HMS Blencathra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Blencathra
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 11. marraskuuta 1939
Laskettu vesille 6. elokuuta 1940
Palveluskäyttöön 14. joulukuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettu 1957
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 25,5 solmua (67 km/h)
Miehistöä 164
Aseistus 6 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä
2 0,5" Vickers Mk III nelipiippuista konekivääriä
6 syvyyspomminheittäjää

HMS Blencathra (viirinumero L24) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 Cammell Lairdilta Birkenheadistä osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. 1939 War Emergency Programme). Aluksen köli laskettiin 11. marraskuuta 1939 työnumerolla V1048 ja sen vesillelasku oli 6. elokuuta 1940.[1]

HMS Blencathra valmistui telakalta 14. joulukuuta 1940, jolloin sen koeajot aloitettiin. Aluksen koeajot suoritettiin nopeutettuina ja se siirrettiin laivastolle hyväksyttäväksi. Hyväksynnän jälkeen alus siirrettiin koulutettavaksi ja varustettavaksi, jolloin se samalla määrättiin Portsmouthin 1. Hävittäjälaivueeseen.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blencathran valmistuttua 14. joulukuuta 1940 se aloitti vastaanottotestit, joiden päätyttyä alus siirrettiin varustettavaksi ja koulutettavaksi. Alus liittyi tammikuussa 1941 Portsmouthissa laivueeseensa aloittaen saattueiden suojaamisen sekä Kanaalin meriliikenteen valvonnan. Laivueen muut alukset olivat HMS Cleveland, HMS Tynedale, HMS Fernie, HMS Berkeley ja HMS Atherstone. Alus suojasi 12. toukokuuta Portsmouthista Rosythiin risteilijä HMS Berwickin korjausten loppuunsaattamiseksi HMS Berkeleyn kanssa.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blencathran palvelus Portsmouthissa jatkui 1943 laivueessa, jonka aluksina olivat HMS Berkeley, HMS Fernie, HMS Puckeridge ja HMS Wheatland. Alus osallistui 14. maaliskuuta Kanaalissa Saksan laivaston apuristeilijä Michelin (Schiff 28) etsimiseen. HMS Blencathra kärsi vaurioita tykistötulessa.[1]

Alus joutui 18. kesäkuuta ilmahyökkäykseen suojatessaan saattuetta. Se kärsi vaurioita lähelle osuneista pommeista sekä tykistötulessa. Alus siirrettiin Sheernessiin 21. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren saattueita Thamesin ja Forthin välillä. Uuteen laivueeseen kuuluivat HMS Cattistock, HMS Cottesmore, HMS Fernie, HMS Garth, HMS Holderness, HMS Mendip, HMS Meynell ja HMS Pytchley.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus suojasi 28. maaliskuuta 1943 Smiths Knollin lähistöllä saattuetta FS1074 joutuessaan Saksan laivaston 2. Schnellboot laivueen E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi. HMS Blencathran ja HMS Warwickin tehokas toiminta karkotti hyökkääjän. Alus määrättiin toukokuussa suojaamaan Sisilian maihinnousuun liittyviä saattueita. Se siirrettiin valmistautumaan ulkomaan komennukseen.[1]

Alus liittyi 21. kesäkuuta saattueeseen WS31/KMF17 risteilijä HMS Cairon ja hävittäjien HMS Arrowin, HMS Blankneyn, HMS Breconin, HMS Brissendenin, HMS Hambledonin, HMS Ledburyn, HMS Mendipin, HMS Viceroyn, HMS Wallacen, HMS Witheringtonin ja HMS Woolstonin kanssa suojaamaan sen Atlantin ylitystä. Alus erkani 26. kesäkuuta saattueesta, kun Lähi-Itään (WS31) ja Gibraltarille (KMF17) matkaavat saattueet erkanivat toisistaan. Se liittyi samalla saattueeseen KMF17 suojaten sen matkan Gibraltarille, jossa se liittyi Välimeren laivaston 58. Hävittäjäviirikköön.[1]

HMS Blencathra osallistui Sisilian maihinnousun harjoituksiin, kunnes se liittyi maihinnousun itäiseen tukiosastoon suojaamaan maihinnoususaattueita. Alus puolusti 9.-10. heinäkuuta saattueita E-veneiden hyökkäyksiltä yhdessä muiden Hunt-luokan saattuehävittäjien kanssa. Alus vapautui elokuussa operaatiosta.[1]

Alus määrättiin elokuussa Salernon maihinnousuun. Se suojasi 9. syyskuuta saattueen sillanpäähän, minkä jälkeen se partioi maihinnousualueen ulkopuolella. Sen vapautuessa lokakuussa operaatiosta alus määrättiin itäiselle Välimerelle.[1]

Alus liittyi Aegeanmeren saarten puolustukseen koottuihin yksiköihin, kun saksalaiset pyrkivät valtaamaan Italian varuskuntien hylkäämät tukikohdat. Alus etsi 8. lokakuuta saksalaisten käyttämiä aluksia tuloksetta. Alus suojasi 27. lokakuuta risteilijä HMS Auroraa HMS Pathfinderin ja HMS Exmoorin kanssa partioitaessa Aegeanmerellä.[1]

HMS Blencathra, HMS Fury ja HMS Exmoor olivat 9. marraskuuta valvomassa Aegeanmeren meriliikennettä Amorgasin edustalla. Alus lähti 13. marraskuuta Aleksandriasta Aegeanmerelle tukemaan maajoukkoja. Se tulitti seuraavana päivänä Leroksella Alindanlahdella HMS Pennin ja HMS Aldenhamin kanssa saksalaisten asemia. Alus hinasi 19. marraskuuta liitopommin vaurioittaman HMS Rockwoodin Turkin aluevesiltä Aleksandriaan.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Blencathra siirrettiin tammikuussa 1944 viirikkönsä alusten HMS Hambledonin, HMS Blankneyn ja HMS Breconin kanssa Maltalle. Viirikön tehtävänä oli suojata Anzion maihinnoususaattueita sekä valvoa meriliikennettä. Alus siirrettiin maaliskuussa viirikön mukana Napoliin.[1]

Alus lähti 9. maaliskuuta sukellusveneidentorjuntatehtävään. Seuraavana päivänä se upotti Anzion eudstalla Saksan laivaston sukellusveneen U-450 viirikkönsä alusten sekä HMS Urchinin ja USS Madisonin kanssa (41°11′N, 12°27′E). Alus etsi 29. maaliskuuta Sisilian pohjoispuolelta sukellusvenettä HMS Hambledonin, HMS Wiltonin, HMS Laforeyn, HMS Tumultin ja HMS Ulsterin kanssa. Seuraavana päivänä sukellusvene U-223 pakotettiin syvyyspommein pintaan. Taistelussa sukellusvene laukaisi akustisen torpedon, joka upotti HMS Laforeyn, mutta sukellusvene itse upposi tykistötulessa (38°54′N, 14°18′E).[1]

Alus määrättiin huhtikuussa Normandian maihinnousuun ja se aloitti matkansa kotimaahan. Alus liittyi toukokuussa Sheernessissä 21. Hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se osallistui maihinnousuharjoituksiin. Alus muodosti HMS Hartin, HMS Whimbrelin, HMS Whittakerin ja HMS Waldegraven kanssa saattajaryhmä 113:n, jonka mukana se siirtyi 4. kesäkuuta Milford Haveniin suojatakseen Yhdysvaltain armeijan divisioonaa kuljettanutta saattuetta EBP2 läntisen osaston alueelle.[1]

Operaatio viivästyi huonon sään vuoksi ja saattue siirtyi vasta seuraavana päivänä Isle of Wightin eteläpuolelle ja edelleen 6. kesäkuuta sillanpäähän. HMS Blencathra erkani saattueesta sen saavuttua purkualueelle palaten ryhmän mukana Plymouthiin. Alus suojasi saattueita, kunnes se vapautettiin operaatiosta.[1]

Alus palveli 30. kesäkuuta Neptunen päättyessä edelleen Kanaalin alueella. Alus osallistui 3. elokuuta vallatun ihmistorpedon pelastusyritykseen, jolloin tuhopanoksen räjähtäessä kärsi vaurioita. Alus siirtyi syyskuussa 21. Hävittäjälaivueeseen Sheernessiin jatkaen saattueiden suojaamista ja meriliikenteen valvontaa.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan sotatoimien päättyessä kesäkuussa 1945 HMS Blencathran palvelus jatkui Noren alaisuudessa. Alus osallistui laivueen mukana uudelleen miehitykseen sekä erilaisiin laivastovierailuihin kotimaan ja Euroopan satamissa. Alus vaurioitui 15. elokuuta kolaroituaan SS Willowdalen kanssa. Se siirrettiin korjattavaksi telakalle.[1]

Aluksen palasi palvelukseen, kunnes se siirrettiin lokakuussa ilmavoimien maalialukseksi. Alukselta poistettiin aseistus ja sille tehtiin tarvittavat muutokset Rosythissa ennen maalialukseksi siirtoa.

Alus poistettiin palveluksesta heinäkuussa 1948, jolloin se siirrettiin reserviin Harwichissa. Alus siirrettiin 1953 Barrow-in-Furnessiin. Aluksen myynti huhtikuussa 1950 Norjalle peruuntui, jolloin alus sijoitettiin poistolistalle lokakuussa 1956 yhdeksän sisaraluksensa kanssa. Alus myytiin vielä samana vuonna BISCOlle ja se hinattiin 2. tammikuuta 1957 T. W. Ward and Companylle romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 47. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]