HMS Bleasdale

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Bleasdale
HMS Bleasdale
HMS Bleasdale
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong and Company, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 31. lokakuuta 1940
Laskettu vesille 23. heinäkuuta 1941
Palveluskäyttöön 16. huhtikuuta 1942
Loppuvaihe romutettu 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 1 070 t (standardi)
1 458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 × 21" (533 mm) torpedoputkea
4 × syvyyspomminheittintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

HMS Bleasdale (viirinumero L50) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 19. heinäkuuta 1940 työnumerolla J4283 osana vuoden 1940 hätäohjelmaa Vickers Armstrongilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 31. lokakuuta. Alus laskettiin vesille 23. heinäkuuta 1941 ja valmistui 16. huhtikuuta 1942.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1942 alus siirrettiin koeajojen ja varustamisen päätyttyä Portsmouthiin. Alus liittyi toukokuussa 1. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita sekä valvomaan meriliikennettä Englannin kanaalin alueella. Laivueen muut alukset olivat HMS Albrighton, HMS Berkeley, HMS Brocklesby, HMS Calpe, HMS Fernie, HMS Garth sekä Puolan merivoimien hävittäjä ORP Ślązak. Alus osallistui maihinnousun valmistaviin harjoituksiin, kun se määrättiin osallistumaan kommandoiskuun Dieppessä (operaatio Jubilee). Alus suojasi 18. heinäkuuta maihinnousualuksia Dieppeen. Seuraavana päivänä se pysyi rannikon edustalla kärsien vähäisiä vaurioita. Alus suojasi palaavia aluksia. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa saattuetehtäviin.[1]

Syyskuussa alus siirrettiin Biskajanlahdelle torjunta- ja partiointitehtäviin, jolloin sen kotisatamaksi vaihtui Plymouth. Se palasi laivueeseensa vapauduttuaan tehtävästä. Alus osui 10. lokakuuta Nab Towerin edustalla miinaan ja kärsi rakenteellisia vaurioita. Alus siirrettiin 12. lokakuuta Portsmouthissa telakalle. Marraskuussa alus palasi palvelukseen liittyen laivueeseensa. Alus siirrettiin 30. marraskuuta suojaamaan Gibraltarille saattue, joka kuljetti joukkoja Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Alus lähti 8. joulukuuta paluumatkalle liittyäkseen laivueeseensa Portsmouthissa.[1]

Alkuvuoden 1943 alus oli laivueen mukana keveiden rannikkojoukkojen tukemisessa taisteltaessa akselivaltojen rannikkosaattueita vastaan. Alus siirrettiin heinäkuussa HMS Stevenstonen kanssa suojaamaan rannikkojoukkojen paluumatkaa, kun ne olivat taistelleet Saksan laivaston miinanraivaajien kanssa Pointe Barfleurin edustalla. Tehtävästä vapauduttuaan alus jatkoi laivuepalvelusta.[1]

Maaliskuussa 1944 alus oli laivueenjohtajana. Alus törmäsi huhtikuussa troolarin kanssa Portlandin edustalla suojatessaan saattuetta Spitheadistä Lyme Bayn maihinnousuharjoitukseen. Alus kärsi pahoja vaurioita, ja se joutui palaamaan Portsmouthiin korjattavaksi. Palattuaan telakalta alus palasi laivueeseensa. Alus määrättiin Normandian maihinnousuun hyökkäysosasto J:hin. Se osallistui 2. toukokuuta viimeistelyharjoituksiin osastojen O, S, J ja G mukana (harjoitus Fabius). Maihinnousua varten osasto J kokoontui Bracklesham Bayssä Sussexissa. Alus osallistui 18. toukokuuta suojausharjoitukseen Brightonin edustalla saman osaston kanssa. Harjoituksessa kuvattiin ilma-aseen, moottoritorpedoveneiden ja sukellusveneiden aiheuttamia uhkia.[1]

Alus oli 4. kesäkuuta Force J:n mukana Solentissa, josta se liittyi seuraavana päivänä Force J2:n esikunta-aluksen sekä maihinnousualusten suojaksi matkalla sillanpäähän HMS Kempenfeltin ja Norjan laivaston KNM Glaisdalen kanssa. Osasto muodosti saattueen J10. Alus oli 6. kesäkuuta Juno-rannan edustalla tukiosasto E:ssä ilma- ja sukellusveneiden torjuntatehtävissä. Lisäksi alus tulitti maakohteita tukien maihinnousseita joukkoja.[1]

Alus suojasi palaavaa saattuetta Portsmouthiin, jossa aluksen varastot täydennettiin. Alus suojasi 7. kesäkuuta taistelulaiva HMS Rodneyä sillanpäähän risteilijä HMS Siriuksen ja Kanadan laivaston fregatin HMCS Rioun kanssa. Seuraavana päivänä alus palasi sillanpään edustan tukitehtäviin. Alus suojasi 9. kesäkuuta Rodneyä sillanpäästä Milford Haveniin. Se palasi 11. kesäkuuta Milford Havenista Portsmouthiin, jossa se poistettiin palveluksesta huollon vuoksi. Aluksen potkurista poistettiin siihen kietoutunut vaijeri, minkä vuoksi aluksen tehtävät siirrettiin HMS Furylle.[1]

Alus palasi 15. kesäkuuta tukitehtäviinsä matkaten sillanpäähän. Se suojasi seuraavana päivänä moottoritorpedoveneitä miinanlaskussa Le Havren edustalle, kun pyrittiin suojaamaan sillanpäätä sukellusveneiltä (operaatio KN29). Alus siirrettiin operaatiosta vapauduttuaan Portsmouthiin telakalle. Alus palasi 5. heinäkuuta suojaustehtävään Ranskan rannikolle. Seuraavana päivänä oli suojaamassa HMS Cattistockin kanssa moottoritorpedoveneitä. Alus palasi 9. heinäkuuta Portsmouthiin täydennettäväksi, jonka päätyttyä se jatkoi rannikkojoukkojen suojaamista Ranskan rannikolla.[1]

Alus siirrettiin lokakuussa Sheernessiin 21. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren saattueita sekä tukemaan Alankomaissa tapahtuvia sotatoimia. Alus suojasi marraskuussa Atlantin saattueita Pohjanmerellä ja Kanaalissa. Vuoden 1945 alussa Bleasdalen saattueiden suojaaminen jatkui, kunnes se määrättiin helmikuussa Trincomaleehen 18. hävittäjälaivueeseen. Alus siirrettiin Lontoossa telakalle valmistauduttaessa ulkomaan palvelukseen. Se palasi toukokuussa palvelukseen ja aloitti matkansa Välimerelle koeajojen ja varustamisen päätyttyä.[1]

Kesäkuussa alus oli koulutettavana Maltalla Välimeren laivaston mukana. Se jatkoi heinäkuussa matkaansa Trincomaleehen. Alus valmistautui elokuussa laivueen mukana Malesian maihinnousuun (operaatio Zipper). Alus lähti 4. syyskuuta Itäisen laivaston lentotukialusten mukana Trincomaleesta operaatioon. Alus liittyi 6. syyskuuta Malakansalmessa hyökkäyssaattue JME1F:ään, jonka mukana se saapui 9. syyskuuta sillanpäähän. Japanin antautuessa operaatio peruutettiin. Alus osallistui Port Swettenhamissa japanilaisten joukkojen antautumiseen, minkä jälkeen alus palasi laivueen mukana Trincomaleehen. Alus vieraili Madrasissa ja Kalkutassa ennen paluutaan Chathamiin reserviin asetettavaksi.[1]

Helmikuussa 1946 alus siirrettiin Noren paikallislaivueeseen, jolloin se palautettiin palvelukseen. Alus osallistui 1947 saksalaisten rakentamien linnoitteiden purkamiseen Helgolandissa. Alus palveli laivueessa, kunnes se poistettiin palveluksesta 1952 sekä sijoitettiin Sheernessin reserviin. Alus siirrettiin seuraavana vuonna Portsmouthiin, jolloin se samalla sijoitettiin poistolistalle. Bleasdale myytiin 12. syyskuuta 1956 BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Hughes Bolkowille Blythiin. Alus saapui kolme päivää myöhemmin hinattuna romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]