HMS Dido (37)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Dido-luokan ilmatorjuntaristeilijästä. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Dido.
HMS Dido
HMS Dido
HMS Dido
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 26. lokakuuta 1937
Laskettu vesille 18. heinäkuuta 1939
Palveluskäyttöön 30. syyskuuta 1940
Palveluskäytöstä lokakuu 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 5600 t (tyhjä)
6850 t (kuormattu)
Pituus 148 m
Leveys 15,4 m
Syväys 4,3 m
Koneteho 62 000 shp
Nopeus 32,25 solmua
Miehistöä 480
Aseistus 4 5,25" (133 mm) Mk I kaksiputkistatykkiä
4" tykki Q-tornin tilalle
2 2 paunan neliputkista tykkiä
2 0,5" (12,5 mm) nelipiippuista konekivääriä
6 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Dido (viirinumero 37) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Dido-luokan ilmatorjuntaristeilijä. HMS Dido tilattiin Cammell Lairdin telakalta osana vuoden 1936 laivasto-ohjelmaa ja se otettiin palveluskäyttöön 30. syyskuuta 1940.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Dido liitettiin palvelukseen otettaessa Kotilaivaston 15. Risteilijäviirikköön. Alus osallistui marraskuussa 1940 saksalaisten alusten etsintään näiden upotettua HMS Jervis Bayn. Alus siirrettiin huhtikuussa 1941 täydennyksenä Välimeren laivastoon.[1]

HMS Dido osallistui tapahtumiin Kreetan vesillä ja Punaisella merellä. Alukseen osui lentopommi Kreetan taisteluiden aikana ja sen vauriot korjattiin tilapäisesti Durbanissa ja Simonstownissa ennen purjehdusta Yhdysvaltoihin Brooklynin laivaston telakalle. Alus saapui 10. elokuuta telakalle ja poistui sieltä 3. joulukuuta.[1]

Korjausten aikana alukselta poistettiin Q-tornin paikalla ollut nelituumainen, puolen tuuman konekiväärit. Q-tornin tilalle sijoitettiin alkuperäisessä suunnitelmassa ollut kaksiputkinen 5,25 tuuman tykkitorni ja lisäksi asennettiin viisi yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.[2]

HMS Dido palasi Välimerelle suojaamaan Maltan saattueita, otti osaa Sirten toiseen taisteluun sekä tulitti Pohjois-Afrikan rannikon kohteita. Alus liitettiin tammikuussa 1943 Bônen niemimaalle sijoitettuun Force Q:hon. Alus palasi huhtikuussa Englantiin huollettavaksi.[1]

Huollon aikana aluksella korvattiin kolme yksiputkista neljällä kaksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Samalla tutkajärjestelmää täydennettiin tutkilla 272, 282, 284 ja 285.[2]

HMS Dido palasi palvelukseen kesäkuussa palaten Välimerelle Sisilian maihinnousuun, Anzion maihinnousuun ja tulitukitehtäviin pitkin Italian rannikkoa. Alus liitettiin elokuussa osastoon, joka tuki maihinnousua Etelä-Ranskaan (operaatio Dragoon), minkä jälkeen se palasi Englantiin. Alus palveli pohjoisilla merialueilla ja Norjan rannikolla sodan loppuun.[1]

Sodan jälkeen HMS Dido liitettiin 10. Risteilijäviirikköön ollen huollettavana maaliskuusta elokuuhun 1946. Palvelukseen palatessaan alus liitettiin 2. Risteilijäviirikköön, kunnes poistettiin palveluksesta lokakuussa 1947. Alus sijoitettiin Gairlochin reserviin, mistä se siirrettiin 1951 edelleen Portmouthin reserviin. Alus saapui 18. heinäkuuta 1957 T W Wardille Barrow-in-Furnessiin romutettavaksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Whitley s. 114
  2. a b Whitley s. 113
  3. Whitley s. 114-115