HMS Limbourne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Limbourne
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons
Kölinlasku 8. huhtikuuta 1941
Laskettu vesille 12. toukokuuta 1942
Palveluskäyttöön 24. lokakuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä upotettu 23. lokakuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 070 t (standardi)
1 458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 × 21" (533 mm) torpedoputkea
4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Limbourne (viirinumero L57) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 työnumerolla J1490 osana vuoden 1940 hätäohjelmaa (engl. 1940 War Emergency Programme) Alexander Stephen and Sonsilta Govanista, missä köli laskettiin 8. huhtikuuta 1941. Alus laskettiin vesille 12. toukokuuta 1942 ja valmistui 24. lokakuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 1942 alus siirrettiin koeajojen ja varustamisen päätyttyä Scapa Flow'hun koulutettavaksi. Koulutuksen aikana alus suojasi matkalla Gibraltarille taistelulaiva HMS Duke of Yorkia. Paluumatkalla osastoon liittyi lentotukialus HMS Victorious, joka oli ollut tukemassa Pohjois-Afrikan maihinnousua.[1]

Alus liittyi joulukuussa Plymouthissa 15. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita ja valvomaan meriliikennettä Kanaalissa sekä lounaisen reitin alueella. Tammikuusta 1943 alkaen alus suojasi kotimaan ja Gibraltarin välisiä saattueita, kunnes helmikuussa aluksen propelli vaurioitui. Se korvattiin maaliskuussa Portsmouthissa uudella.[1]

Telakalta palattuaan alus suojasi Vapaan Ranskan laivaston taistelulaiva Courbetin Clydeen, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa jatkamaan Kanaalin saattueiden suojaamista. Se osallistui myös operaatio Tunneliin eli Ranskan rannikon saattueiden häirintään.[1]

Alus vapautettiin operaatiosta lokakuussa. Se taisteli 3. lokakuuta Kanaalissa Saksan laivaston torpedoveneitä vastaan, jolloin se vaurioitui lievästi. 22. lokakuuta alus liitettiin kevyt risteilijä HMS Charybdiksen sekä hävittäjien HMS Grenvillen, HMS Rocketin, HMS Wensleydalen, HMS Talybontin ja HMS Stevenstonen muodostamaan Force X:ään estämään Kaukoidästä saapuvan saarronmurtaja Münsterlandin pääsyä Ranskaan. Seuraavana päivänä osasto joutui Guernseyn lähistöllä torpedoveneiden maaliksi, jolloin Limbourneen osui T22:n laukaisema torpedo. Aluksella sai surmansa 42 miehistönjäsentä. Alus menetti liikuntakykynsä, ja sitä koetettiin hinata, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Aluksen sata eloon jäänyttä siirrettiin osaston muihin aluksiin. Talybont laukaisi torpedon, ja Rocket ampui tykillä vaurioitunutta alusta, kunnes se upposi. Aluksen hylky paikallistettiin 1990-luvulla, ja vuonna 2001 brittiläinen ryhmä kuvasi Charybdiksen ja Limbournen hylyt.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]