HMS Exmoor (L08)
| HMS Exmoor | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 7. kesäkuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 12. maaliskuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 18. lokakuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | Tanskan laivastolle 1952 nimellä KDM Valdemar Sejr |
| Loppuvaihe | romutettu 1966 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä |
HMS Exmoor (viirinumero L08) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 20. joulukuuta 1939 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa työnumerolla J4190 Swan Hunterilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 7. kesäkuuta 1940. Alus laskettiin vesille 12. maaliskuuta 1941 nimellä HMS Burton. HMS Exmoorin tuhouduttua helmikuussa 1941 rakenteilla ollut alus päätettiin nimetä kesäkuussa uudelleen HMS Exmooriksi. Alus valmistui 18. lokakuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koeajojen ja varustamisen jälkeen alus siirtyi Scapa Flowhun, jossa se määrättiin koulutuksen jälkeen marraskuussa Gibraltarille suojaamaan saattueita. Alus liittyi 13. marraskuuta HMS Badsworthin, HMS Vanquisherin ja HMS Witchin kanssa saattueen WS12Z paikallissuojaksi. Alukset erkanivat 17. marraskuuta saattueesta palaten Clydeen.[1]
Joulukuun alussa alus siirtyi Gibraltarille, jossa se liittyi HMS Blankneyn ja HMS Croomen kanssa 13. hävittäjälaivueeseen. Se liittyi 14. joulukuuta saattueeseen HG76 täydennettäessä 36. saattajaryhmää. Alus upotti 17. joulukuuta korvetti HMS Penstemonin sekä hävittäjien HMS Stanleyn ja Blankneyn kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-131. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta palaten Gibraltarille.[1]
1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 1942 alus liittyi 37. hävittäjäviirikköön suojatakseen Atlantin ja läntisen Välimeren saattueita. Alus lähti 27. helmikuuta merelle Force H:n kanssa ja se liittyi taistelulaiva HMS Malayan, lentotukialuksien HMS Arguksen ja HMS Eaglen sekä risteilijä HMS Hermionen suojaksi operaatio Spotter I:een koottuun osastoon HMS Laforeyn, HMS Lightningin, HMS Activen, HMS Anthonyn, HMS Whitehallin, HMS Wishartin, Blankneyn ja Croomen kanssa. Seuraavana päivänä operaatio peruutettiin ja osasto palasi Gibraltarille.[1]
Alus lähti 6. maaliskuuta uudelleen merelle saman osaston kanssa operaatio Spotter II:een. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi 8. maaliskuuta laivueeseensa. Alus lähti 20. maaliskuuta merelle Force H:n mukana operaatio Picket I:ssä ja se palasi 23. maaliskuuta Gibraltarille laivueeseensa. Operaatio toistettiin 23. maaliskuuta nimellä operaatio Picket II, mistä alus palasi 30. maaliskuuta laivueeseensa.[1]
Exmoor ja Croome siirrettiin 1. huhtikuuta Aleksandriaan sijoitettuun 9. hävittäjälaivueeseen. Alukset lähtivät vielä samana päivänä Gibraltarilta kohti etelää liittyäkseen uuteen laivueeseensa. Alukset määrättiin 8. huhtikuuta jäämään Freetowniin paikallissaattajiksi. Alukset suojasivat 11. huhtikuuta HMS Wild Swanin,HMS Hydrangean, Vapaan Ranskan laivaston korvettien FNFL Commandante Antedrogun ja FNFL Commandante Detroyatin kanssa joukkojenkuljetussaattue WS17B:tä paikallissaattueena Hyväntoivonniemelle. Exmoor erkani 15. huhtikuuta Commandante Detroyatin kanssa saattueesta aloittaen paluumatkan Freetowniin. Alus lähti 25. huhtikuuta Hyväntoivonniemen reittiä Punaisellemerelle liittyäkseen laivueeseensa. Saavuttuaan toukokuussa Aleksandriaan alus liitettiin 5. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se aloitti saattueiden suojaamisen itäisellä Välimerellä sekä Tobrukin varuskunnan tukemisen.[1]
Alus liittyi 13. kesäkuuta laivueensa mukana operaatio Vigorousin saattueen MW11 suojaksi. Seuraavana päivänä illan hämärtyessä saattue joutui voimakkaaseen ilmahyökkäykseen, jolloin lentokoneet pudottivat muun muassa valoraketteja helpottaakseen E-veneiden hyökkäystä. Saattue joutui 15. kesäkuuta taisteluun E-veneiden kanssa sekä toistuvien ilmahyökkäysten kohteeksi. Lisäksi Italian laivaston merelle lähtö uhkasi saattuetta. Operaatio peruutettiin vielä samana päivänä ja saattue palasi Aleksandriaan. Aluksen vapauduttua operaatiosta se jatkoi 22. kesäkuuta laivueen mukana palvelustaan. Se tuki heinä-elokuun Tobrukin varuskuntaa suojaten sinne matkaavia saattueita sekä tulittaen akselivaltojen asemia.[1]
Syyskuussa alus määrättiin tukemaan hyökkäystä akselivaltojen varuskuntaan Tobrukissa operaatio Agreementissa. Alukseen nousi 12. syyskuuta merijalkaväkeä kuljetettavaksi Tobrukiin, minkä jälkeen se lähti yhdessä HMS Zulun ja HMS Sikhin' kanssa merelle. Seuraavana päivänä alus tulitti maamaaleja joutuen rannikkotykistön tuleen. Risteilijä HMS Coventryn tuhouduttua 14. syyskuuta alus palasi Aleksandriaan täydennettäväksi HMS Dulvertonin, HMS Beaufortin ja HMS Hurworthin kanssa.[1]
Lokakuussa alus määrättiin tukemaan laivueen mukana operaatio Lightfootia. Se suojasi 20. lokakuuta harhautukseksi tehtyä maihinnousua Ras el Kanaisiin. Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi marraskuussa laivueen kanssa saattueiden suojaamista sekä meriliikenteen valvontaa itäisellä Välimerellä.[1]
Exmoor liittyi 17. marraskuuta operaatio Stoneagen saattueen MW13 lähisuojaukseen. Seuraavana päivänä risteilijät HMS Arethusa, HMS Cleopatra, HMS Dido ja HMS Orion hävittäjäsuojineen liittyivät saattueeseen. Saattue joutui ilmahyökkäykseen, jolloin Arethusaan osui torpedo. Vaurioitunut alus hinattiin takaisin Aleksandriaan. Välimeren laivaston kaukosuojaus lähti 19. marraskuuta paluumatkalle ja saattue saapui seuraavana päivänä Maltalle. Alus vapauduttua saattueesta se aloitti 21. marraskuuta muiden lähisuojana olleiden alusten kanssa paluumatkansa Aleksandriaan.[1]
Alus suojasi 1. joulukuuta HMS Belvoirin, Croomen, HMS Hursleyn, HMS Tetcottin ja Kreikan laivaston Pindosin kanssa operaatio Portcullisin saattuetta MW14. Seuraavana päivänä Välimeren laivastosta irrotettu kaukosuojausosasto liittyi saattueeseen. Maltalta saapunut Force K liittyi 4. joulukuuta saattueeseen. Alus lähti 5. joulukuuta paluumatkalle saattueen saavuttua Maltalle.[1]
Alus suojasi 7. joulukuuta Maltalta Egyptiin saattueen ME11, josta se erkani 9. joulukuuta Orionin, HMS Aldenhamin, Croomen, Dulvertonin ja Hursleyn kanssa suojatakseen operaatio Quadrangle A:n saattuetta MW15.[1]
1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1943 alussa aluksen laivuepalvelus Välimeren laivastossa jatkui. Se tuki 8. armeijan taistelua Libyassa ja Tunisiassa. Huhtikuussa alus siirrettiin Maltalle tukemaan taistelutoimia ja suojaamaan saattueita.[1]
Alus muodosti 7.–13. toukokuuta HMS Nubianin, HMS Paladinin, HMS Petardin, HMS Jerviksen, Laforeyn, HMS Loyalin, HMS Tartarin ja Puolan merivoimien ORP Blyskawican sekä laivueensa alusten kanssa operaatio Retributionia varten Boneen kootun Force Q:n, jonka tehtävänä oli estää akselivaltojen joukkojen evakuoiminen Sisiliaan. Alus määrättiin kesäkuussa suunnitteilla olevaan Sisilian maihinnousuun.[1]
Alus lähti 5. heinäkuuta Port Saidista maihinnoususaattueen MWF36 mukana. Se erkani 8. heinäkuuta saattueesta tankatakseen. Alus palasi seuraavana päivänä saattueeseen, josta se erkani 10. heinäkuuta saavuttuaan sillanpäähän Bark Westiin. Alus siirtyi ilmasuojaksi sekä estämään vihollisen laivastovoimien pääsyn alueelle. Alus joutui Augustan rannikkotykistön tuleen pyrkiessään satamaan HMS Eskimon ja Kreikan laivaston Kanariksen kanssa.[1]
Elokuussa alus määrättiin Salernon maihinnousuun ja se liittyi Task Force 65:een 19. hävittäjälaivueen Laforeyn, HMS Lookoutin, Loyalin, Nubianin ja Tartarin sekä saattuehävittäjien HMS Mendipin, Dulvertonin, Tetcottin, HMS Belvoirin, HMS Brocklesbyn, HMS Quantockin, HMS Blackmoren, HMS Breconin, Beaufortin, HMS Ledburyn ja Kreikan laivaston Pindoksen kanssa.[1]
Syyskuun alussa alus siirtyi Tripoliin, josta se saattoi 6. syyskuuta saattueen TSF1 sillanpäähän. Alus erkani 10. syyskuuta saattueesta määränpäässä ja se siirtyi sillanpään ankkuripaikan ilmasuojaksi ja maihinnousun tulitukiosastoon, kunnes se siirrettiin 16. syyskuuta suojaamaan maihinnousualuetta Saksan laivaston E-veneiden hyökkäyksiltä.[1]
Alus siirrettiin lokakuussa 5. hävittäjälaivueen mukana itäiselle Välimerelle tukemaan Egeanmeren saarten sotilasoperaatioita, joihin oli muodostunut sotilaallinen tyhjiö Italian antauduttua. Alus lähti 24. lokakuuta Aleksandriasta HMS Auroran, HMS Pathfinderin ja HMS Blencathran kanssa vapauttaakseen HMS Phoeben, Aldenhamin ja Hursleyn tuki tehtävistä. Alus oli 8. marraskuuta Egeanmerellä etsimässä saksalaisia joukkoja kuljettavia aluksia. Seuraavana päivänä se siirtyi tuloksettoman etsinnän jälkeen Levithaan HMS Furyn ja Blencathran kanssa.[1]
Alukselle kuormattiin 13. marraskuuta Aleksandriassa Lerokselle kuljetettavaksi kymmenen tonnia ampumatarvikkeita. Seuraavana päivänä se lähti Furyn ja Puolan laivaston ORP Krakowiakin kanssa Limassoliin ja edelleen Lerokselle. Osasto määrättiin palaamaan Leroksen varuskunnan antauduttua.[1]
Alus osallistui 24. marraskuuta operaatio Rumble Bumbleen. Se vapautti 4. joulukuuta Aldenhamin kanssa HMS Pennin ja Petardin, jotka suojasivat Limassolista Aleksandriaan vaurioitunutta Kreikan laivaston Adriasta. Alukset saapuivat 6. joulukuuta Aleksandriaan, jolloin Exmoor määrättiin 22. hävittäjälaivueeseen Algeriin. Alus lähti matkaan välittömästi täydennysten jälkeen.[1]
1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1944 alusta alus torjui laivueen mukana sukellusveneitä keskisellä Välimerellä sekä tuki maajoukkojen operaatioita. Alus määrättiin helmikuussa suojaamaan saattueita ja tukemaan maajoukkoja Anzion maihinnousuun, missä tehtävässä se palveli kuukauden lopun.[1]
Alus upotti 10. maaliskuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-450 Anzion edustalla Blankneyn, Blencathran ja Breconin kanssa (). Aluksen saattueiden suojaaminen ja maavoimien tukeminen keskisellä Välimerellä jatkui, kunnes se siirrettiin lokakuussa suojaamaan saattueita Kreikan mantereelle (operaatio Manna) ja samalla se siirrettiin laivueenjohtajaksi 3. hävittäjälaivueeseen.[1]
1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1945 alussa Exmoor esti Saksan laivaston toimintaa Egeanmerellä sekä tuki alueen saarten ja Kreikan mantereen takaisinvaltausta. Alus suojasi Ledburyn ja Tetcottin kanssa Niseroon lähetettyjä kreikkalaisia joukkoja. Se tuki maajoukkojen taisteluita alueella, kunnes se määrättiin huhtikuussa Tarantoon huollettavaksi.[1]
Toukokuun alus oli huollettavana, minä aikana se siirrettiin Itäisen laivaston reserviin. Se palasi palvelukseen touko-kesäkuun vaihteessa ja alus aloitti 1. kesäkuuta matkansa kotimaahan, jossa se siirrettiin Royal Albert Docksin telakalle Lontoossa. Tarve ulkomaan palvelukseen peruuntui elokuussa, jolloin myös aluksen korjaus keskeytettiin.[1]
Alus poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin marraskuussa Portsmouthin reserviin. Alus makasi ankkurissa, kunnes se sijoitettiin 1953 poistolistalle.[1]
Tanskan laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Exmoor myytiin Tanskan laivastolle, joka nimesi sen KDM Valdemar Sejriksi. Tanska siirsi aluksen poistolistalle 1962 ja se romutettiin 1966.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |