HMS Derwent (L83)
| HMS Derwent | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong and Company, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | 29. joulukuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 22. elokuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 24. huhtikuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | maaliskuu 1943 |
| Loppuvaihe | romutettu 1947 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 070 t (standardi) 1 458 t (max) |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 10,16 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua (50 km/h) |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea 4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia |
HMS Derwent (viirinumero L83) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 4. heinäkuuta 1940 vuoden 1940 hätäohjelmassa työnumerolla J3988 Vickers Armstrongilta Barrowista, missä köli laskettiin 29. joulukuuta telakkanumerolla 793. Alus laskettiin vesille 22. elokuuta 1941 ja valmistui 24. huhtikuuta 1942.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtikuussa hyväsyntätestien päätyttyä alus siirrettiin Scapa Flowhun viimeisteltäväksi ja varustettavaksi. Toukokuussa aloitettiin miehistön koulutus Kotilaivastossa ja alus määrättiin Välimeren laivaston 5. hävittäjälaivueeseen. Alus liittyi 1. kesäkuuta Clydessä taistelulaiva HMS Nelsonin ja hävittäjä HMS Blackmoren kanssa saattueeseen WS19P suojaamaan Atlantin ylitystä. Suojaus erkani 15. kesäkuuta Freetowniin saavuttuaan saattueesta. Alus jatkoi 19. kesäkuuta saattueen mukana matkaa Kapkaupunkiin. Suojausosastoa täydensivät taistelulaiva HMS Rodney ja hävittäjät HMS Penn, HMS Pathfinder ja HMS Quentin. Suojaus erkani 1. heinäkuuta määränpäähän saavuttuaan saattueesta.[1]
Vielä saapumispäivänään alus lähti kotimatkalle. Elokuun alussa se liittyi Clydestä Gibraltarille matkanneeseen operaatio Pedestalin saattueeseen WS21S. Alus kuului Force X:ään, joka suojaisi saattuetta myös Sisilian kapeikosta Valettan satamaan. Alus erkani 13. elokuuta saattueesta HMS Bicesterin ja HMS Wiltonin kanssa suojatakseen edellisenä päivänä torpedo-osumasta vaurioituneen risteilijä HMS Nigerian takaisin Gibraltarille, jonne osasto saapui 15. elokuuta. Alus siirrettiin Etelä-Atlantille ja Intian valtamerelle.[1]
Alus lähti Freetownin ja Simonstownin kautta eteläiselle Atlantille, jossa se liittyi 13. syyskuuta saattueeseen WS22 Hyväntoivonniemeltä Kapkaupunkiin. Alus erkani 18. syyskuuta saattueesta yhdessä Kreikan laivaston BN Pindoksen kanssa. Alukset matkasivat Durbanin kautta Kilindiniin, jossa alukset palvelivat loppuvuoden suojaten Intian valtameren saattueita.[1]
Tammikuussa 1943 alus lähti Punaiselle merelle suojatakseen Australian 9. divisioonaa Australiaan kuljettanutta saattuetta operaatio Pamphletissa. Alus suojasi saattuetta Punaisenmeren ja Adenin lahdella HMS Pakenhamin, HMS Isiksen, HMS Heron ja Kreikan laivaston BN Vasilissa Olgan kanssa, kunnes valtamerisuojue saavuttua matkasi Aleksandriaan liittyäkseen Välimeren laivastoon.[1]
Maaliskuussa alus liittyi Aleksandriassa Välimeren laivaston 22. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se suojasi saattueita, partioi sekä tuki maavoimien operaatioita. Alus joutui 19. maaliskuuta voimakkaaseen ilmahyökkäykseen Tripolin satamassa. Pyrkiessään ulos satamasta alukseen osui torpedo, jonka räjähdys aiheutti pahoja vaurioita. Aluksen keskiosastot kuten kattilahuone täyttyivät vedellä, jolloin alus menetti liikuntakykynsä. Aluksella sai surmansa kuusi miehistönjäsentä.[1]
Huhtikuusta toukokuuhun aluksella tehtiin tilapäiskorjauksia matalikolla, minkä jälkeen HMS Allegiance hinasi kesäkuussa aluksen kotimaahan Gibraltarilta lähteneessä saattueessa MKS18. Alus ankkuroitiin Devonportiin odottamaan pääsyä telakalle, jonne se siirrettiin 11. elokuuta korjattavaksi. Aluksen korjauksia viivytti vuoden lopulla Normandian maihinnousussa saatujen vaurioiden korjaaminen ja seuraavana vuonna töitä tehtiin ainoastaan työvoimaresurssien mukaan.[1]
Korjaustyöt päätettiin keskeyttää tammikuussa 1945, joten alus siirrettiin reserviin. Se odotti Devonportissa heinäkuuhun saakka aseistuksen ja sotamateriaalin poistoa. Alus sijoitettiin elokuussa lopulta reserviin. Alus makasi ankkuroituna Devonportissa, kunnes syyskuussa 1946 aluksen propulsiojärjestelmä lähetettiin RNECille Manadoniin käytettäväksi meri-insinöörien kouluttamiseen. Alus myytiin 8. marraskuuta BISCOlle, joka siirsi aluksen romuttamisen T. W. Wardille Penryniin. Alus saapui 21. helmikuuta 1947 hinattuna romuttamolle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |