HMS Hunter (D80)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Attacker-luokan saattuetukialuksesta. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
HMS Hunter
USS Block Island
USS Block Island
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ingalls Shipbuilding
Kölinlasku 15. toukokuuta 1941
Laskettu vesille 22. toukokuuta 1942
Palveluskäyttöön 11. tammikuuta 1943
Palveluskäytöstä palautettu Yhdysvaltain laivastolle 29. joulukuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 14 400 t (kuormattu)
Pituus 149,81 m
Leveys 32 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua (33 km/h)
Miehistöä 646
Aseistus 2 × 4" (102 mm) DP tykkiä
8 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä kaksi ja yksiputkisina asennuksina
20 lentokonetta

HMS Hunter (viirinumero D80) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus, joka palveli toisessa maailmansodassa. Yhdysvallat lainasi aluksen Britannialle lend-lease sopimuksen nojalla.

Alus palveli sodan ajan ensin saattuetehtävissä Atlantilla ja muutostöiden jälkeen lokakuusta 1943 alkaen rynnäkkötukialuksena, missä tehtävässä se oli Välimerellä ja Tyynellä valtamerellä. Alus oli mukana Japanin antautuessa Malesiassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen köli oli laskettu 15. toukokuuta 1941 nimellä MV Mormacpenn Meriministeriön sopimuksen nojalla Ingalls Shipbuildingin telakalla Pascagoulassa Mississippissä Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain laivasto lunasti aluksen 26. joulukuuta 1941 muutettavaksi saattuetukialukseksi USS Block Island. Se valmistui 9. tammikuuta 1943, jolloin se siirrettiin lend-lease sopimuksen mukaisesti Britannian Kuninkaalliselle laivastolle, joka nimesi aluksen HMS Traileriksi. Alus nimettiin 11. tammikuuta uudelleen HMS Hunteriksi.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan 11. tammikuuta HMS Hunteriksi nimetty alus aloitti koeajot, joita jatkettiin 31. tammikuuta alkaen Länsi-Intian saaristossa. Alus siirtyi maaliskuun alussa koeajojen päätyttyä Norfolkiin Virginiassa.[1]

Hunter liittyi 5. maaliskuuta Yhdysvaltain laivaston saattueeseen UGF6 Norfolkista Casablancaan, jossa alus erkani saattueesta jatkaakseen matkaansa Clydeen. Alus määrättiin muutostöitä varten telakalle Dundeehen, jonne se saapui 12. huhtikuuta.[1]

Salernon maihinnousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunter palasi telakalta palvelukseen elokuussa, jolloin se määrättiin läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita. Alus sai kuitenkin nopeasti uuden määräyksen osallistua Salernon maihinnousuun. Se vastaanotti 834 laivueen Fairey Swordfish -torpedopommittajat henkilöstöineen. Matkalla Välimerelle alus joutui kovaan myrskyyn, joka vaurioitti lentokoneita. Alus palasi Clydeen täydentääkseen lentokoneensa ja aloitti sitten uudelleen matkan Gibraltarille. Alukselle kuormattiin 899 laivueen Supermarine Seafire -hävittäjät henkilöstöineen.[1]

Alus liittyi 17. elokuuta Clydessä saattueeseen KMF22/WS33 matkalla Gibraltarille, jossa se liitettiin maihinnousun lentotukialusosastoon Force V:hen. Alus liittyi osastoonsa 5. syyskuuta aloittaen sen mukana maihinnousuharjoittelun. Osaston muut alukset olivat Euryalus, Charybdis, Scylla, Unicorn, Battler, Attacker, Stalker, Cleveland, Holcombe, Atherstone, Liddesdale, Farndale, Calpe, Haydon sekä Puolan laivaston Ślązak ja Krakowiak. Hunter oli seuraavana päivänä osaston mukana Maltalla.[1]

Hunter suojasi 8. syyskuuta koneineen Salernon maihinnousuun osallistuneita saattueita. Seuraavana päivänä aluksen koneet johtivat tykistötulta sekä suojasivat ankkurointialuetta ilmahyökkäyksiltä. 12. syyskuuta viisi aluksen Seafire-hävittäjää laskeutui Paesrumiin rakennetulle tilapäiselle lentokentälle. Alus vapautui 14. syyskuuta maihinnousuoperaatiosta, jolloin se lähti Gibraltarin kautta Britanniaan. Alus määrättiin korjattavaksi Dundeehen, jonne se saapui 30. syyskuuta.[1]

Hunter kärsi 3. joulukuuta Dundeessa lisävaurioita, joten aluksen korjaustyöt siirrettiin Clydeen. Alukselle määrättiin rynnäkkötukialukseksi muuttamista varten lisää muutostöitä, ja se palasi palvelukseen maaliskuussa 1944.[1]

Etelä-Ranskan maihinnousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Dragoon

Hunter harjoitteli huhtikuussa luoteisen reitin alueella suunniteltua Etelä-Ranskan maihinnousua varten (operaatio Anvil). Aluksen lentolaivueeksi siirrettiin 807 laivue Seafireineen. Alus oli toukokuussa Scapa Flow’ssa osallistuakseen operaatio Hoopsiin eli hyökkäykseen Norjan rannikolle. Alus siirtyi edelleen toukokuussa Välimerelle.[1]

Alus suojasi kesäkuussa koneineen Ranskan maihinnousujoukkoja kuljettavia saattueita. Heinäkuussa se liittyi lentotukialusosastoon Maltalla aloittaakseen harjoittelun. Alus liitettiin maihinnousua varten yhdessä HMS Stalkerin kanssa TG88.2:een, jonka muut alukset olivat USS Tulagi, USS Kasaan Bay, HMS Caledon, HMS Colombo sekä kuusi Yhdysvaltain laivaston hävittäjää. Operaation koodinimeksi vaihdettiin Dragoon.[1]

Alus osallistui elokuun alussa Maltalla järjestettyihin maihinnousuharjoituksiin. Se saapui 15. elokuuta maihinnousualueelle, jossa se aloitti lentotoiminnan. Alus oli 22. elokuuta levossa Maddalenassa, jolloin aluksen koneet olivat tehneet 219 lentosuoritetta. Alus palasi operaatioalueelle 24. elokuuta. Se siirtyi 27. elokuuta Maddalenaan täydennettäväksi, jolloin sen koneet olivat tehneet 88 lentosuoritetta lisää. Operaatio Dragoonin aikana aluksen koneet olivat tehneet 36 syöksypommitus-, 56 tiedustelu-, 96 osastonsuojaus-, 48 aluesuojaus-, 16 lentokuvaus- ja 55 saattolentoa, joiden aikana se oli menettänyt kolme konetta ilmatorjunnassa, yhden veteen laskeutumisessa ja 11 kannelle laskeutuessa. Samalla alus vapautui operaatiosta palaten Kuninkaallisen laivaston alaisuuteen.[1]

Aegeanmerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunter liittyi 30. elokuuta Aegeanmeren osastoon tukemaan alueen saarten miehitystä ja se saapui 2. syyskuuta Aleksandriaan. Alus lähti 9. syyskuuta estämämään saksalaisten evakuointia Scarpantosta ja Rodokselta Outing I -operaatiossa, mistä se palasi 15. syyskuuta Aleksandriaan täydennettäväksi.[1]

Alus lähti 30. syyskuuta Aleksandriasta Aegeanmerelle Outing II -operaatioon. Aluksen lentokoneet olivat 5. lokakuuta tulenjohtajina risteilijä Auroran tulittaessa Levithaa. Aluksen koneet iskivät 7. ja 9. lokakuuta evakuointialuksiin ja jälkimmäisenä päivänä lisäksi Kosille. Attacker vapautti 11. lokakuuta Hunterin operaatiosta, jolloin se palasi Aleksandriaan koneiden tehtyä 135 lentosuoritetta. Alus vapautui 31. lokakuuta Välimeren laivastosta, jolloin se lähti kotimaahan Attackerin ja Stalkerin kanssa.[1]

Hunter saapui 11. marraskuuta Britteinsaarille, jossa se määrättiin huollettavaksi ennen siirtoa Itä-Intian laivastoon. Alus purjehti Maltalle, jossa se siirrettiin 6. joulukuuta telakalle.[1]

Itä-Intian laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangoonin maihinnousu - Operaatio Dracula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunter palasi palvelukseen tammikuussa 1945 ja aloitti 21. helmikuuta matkansa Ceylonille. Alus liittyi 8. maaliskuuta Trincomaleessa Itä-Intian laivaston 21. lentotukialuslaivueeseen, jonka muut alukset olivat Royalist, Stalker ja Khedive. Hunter määrättiin laivueen mukana tukemaan Rangoonin maihinnousua operaatio Draculassa.[1]

Alus viipyi Trincomaleessa huhtikuun alun, jolloin lentomiehistöjä koulutettiin. Lentotukialuslaivue lähti 23. huhtikuuta Akyabiin suojatakseen Rangooniin matkanneita saattueita. Laivueen suojana olivat hävittäjät Saumarez, Vigilant, Venus ja Virago. Laivue suojasi toimintaa 4. toukokuuta saakka, jolloin se vapautui operaatiosta.[1]

Laivueen lentokoneet iskivät 6. toukokuuta Merguin ja Victoria Pointin välisiin maaleihin. Seuraavana päivänä laivue jatkoi matkaansa Trincomaleehen, jonne se saapui 9. toukokuuta.[1]

Operaatio Dukedom[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunter liitettiin 10. toukokuuta laivueensa mukana Force 61:een, jonka tehtävänä oli estää japanilaisten joukkojen vetäytyminen Andamaaneilta ja Nikobaareilta operaatio Dukedomissa. Osaston muut alukset olivat taistelulaiva Queen Elizabeth, risteilijät Royalist ja Cumberland sekä Ranskan laivaston taistelulaiva Richelieu, ja Alankomaiden laivaston Tromp, joiden suojana oli kahdeksan hävittäjää. Hunterilta tankattiin 13. toukokuuta suojaavat hävittäjät. Alus erkani seuraavana päivänä osastosta Cumberlandin ja 26. hävittäjälaivueen kanssa etsiäkseen Japanin laivaston aluksia operaatio Mitressä.[1]

Hunterin lentokoneet etsivät 15. toukokuuta evakuointialuksia. Eräs 531 laivueen Grumman TBF Avenger -koneista löysi Japanin laivaston hävittäjän Kuroshion ja sukellusveneentorjunta-alus SC57:n suojaaman Nancowrystä Malesiaan matkanneen saattueen, mutta lentokone tuhoutui hyökätessään ilmoittamatta saattueen sijaintia. Seuraavana päivänä Hunterin lentokoneet iskivät yhdessä Khediven koneiden kanssa Andamaaneille. Hunter aloitti 17. toukokuuta osaston mukana paluumatkan Trincomaleehen.[1]

Malesian maihinnousu - Operaatio Zipper[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunter kuljetti kesäkuun alusta alkaen Attackerin kanssa lentokoneita Intiasta Ceylonille, kunnes se määrättiin heinäkuussa Malesian maihinnousuun operaatio Zipperiin.[1]

Alus lähti 15. elokuuta Trincomaleesta laivaston mukana merelle perustaakseen operaatio Zipperin eteentyönnetyn tukikohdan Penangiin (operaatio Jurist). Seuraavana päivänä operaatiota siirrettiin kahdella vuorokaudella Yhdysvaltain laivaston vaatimuksesta. Operaatiota siirrettiin 19. elokuuta uudelleen Tokion rauhanneuvottelujen vuoksi. Laivasto saapui 28. elokuuta Penangin edustalle.[1]

Alus seurasi 1. syyskuuta Penangiin sijoitettujen japanilaisten joukkojen virallista antautumista taistelulaiva Nelsonin kannella. Hunter lähti 4. syyskuuta Singaporeen miehityslaivaston mukana. Se suojasi 9. syyskuuta laivueen mukana maihinnousua, joka tehtiin lähellä Port Swettenhamia.[1]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunter palasi Singaporen antautumisseremonioiden jälkeen Britteinsaarille. Marraskuussa aluksen brittiläiset laitteet poistettiin ja varastot tyhjennettiin Clydessä. Alus palautettiin Portsmouthissa käynnin jälkeen 29. joulukuuta 1945 Yhdysvaltain laivastolle.[1]

Alus myytiin kauppalaivaksi, jolloin se nimettiin MV Almdijkiksi. Alus myytiin 1973 romutettavaksi Valenciaan Espanjaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (ed.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]