Georgi Markov (toisinajattelija)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Georgi Ivanov Markov (bulg. Георги Иванов Марков, 1. maaliskuuta 1929 Sofia, Bulgaria11. syyskuuta 1978) oli bulgarialainen toimittaja, palkittu kirjailija ja toisinajattelija, joka kuoli sateenvarjosta annosteltuun myrkkyyn.

Markov oli alun perin kirjailija ja näytelmäkirjailija, mutta hän loikkasi vuonna 1969 Bulgariasta, jota johti itsevaltainen johtaja Todor Živkov. Lännessä Markov työskenteli BBC:n, Radio Free Europen ja Deutsche Wellen palveluksessa. Hän kritisoi radiopuheissaan Bulgarian kommunistista hallintoa ja sen itsevaltaista johtajaa.

Elämä Bulgariassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markov hän valmistui vuonna 1946 lukiosta ja alkoi opiskella yliopistossa kemiaa. Hän työskenteli kemistinä ja kemian opettajana. 19-vuotiaana hän sairasti tuberkuloosia ja joutui sairaalahoitoon. Hän luopui kemistin työstään ja ryhtyi kirjailijaksi. hän julkaisi 1957 ensimmäisen kirjansa. Bulgarian kirjailijaliitto palkitsi hänet vuonna 1968.

Markov kirjoitti toisesta maailmansodasta ja kritisoi kansallissosialismin valtaa maassa. Todor Živkov yritti rohkaista nuoria kirjailijoita kirjoittamaan sodasta. Markovin näytelmiä ei julkaistu Bulgariassa ja kommunistiset sensorit hyökkäsivät niiden kimppuun.

Kirjailijana ja toisinajattelijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Georgi Markov matkusti Bolognaan, Italiaan, jossa hänen veljensä asui. Hänen aikomuksensa oli odottaa, kunnes hänen näytelmänsä julkaistaan kotimaassa. Hän pohti usein paluuta kotimaahan. Bulgaria ei uusinut 1971 Markovin matkustuslupaa, joten hän muutti Lontooseen. Siellä hän oppi englantia ja sai vuonna 1972 töitä BBC:n bulgariankieliseltä osastolta. Myöhemmin hän työskenteli Deutsche Wellellä ja Radio Free Europella. Markov sai tietää vuonna 1972, että Bulgarian kirjailijaliitto oli puhdistettu Markovin kaltaisista nuorista kirjailijoista, ja monet oli joutuneet julkaisukieltoon. Hänet tuomittiin kotimaassaan poissaolevana kuudeksi vuodeksi vankilaan.

Markovin kirjat poistettiin kirjastoista ja kirjakaupoista, ja eikä häntä enää ennen vuotta 1989 mainittu Bulgarian viestimistä.

Markovin näytelmiä esitettiin 1974 Lontoossa ja Edinburghissa.

Markov avioitui vuonna 1975 Annabelle Dilkin kanssa. Pariskunta sai yhden tyttären Alexandra-Rainan(s. 1975). Vuosina 1975 ja 1978 Markov kirjoitti kirjaa “In Absentia Reports”, joka analysoi elämää kommunistisessa Bulgariassa. Hän luki kirjansa kappaleita viikoittain Radio Free Europessa. Hän hyökkäsi kirjassaan kommunistihallintoa ja sen itsevaltaista johtajaa Todor Živkovia vastaan.

Sateenvarjomurhaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Markov 7. syyskuuta 1978 (Todor Živkovin syntymäpäivänä) käveli Waterloo Bridgeä linja-autopysäkille, häntä pisti joku reiteen sateenvarjolla, pyysi anteeksi ja lähti pois. Markov kertoi myöhemmin lääkäreille miehen puhuneen englantia aksentilla.

Markovin jalkaa särki tapauksen jälkeen. Kun hän palasi työpaikalleen BBC:hen, hän huomasi punaisen näppylän kohdassa, johon sateenvarjon kärki oli osunut. Hän kertoi tapauksen työtovereilleen. Sinä iltana hän sai kovan kuumeen ja hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa hän kuoli kolme päivää myöhemmin. Tapausta kutsutaan sateenvarjomurhaksi.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnos sateenvarjosta, joka oli Markovin murhan väline.
Kaaviokuva luodista

Sairaalassa Markov kertoi lääkäreille epäilevänsä, että hänet olisi myrkytetty. Scotland Yard määräsi ruumiinavauksen. Ruumiinavauksessa patologit löysivät pienen, pyöreän, metallisen, nuppineulanpään kokoisen kuulan Markovin reidestä.

Kuula oli 1,52 mm leveä, 90 % platinaa ja 10 % iridiumia. Siinä oli kaksi reikää, joiden halkaisija oli 0,35 mm, reikiin oli upotettu X:n muotoinen syvennys. Kuulaa tutkittiin Porton Downin sotilaslaboratoriossa. Tutkijat saivat selville, että kuulassa oli todennäköisesti puhdistettua risiiniä. Reikiä käytettiin risiinin täyttämiseen. Kuula oli voideltu erikoisella eristeellä, joka suli 37°C lämpötilassa (ihmisen ruumiinlämpötila) ja vapautti risiinin Markovin verenkiertoon aiheuttaen tämän kuoleman. Vaikka Markov olisi selviytynyt elossa, olisi ollut vaikeata löytää Markovin ruumista todisteita risiinimyrkytyksestä, sillä risiini ei näy verenkierrossa.

Kymmenen päivää Markovin murhan jälkeen eräs toinen bulgarialainen toisinajattelija, kirjailija Vladimir Kostov, sai samanlaisen piston Pariisissa metroasemalla. Lääkärit löysivät samanlaisen kuulan Kostovin reidestä. Kostov selvisi, sillä hänellä oli villahousut jalassa ja todennäköisesti kaikki myrkky ei levinnyt ruumiiseen. Kostov kertoi, että hän oli nähnyt miehen, joka kantoi pientä salkkua, ei sateenvarjoa. Joidenkin mukaan Markovia oli todella pistetty sateenvarjolla, mutta Markov ei sanonut esineen olleen sateenvarjo.

Oleg Kalugin ja Oleg Gordievski olivat tunnettuja KGB-loikkareita. He kertoivat, että Bulgarian salainen poliisi oli suunnitellut murhan. Asiakirjat Markovin murhasta tuhottiin, kun kommunistinen hallinto menetti vallan maassa vuonna 1989, joten todisteita puuttuu paljon.

Bulgarialainen toimittaja Hristo Hristov väitti, että tekijä oli Tanskassa asuva italialainen Francesco Giullino. Giullino oli Bulgarian salaisen palvelun palkkaama agentti, joka kierteli matkailuautolla ympäri Eurooppaa ja esiintyi muun muassa antiikkikauppiaana. Giullino oli asunut Tanskassa, ja ollut 40 päivää Lontoossa ja oli asunut lähellä Markovin asuntoa. Giullino tiettävästi elää vielä ja matkustelee vapaasti ympäri Eurooppaa. Häntä vastaan ei ole nostettu syytettä. Bulgarian entistä johtajaa Todor Živkovia on myös haastateltu, mutta tämä kiisti asian. Bulgariassa ollaan haluttomia tutkimaan enää tapausta, eräänä syynä siihen on se, että Bulgarian lakien mukaan tapaus vanheni 30 vuodessa eli syyskuussa 2008.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]