiseen laivastoon huolto- ja muutostöiden jälkeen. Korjausten valmistuttua alus siirtyi Imminghamiin huollettavaksi ulkomaanpalvelukseen.[1]

Japanin antauduttua alusta ei tarvittu Itäisessä laivastossa, mutta sen muutokset kuitenkin saatettiin loppuun ennen siirtoa Plymouthin reserviin joulukuussa 1945. Alus siirrettiin 1953 Penarthiin ennen siirtoa Gibraltarille. Se sijoitettiin 1955 poistolistalle, jolloin alus palasi kotimaahan Barrowiin odottamaan kohtaloaan.[1]

Saksan Liittotasavallan kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena alus välittiin yhdeksi seitsemästä luovutettavasta aluksesta. Alus huollettiin Liverpoolissa palvelukseen palauttamista 1959. Alus nimettiin luovutettaessa Rauleksi.[1]

Raule palveli Saksan Liittotasavallan laivastossa Itämerellä yhdeksän vuotta sukellusvenekoulutuksessa. Alus poistettiin palveluksesta 1968 ja se myytiin seuraavana vuonna romutettavaksi Eisen & Metallille Bremeniin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]